Tekisitkö perheellisenä tällaista työtä?
Työaika on pelkkää yötyötä. Työmatkoihin menee kolme tuntia päivässä. Perhettä näkee arkisin päivällä muutaman tunnin, sekä lauantai iltaisin. Sunnuntaisin myös, koska sunnuntait on yleensä vapaita. Unta saa arkisin vuorokaudessa 5 tai jopa 6 tuntia ja tämä kahdessa tai kolmessa erässä.
Työ on raskasta ja kotona et jaksa tehdä muuta kun heittää pyykit koneeseen. Pomo hengittää niskaan kun lisää pitäisi vaan tehdä, sekä myrkyttää työpaikan ilmapiiriä. Korvaus mitä yötyöstä saat on ihan naurettava.
Sunnuntai menee usein nukkumiseen. Muutenkin nukahtelen millon sattuu, joskus myös automatkoilla nukun jos mennään perheen kanssa esimerkiksi ostoksille.
Ulkoilua en ole harrastanut vuoteen, en jaksa eikä ole aikaa. Jatkuvasti väsyttää, sydän oireilee ja joskus on vaikea pysyä tajuissaan. En ole käynyt lääkärissä koska yksinkertaisesti en jaksa. Herätessä aina paha olo ja saatan oksentaa kun päätä särkee niin paljon. Olo tasoittuu tunti tai pari heräämisen jälkeen. Mielialat on ihan sekaisin ja pää on tulossa hulluksi. Ne vaatisi jo ihan oman ajan lääkärille mutta edelleen en jaksa mennä. En jaksa edes varata aikaa.
Muita töitä en ole löytänyt ja ei tässä auta työttömäksikään jäädä. Miten olette selvinneet yötyöstä? Joka päivä mietin että nyt riitti. Mietin että jos ajaisi vaikka puuhun niin saisi edes sairaslomaa (paitsi meillä sitä ei sovi pitää edes lääkärin todistuksella).
Kommentit (8)
En tekisi. Kun lapset ovat pieniä niin perhe menee kaiken edelle ja on tärkeämpää olla läsnä kuin tehdä hieman enemmän rahaa.
En tekisi, oli perhettä tai ei. Ei kuulosta ihmisarvoiselta elämältä.
En todellakaan tekisi tuollaista työtä mistään hinnasta. Jos et itse jaksa varata aikaa, pyydä jotain läheistä varaamaan. Kuulostaa siltä että olet täysin romahtamispisteessä.
Tekisin. Työ on aina tärkeintä elämässä. Työ myös palkitsee rahallisesti ja henkisesti. Ylitöitä jos vielä teet niin eteneminen on varma juttu.
Vierailija kirjoitti:
Työaika on pelkkää yötyötä. Työmatkoihin menee kolme tuntia päivässä. Perhettä näkee arkisin päivällä muutaman tunnin, sekä lauantai iltaisin. Sunnuntaisin myös, koska sunnuntait on yleensä vapaita. Unta saa arkisin vuorokaudessa 5 tai jopa 6 tuntia ja tämä kahdessa tai kolmessa erässä.
Työ on raskasta ja kotona et jaksa tehdä muuta kun heittää pyykit koneeseen. Pomo hengittää niskaan kun lisää pitäisi vaan tehdä, sekä myrkyttää työpaikan ilmapiiriä. Korvaus mitä yötyöstä saat on ihan naurettava.
Sunnuntai menee usein nukkumiseen. Muutenkin nukahtelen millon sattuu, joskus myös automatkoilla nukun jos mennään perheen kanssa esimerkiksi ostoksille.
Ulkoilua en ole harrastanut vuoteen, en jaksa eikä ole aikaa. Jatkuvasti väsyttää, sydän oireilee ja joskus on vaikea pysyä tajuissaan. En ole käynyt lääkärissä koska yksinkertaisesti en jaksa. Herätessä aina paha olo ja saatan oksentaa kun päätä särkee niin paljon. Olo tasoittuu tunti tai pari heräämisen jälkeen. Mielialat on ihan sekaisin ja pää on tulossa hulluksi. Ne vaatisi jo ihan oman ajan lääkärille mutta edelleen en jaksa mennä. En jaksa edes varata aikaa.
Muita töitä en ole löytänyt ja ei tässä auta työttömäksikään jäädä. Miten olette selvinneet yötyöstä? Joka päivä mietin että nyt riitti. Mietin että jos ajaisi vaikka puuhun niin saisi edes sairaslomaa (paitsi meillä sitä ei sovi pitää edes lääkärin todistuksella).
Kuvittelisin että yötyöstä maksetaan sen verran paremmin että jotain jää säästöönkin. Mulla menee työmatkoihin enemmän aikaa kuin sulla ja nukun suurinpiirtein saman 6h vuorokaudessa.Koita saada tehtyä ees 15-30 min rauhallinen kävely joka päivä ja laita perhe tekemään kotityöt.Kai sulla jotain lomaakin jo on kertynyt?
Jos et jaksa varata aikaa lekurille saat kyllä syyttää ihan itseäsi, se kun muutaman minuutin homma. Kukaan ei pääse vesilasitestistä läpi mutta perheellesi olet tärkeä joten koita saada itseäsi johonkin kuntoon.Auto ei tartte romuttaa koska veikkaan että sun verenpaineet yms on sillä tasolla että lekuri määrää sut stressilomalle jos vastaanotolle vaivaudut. Pomosta voi jutella luottamusmiehelle.
En tekisi edes näin lapsettomana, perheellisenä vielä vähemmän. Vuorotyöhön pystyisin ja olen pätkiä keskeytymätöntä viisvuoroa tehnytkin. Mutta en pelkkään yötyöhön ryhtyisi, se olisi liikaa. Mieluummin eläisin tuilla.
6, yövuoroista kertyy muutama hassu kymppi ylimääräistä, ei mitään jää säästöön.
Kyselen mielipiteitä koska moni on sanonut, että laiskuuttani valitan eikä tunnu ymmärtävän millaista elämä tuon työn takia on. "Eikö työ kelpaa" on yleisin kommentti tai "mitä väliä millon sitä nukkuu". Tai sitten tää perus "haudassa kerkeää nukkua". Heti kun löydän jotain muuta niin lähden.
Ap
Miten vaikuttaa se, onko "perhettä" vai ei. Ei kai tuo juuri kenellekään ole mikään kauhea ihanne.