Onko arvosana 3 hyvä yliopiston kurssista?

Kvanttifysiikan kurssilla TKK:n sähköosastolla osallistujia oli aina noin 200. Tentti/Välikokeet arvosteltiin asteikolla 0-5. Arvosanajakauma oli seuraava: noin 150 nollaa, 30 ykköstä, 10 viitosta ja loput siltä väliltä.

Todettakoon vielä, että lähes kaikki olivat kirjoittaneet aikoinaan lukiosta pitkästä matikasta kuitenkin ällän.

Mulla paras arvosana oli 4, ja sekin vain parista syventävästä kurssista + gradusta. Peruskurssit on kaikki arvosanoilla 1-2, syventävät 2-4. Sivuaineopinnoista yleisarvosana 3, mutta sielläkin pari ykköstä seassa. Ja mä olen ihan tyytyväinen. Luin luonnontieteitä.



Ei sillä että alkaisin häpeilemään todistustani av:n valossa, ihmettelin vain, että miten kaikilla arvosanat noin kovia.

Minä valmistuin Helsingin yliopistosta vuoden 2004 lopulla, ja 3 oli silloin paras mahdollinen arvosana. (Ja, mammat, kaikkien aineiden arvosana oli tietysti erinomainen, eli 3.)

Mutta 5 on tietenkin tavoite =)

Arvosanarajat



* 4.50 - 5 = 5 (erinomainen)

* 3.50 - 4.49 = 4 (kiitettävä)

* 2.50 - 3.49 = 3 (hyvä)

* 1.50 - 2.49 = 2 (tyydyttävä)

* 1.00 - 1.49 = 1 (välttävä)

ei ole. Vika ei ole arvosteluperusteissa, sillä eihän kurssista voi päästää läpi, jos ei osaa vaatimuksia. Sen sijaan vika on opiskelijoitten oppimisessa. joko tuon vaiheen opiskelijat ovat tavallista tyhmempiä tai kurssin opetus on huonoa. Molemmat vaihtoehdotkin voivat yhdistyä ja yleensä niiden täytyy yhdistyä, jos hylkäysprosentti on tuommoinen. Huono opettaja kun ei pysty estämään ahkeran opiskelijan oppimista ja hyvä opettaja saa haluttomankin opiskelijan päähän sentään jotain...

Saan yleensä aina vitosia tenteistä ja esseistä, joskus tulee nelonen. Kolmosen olen saanut viimeksi vuonna 2003. Just palautin sivuaineeni prosemman ja jännittää. Gradua olen aloittamassa tammikuussa, ja aika kovat paineet. En ymmärrä, miksen osaa tehdä puolivillaisesti (ja paljon nopeammin) opintosuorituksia, sillä tiedän, ettei ketään kiinnosta tulevaisuudessa tenteistä vääntämäni arvosanat...En vain osaa. Kolmonen on ihan hyvä (ei siis tosi hyvä, mutta ihan hyvä); itselleni se on kuitenkin kauhistus.

Meillä (lääkis) ainakin osassa tenteistä lähes kaikilla on järjestään ainakin se kakkonen ja vitosiakin tulee useampia, suurimmassa osassa tenteistä on esim. 15-20 hylsyä, reilummin arvosanoja 1-3, muutama 4 ja pari 5, joissain tenteissä taas kurssin parhaan arvosana on se 3 ja hylättyjä voi olla lähes puoli kurssia. Siksipä en arvosanoista välitäkään niin kauan kunhan en saa selvästi muita heikompaa.

t. yhteiskuntatieteiden opiskelija ja äiti

Mulla se kolmonen on sellanen perusjuttu, mitä odotan saavani jos en oo jaksanu oikeen panostaa (kuten en lähiaikoina olekaan). Just näitä pakollisia puoliturhia kursseja voi ihan hyvin mennä suorittamaan noin. Enkä usko, että niillä kolmosilla tulee olemaan mun tulevaisuuden kannalta mitään vaikutusta.



Mutta en mä koskaan edes ajattelis jostain kaverista, että oho, saipas huonon jos sai kolmosen. Se on se keskiverto.

4 jo ihan hyvä

vanha: 1-3 eli on paras mahdollinen

uusi: 1-5 eli keskitasoa



Ei vissiin tuota vanhaa asteikkoa käytetä enää missään?

Otaniemessä oli aikoinaan eräs fyssan kurssi, jossa aina n 200 osallistujaa, joista hyväksyttyjä n 20. Ja näistä arvosanoja 1 noin 15 kpl sekä arvosanoja 5 n. 5 kpl.



Matikan laitoksella aikoinaan myös diffis 3 oli vastaava kurssi. Opiskelijat eivät valmistuneet, kun eivät päässeet kyseisestä kurssista läpi.

" Se ei ole mahdotonta! Pääsihän sejasekin läpi."

Vierailija:

ei ole. Vika ei ole arvosteluperusteissa, sillä eihän kurssista voi päästää läpi, jos ei osaa vaatimuksia. Sen sijaan vika on opiskelijoitten oppimisessa. joko tuon vaiheen opiskelijat ovat tavallista tyhmempiä tai kurssin opetus on huonoa.

Totuus on kyllä se, että jotkut asiat ovat oikeasti vaikeita, kuten kvanttifysiikka. Heh, olisi huskaa nähdä suurin osa humanoideista kyseisillä kursseilla. Eli ei humaNISTI siis ymmärtäisi yhtään mitään. Toisin on, jos nuori fyysikon alku menee esim estetiikan kurssille.

En edes lähde vaatimaan itseltäni älyttömyyksiä Pärjään mielestäni tosi hyvin ottaen huomioon, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja epilepsiaa.

Yliopistossa 3 määritellään arvosanaksi " hyvä" . Jos mielii tutkijaksi, olisi hyvä saada muutamia parempiakin arvosanoja. Jos taas valmistuu ammattiin, vaikka opeksi tai psykologiksi, riittää teoriatieto hienosti, vaikka olisi kakkonenkin jostain sivuaineesta.



Ja ite oon sellanen karkeesti nelosen opiskelija. Kolmosiinkiin olen tyytyväinen, jos kurssi joku pakollinen. Tärkeistä yritän vitosia, sillä ois kiva saada jatkopaikka jostain ulkomailta. Siellä hieman kilpailuakin...

mutta tosi tyytyväinen jos saan matikasta 3.

enkä mä muutenkaan kyllä numeroita kalastele. eli voisin tehdä enemmän työtä ja saisin parempia numeroita.

matikka kyllä vaan on sellanen, et suurella työlläkin saatan ylttää vain numeroon 3. eli mulle 3 on matikassa hyvä

onhan se hyvät tiedot.

itsellä arvosanat vaihtelevat 3-5, yleensä 3 tulee, jos ei lue kunnolla, mut on se ihan ok