Hoitsun asenne

Ap opiskelee lähäriksi ja on juuri saanut opettajalta moitteet huonosta asenteesta?

Asenteella on valtavasti merkitystä.

Teloin itseltäni pikkurillin jänteen poikki: iskin tomaattiveitsen vihapäissäni leikkuulautaan niin että se viilsi minua sormeen.

Kättäni paketoinut hoitsu kyseli että miten jänne meni poikki. Olin niin häpeissäni raivoamisstani, että selitin jotain epämääräistä siitä miten homma oli ihan oma vika.

Aluksi mukavan oloinen hoitaja muuttui kylmäksi ja juttu hyytyi siihen. En tiedä mitä hän luuli tapahtuneen sillä muistaakseni en toisaan kertonut suoraan mitä tein.

Jännettä kuntoutettiin vuosi, ja tämä hoitaja oli joka kuntoutuskerralla mielessä. Annoin muiden hoitajien luulla että kyseessä oli ihan vain vahinko keittiössä, mutta keskustelut tapahtuneesta olivat hiukan hankalia kun en halunnut enää samaa kylmää asennetta kohdata.

Ihan riittävästi harmitti se että itse oman sormeni hajoitin, jonkun pöntön hoitsun tuomitseva asenne siihen päälle on täysin tarpeetonta.

Kakkoselle, luuli sinun yrittäneen itsemurhaa varmaankin! Se on halveksuttavaa terveydenhuollossa jossa tarkoitus on parantaa ja ylläpitää elämää!

Kuulepas ap, kun asiakas/potilas vaistoaa ihan heti, jo ovesta astuessasi sun mielentilan. Ei tietenkään "muissa maailmoissa oleva", mutta ne normaalikykyiset asiakkaat.

Olen itse tehnyt hoitoalan duunia avopalvelussa ja täytyy myöntää, että oli pokassa pitelemistä, kun töitä vaan soiteltiin lisää useamman kerran päivän mittaan, kun oli jotkut hoitajat lähteneet kotiin kesken päivän tai hävinneet mikä minnekin, kun festarit alkoivat jne.

Moni asiakas sanoi suoraan, että "sua vaivaa nyt jokin" ja siinäpä sitä yritti selitellä, että on omainen sairaana tai jotain. Eivät ne tyhmiä ole, vaikka ikää ois sata.

Kannattaa aina muistaa, että itse suurella todennäköisyydellä voi joskus elämässään olla jopa pitkään muiden avun varassa!!!!! Ja vielä tiedoksi kokemattomille, jotka ovat menossa hoitoalalle:

Niin se metsä vastaa tässäkin, eli useimmat ovat kiitollisia ja todellakin näyttävät sen, jos olet kunnioittava, ymmärtävä ja KUUNTELET! Kuvittele itsesi 24/7 siihen edessäsi olevaan petiin, johon sulle tuodaan velli suuhun ja kuivitetaan alapää jne. Helpottaa kummasti suhtautumista.

Vierailija kirjoitti:

Kakkoselle, luuli sinun yrittäneen itsemurhaa varmaankin! Se on halveksuttavaa terveydenhuollossa jossa tarkoitus on parantaa ja ylläpitää elämää!

Sahaamalla pikkurillini irti?

Joo, olen kyllä kuullut tosta että ensiavussa niitä harmittaa liian tehottomat itsemurhaajat jotka palaavat kerta toisensa jälkeen, mutta sitä en tajua että eikö heillä ole sen vertaa ymmärtämystä että mistä tahansa syystä itseään sahaileva jättää todennäköisemmin sahailut sikseen jos häntä kohdellaan myötätuntoisesti?

Tuomitsevuus aiheuttaa häpeää ja häpeä aiheuttaa lisää itsetuhoa.

Kuvitteleeko joku että kun tapahtuu joku vahinko keittiössä niin se on itsemurhayritys?

Vierailija kirjoitti:

Asenteella on valtavasti merkitystä.

Teloin itseltäni pikkurillin jänteen poikki: iskin tomaattiveitsen vihapäissäni leikkuulautaan niin että se viilsi minua sormeen.

Kättäni paketoinut hoitsu kyseli että miten jänne meni poikki. Olin niin häpeissäni raivoamisstani, että selitin jotain epämääräistä siitä miten homma oli ihan oma vika.

Aluksi mukavan oloinen hoitaja muuttui kylmäksi ja juttu hyytyi siihen. En tiedä mitä hän luuli tapahtuneen sillä muistaakseni en toisaan kertonut suoraan mitä tein.

Jännettä kuntoutettiin vuosi, ja tämä hoitaja oli joka kuntoutuskerralla mielessä. Annoin muiden hoitajien luulla että kyseessä oli ihan vain vahinko keittiössä, mutta keskustelut tapahtuneesta olivat hiukan hankalia kun en halunnut enää samaa kylmää asennetta kohdata.

Ihan riittävästi harmitti se että itse oman sormeni hajoitin, jonkun pöntön hoitsun tuomitseva asenne siihen päälle on täysin tarpeetonta.

Asenteet toki on tuossa kohtaa ehkä tarpeettomia, mutta tuskin hoitajan asenne vaikutti mitenkään siihen hoitotoimenpiteeseen tai toipumisessa/kuntoutumiseen.