Onko oikein pakottaa lapsi harrastukseen?

Ei ole oikein että pakotetaan, mitä iloa on sellaisesta harrastuksesta??

Ajatteleppa omalle kohdalles.

Ei ole. Mutta mistä on peräisin tuo käsitys pakottamisesta. Siis että onko totta vai kuvittelua vai paisuttelua.

T. Äiti, joka kuulemma pakottaa lapsensa satubalettiin, sukulaisten kauhuskenaariot paisuu juorutessa

Ei ole oikein, ellei se sitten ole vaikka joku matikkakerho/kirjallisuus/bilsa tms. jos lapsella on koulussa vaikeuksia aineessa.

Kiusaaaminen on yksii ongelma suomesssa. 5prosentttia ihmiisustä ovaat niiitä joilla on halllussaan 50 prossaa maaailman omaisuudesta.

Motivaatio olisi oltava lapsella itsellään harrastukseen. Pakottaminen mihin vaan on varma epäonnistuminen. Ei ole oikein pakottaa ei ketään mihinkään.

Joukkueurheilu on kyllä monipuolista on laji sitten mikä vaan. Ei pelkkää peliä. henkisellä puolella tapahtuu ja paljon. On osattava pelata yhteen toisten kanssa jotta peli yleensä syntyy. Sosiaalisesti erittäin hyvä tapa kasvaa. Yhdessä iloittaan onnistumisia ja itketään epäonnistumisia. Palautetta saa heti ja opetellaan myös antamaan sitä. Oikeastaan siellä kentällä on koko elämänkirjo. On selvittävä siitä omasta osasta. Usein vielä näistä pelikavereista tulee elinikäisiä kavereita.

Olisihan se hienoa jos vielä jaksaisi jotain viulunsoittoa tai balettia, mutta kun aikaa ei riitä kaikkeen. Elämänikäisiä valintojahan nämä on. Liian moni harrastus takaa jonkinlaisen stressin ja pahanmielen niin lapselle kuin vanhemmallekin. Annetaan lapselle valinnanvapaus ei pakkoa. Vanhemman tulisi miettiä onko se pakko harrastus ehkä hänen harrastuksensa.

Onko se joukkuelaji isän ajama ja se kamala harrastus äidin ajama?

Harrastukseen pakottaminen johtaa siihen, että lapsi oppii inhoamaan kyseistä harrastusta. Esim. pakotettu liikuntaharrastus voi johtaa sohvaperunaelämään aikuisena, koska kaikki liikunta etoo.

Ei ole missään nimessä oikein pakottaa harrastamaan, koska harrastuksen tai useamman täytyy tuoda iloa koulu-/työelämän ulkopuoliseen aikaan eikä se saa olla taakka, ahdistava tekijä eikä varsinkaan vanhempien kunnian(himon) pönkittämistä.

Seuraan välillä (äitinä tyttäreni harrastuksen parissa) vierestä, kun eräs toinen äiti pakottaa lapsensa harrastamaan, koska on itse ollut lajinsa huippu nuorena.

Lapsi itkee ja pelkää, mutta äiti reippaana kannustaa ilmeisen kuurona ja sokeana sille, että hänen lapsensa on ainoa ryhmässä, jonka huulilla ei ole hymynhäivääkään koko tunnin aikana.

Äidin valitsemia molemmat. Lapsen ja isän mielipiteellä ei väliä. Ilmoitus vain milloin harrastusaika on johon äiti salaa ilmoittanut.

-AP

Itse epäilen että lapsen äiti saa harrastaa niitä asioita jotka nuoruudessa jäi harrastamatta. Perusteluja kuulemma on että jos lapsi harrastuksessa niin hänkin voi olla vetämässä ryhmiä tai muutoin osallistua harrastuksien järjestämiseen.

- AP

Vierailija kirjoitti:

Itse epäilen että lapsen äiti saa harrastaa niitä asioita jotka nuoruudessa jäi harrastamatta. Perusteluja kuulemma on että jos lapsi harrastuksessa niin hänkin voi olla vetämässä ryhmiä tai muutoin osallistua harrastuksien järjestämiseen.

- AP

Juu. Sehän se just onkin ihan joka äidin unelma. Saada harrastaa lasten harrastuksia.

Not.

Älkää ihmeessä lasta pakottako harrastamaan!

Miettikää miltä tuntuisi jos meitä aikuisia pakotettais siihen.

Ei hyvänen aika sentään.

Mitä järkeä on pakottaa harrastamaan jotain? Harrastuksen pitää olla itselle mieluinen juttu, josta saa voimia ja on virkistävää, se ei missään nimessä saa olla sellaista josta ei itse pidä, eihän siinä ole sitten mitään ideaa!

Minä myös seuraan vierestä tapausta, jossa lapsi joka ei itse halua harrastaa, joutuu menemään harrastukseen monta kertaa viikossa koska äiti haluaa. Harjoituksia ei jätetä välistä ikinä. Luulisi että joskus saisi pitää vapaapäivän kun ei edes itse halua harrastaa vaan äiti. Ja sitten vielä kaiken huipuksi äiti kehtaa joskus valittaa kuinka on paljon kuljettamista!? Käsittämätöntä.

.

up

Harrastuksethan ovat vasta alkaneet. Nyt käydään tutustumassa. Eihän se lapsi tiedä tykkääkö vai ei jos ei ole edes kokeillut.

Minusta välillä voi kannustaa ja jopa vähän patistaa, jos lasta satunnaisesti laiskottaa. Eli että ei heti ekasta "emmä viitteis" sano, että OK, se on sitten siinä, lopeta harrastus. Yleensä satunnainen laiskotus on satunnaista, ja lapsi on iloinen, kun on saanut lähdettyä kumminkin.

Mutta lapsi valitsee harrastuksensa ITSE. Eli jos jo pidempään jokin on tuntunut vähän pakkopullalta, sen saa kyllä lopettaa. Pakolla harrastaminen tekee hommasta vaan entistäkin vastenmielisempää, eikä sellaisessa ole mitään järkeä. Harrastuksen pitäisi kehittää ja viihdyttää ja auttaa lasta keräämään voimavaroja sitä varsinaista "työtä" eli koulunkäyntiä varten.

Miksi pitäis harrastaa?

Onko siitä haittaa jos ei harrasta mitään?

Harrastusta on myös vaikka Aku Ankkojen lukeminen.

Ei se että lähtee kotoa johonkin, tee harrastuksesta parempaa, kuin vaikka se lukeminen omassa sängyssä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäis harrastaa?

Onko siitä haittaa jos ei harrasta mitään?

Harrastusta on myös vaikka Aku Ankkojen lukeminen.

Ei se että lähtee kotoa johonkin, tee harrastuksesta parempaa, kuin vaikka se lukeminen omassa sängyssä.

Lapsen ja nuoren pitää liikkua kolme tuntia päivässä.