Lopetanko tämän ihmisen tervehtimisen?

Eka reaktioni oli spontaani nauru tähän juttuun, sori :D Mulla oli nimittäin just tommoista täyttä sosiaalista kyvyttömyyttä, kun olin henkisesti ahtaalla. Mut siis joo, luulen, että hänellä on raju sosiaalisten tilanteiden pelko tai jotain muuta mt-ongelmaa. Hän saa puristettua itsestään irti sen, että lähtee kotikunnastaan, matkustaa Helsinkiin ja osallistuu harrastukseen mutta muuhun hänen kapasiteettinsa ei riitä. Voin kuvitella, että hän sittten itsekseen tekee just näistä tilanteista hirveän ongelman ja soimaa itseään, että "olenpa ääliö, kun en edes saanut tervehdittyä". En usko, että hänellä on just sua vastaan mitään, mutta henkiset rerussit ovat niin niukat, että meidän monien normaalina pitämät sosiaaliset taidot ovat ihan nollissa. Ei sun kannata myöskään liikaa stressata hänestä, anna hänen tulla ja mennä menojaan. Jos haluat, niin voit vaikka nyökätä hänelle hyväksyvästi jatkossa, kun näet? Osoitat "tervehtiväsi" mutta et pakota mihinkään vuorovaikutukseen. Voi olla, että sinun toimillasi on ollut häneen ihan elvyttävä vaikutus, kokee kuuluvansa paremmin porukkaan jne. mutta itse hän ei parempaan just kykene.

No on aika ongelmainen tapaus. En itse jaksaisi enää reagoida koko ihmiseen mitenkään. 

Mullakin on etäisenä tuttavana yksi tuollainen ailahtelevainen mt-ongelmainen. Hän oli sitä sorttia että välillä tunki juttusille koko ajan, välillä taas näytti ihan kylmää selkää, eikä tervehtinyt, vaikka moikkasin, ja tiuski just tolla tavalla takaisin. Jätin hänet sit kokonaan itsekseen. Hän ei ole mulle niin läheinen, että mun tulisi mukautua hänen käyttäytymiseensä. 

Tylyähän tuo puolituttusi käytös oli. Minulle tuli kuitenkin vaikutelma, että hän voi jostain syystä (työttömyys, varattomuus, yksinäsyys?) huonosti.

Töksäyttely tai urahtelu oli tuskin henkilökohtaista sinuun kohdistuvaa.

Hän ilmeisesti haluaa kuulua joukkoon, mutta ei ehkä halua olla huomion kohteena. (?)

Eihän se paljon ota,- jos ei annakkaan, jos jatkat ystävällistä käytöstäsi tervehtimällä.

Älä puhu enää mitään. Tommoisille ihmisille on painajainen, että joku puhuu heille tai edes sanoo moi. Ehkä hän vapautuu estoistaan jossain vaiheessa mutta ei sun kannata sun omia resursseja häneen uhrata enää yhtään. Tietenkään ei kannata ruveta häntä harrastuspiirissänne morkkaamaan selän takana, sairashan hän on. 

Kyllä mä varmaan tervehtisin häntä ihan just siksi, että naamatutun tervehtiminen on kohteliasta. Sen enempää tuskin tuttavuutta alkaisin tekemään enkä tekisi numeroa jos hän ei tervehdi takaisin. Mutta siis se että minä sanon Hei toiselle ihmiselle vie sekunnin minun aikaani, se siitä. Ei ole niin iso vaiva, että heittäisin kohteliaat käytöstavat nurkkaan sen vuoksi.