Muuton jälkeiset ongelmat 12v pojalla, mikä avuksi?

Hänellä on ikävä vanhoja kavereita, sehän on ihan selvä. Joten älkää tuomitko poikaa. Hän saa surra aikansa, kyllä ne uudet kuviot tulevat ennemmin tai myöhemmin.

Häntä varmaan kiusataan koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on ikävä vanhoja kavereita, sehän on ihan selvä. Joten älkää tuomitko poikaa. Hän saa surra aikansa, kyllä ne uudet kuviot tulevat ennemmin tai myöhemmin.

Ollaan kannustettu ja tsempattu, että saa uusia kavereita. Ollaan myös ymmärretty, että vanhoja kavereita on ikävä. Raskasta silti on. Ap

Toi on pahin mahdollinen ikä muuttaa. Oliko aivan pakko?

Vierailija kirjoitti:

Toi on pahin mahdollinen ikä muuttaa. Oliko aivan pakko?

Oli. Liittyi mieheni työhön ja sain itse myös töitä uudesta kaupungista. Sen lisäksi asuminen on täällä halvempaa.

Tiedän, että hankala ikä. Viimeisenä iltana vanhassa kodissa lapsi karkasi ja etsimme poliisien kanssa lasta yömyöhälle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on ikävä vanhoja kavereita, sehän on ihan selvä. Joten älkää tuomitko poikaa. Hän saa surra aikansa, kyllä ne uudet kuviot tulevat ennemmin tai myöhemmin.

Ollaan kannustettu ja tsempattu, että saa uusia kavereita. Ollaan myös ymmärretty, että vanhoja kavereita on ikävä. Raskasta silti on. Ap

Eli keskustelu menee näin: "tiedän, että sinulla on ikävä kavereita, mutta nyt voit saada uusia, parempia kavereita!"

Miksi muutitte? Kysyttiinkö lapsilta mitään? Auttaisiko, jos poika ymmärtäisi kunnolla, ettei vaihtoehtoja ollut tai mitä vaihtoehtoja olisi ollut, vaikka perheen taloudellisen tilan huononeminen?

Jos murrosikäisen (?) repäisee juuriltaan, olisi ihme jos ei mitään oireilua olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on pahin mahdollinen ikä muuttaa. Oliko aivan pakko?

Oli. Liittyi mieheni työhön ja sain itse myös töitä uudesta kaupungista. Sen lisäksi asuminen on täällä halvempaa.

Tiedän, että hankala ikä. Viimeisenä iltana vanhassa kodissa lapsi karkasi ja etsimme poliisien kanssa lasta yömyöhälle. Ap

Niin. Elämä on. Valinnoilla on seurauksensa. Ei teidän auta muu kuin olla nyt sinne kouluun yhteydessä ja yrittää pitää keskusteluyhteys poikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on ikävä vanhoja kavereita, sehän on ihan selvä. Joten älkää tuomitko poikaa. Hän saa surra aikansa, kyllä ne uudet kuviot tulevat ennemmin tai myöhemmin.

Ollaan kannustettu ja tsempattu, että saa uusia kavereita. Ollaan myös ymmärretty, että vanhoja kavereita on ikävä. Raskasta silti on. Ap

Eli keskustelu menee näin: "tiedän, että sinulla on ikävä kavereita, mutta nyt voit saada uusia, parempia kavereita!"

Ei vaan kerrottu faktat miksi jouduimme muuttamaan, ettei ole helppo mennä uuteen kouluun ja kavereita ei välttämättä saa heti. Ollaan kannustettu olemaan oma itsensä, kerrottu, että oma harrastus olisi helppo tapa tutustua uusiin kavereihin, kerrottu, että myös muiden perheenjäsenten ystäviä jäi vanhaan kaupunkiin, mutta että nykyään on helppo pitää yhteyttä myös heihin. Lomilla/kesäisin voi sopia tapaamisia jne. Ap

Ei muuttamiseen kuole.

Otitte riskin ja nyt se toteutui

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutitte? Kysyttiinkö lapsilta mitään? Auttaisiko, jos poika ymmärtäisi kunnolla, ettei vaihtoehtoja ollut tai mitä vaihtoehtoja olisi ollut, vaikka perheen taloudellisen tilan huononeminen?

Jos murrosikäisen (?) repäisee juuriltaan, olisi ihme jos ei mitään oireilua olisi.

Lapsille kerrottiin syyt miksi muutamme. Mietimme, että nyt kun kaikki lapset ovat vielä ala-asteella, niin on helpompi sopeutua, kun ensi vuonna esikoisen ollessa yläasteella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on ikävä vanhoja kavereita, sehän on ihan selvä. Joten älkää tuomitko poikaa. Hän saa surra aikansa, kyllä ne uudet kuviot tulevat ennemmin tai myöhemmin.

Ollaan kannustettu ja tsempattu, että saa uusia kavereita. Ollaan myös ymmärretty, että vanhoja kavereita on ikävä. Raskasta silti on. Ap

Eli keskustelu menee näin: "tiedän, että sinulla on ikävä kavereita, mutta nyt voit saada uusia, parempia kavereita!"

Ei vaan kerrottu faktat miksi jouduimme muuttamaan, ettei ole helppo mennä uuteen kouluun ja kavereita ei välttämättä saa heti. Ollaan kannustettu olemaan oma itsensä, kerrottu, että oma harrastus olisi helppo tapa tutustua uusiin kavereihin, kerrottu, että myös muiden perheenjäsenten ystäviä jäi vanhaan kaupunkiin, mutta että nykyään on helppo pitää yhteyttä myös heihin. Lomilla/kesäisin voi sopia tapaamisia jne. Ap

Skypettäminen ei tuon ikäiselle korvaa ystävyyssuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutitte? Kysyttiinkö lapsilta mitään? Auttaisiko, jos poika ymmärtäisi kunnolla, ettei vaihtoehtoja ollut tai mitä vaihtoehtoja olisi ollut, vaikka perheen taloudellisen tilan huononeminen?

Jos murrosikäisen (?) repäisee juuriltaan, olisi ihme jos ei mitään oireilua olisi.

Lapsille kerrottiin syyt miksi muutamme. Mietimme, että nyt kun kaikki lapset ovat vielä ala-asteella, niin on helpompi sopeutua, kun ensi vuonna esikoisen ollessa yläasteella. Ap

No, ei mennyt ihan teidän suunnitelmienne mukaan esikoisen kohdalla.

Kyllä se siitä aikanaan. Meillä auttoi, kun sanottiin että tällä käytöksellä jää ystävättömäksi ja se täysin yksin jääminenkö on sitten parempi vaihtoehto. Myös isoveljensä oli jo ärsyyntynyt ja ärähtänyt, että jäi ne kaverit hänelläkin ja onko ihan pakko olla noin pikku kakara asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Häntä varmaan kiusataan koulussa.

Tämä on mahdollista ja pienellä paikkakunnalla ne samat kiusaajat löytyvät myös harrastuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häntä varmaan kiusataan koulussa.

Tämä on mahdollista ja pienellä paikkakunnalla ne samat kiusaajat löytyvät myös harrastuksista.

Ei ainakaan ole myöntänyt että kiusattaisiin. Ap

Perhe euvolaan pojan kanssa