Josmies sanoo ehdoksi suhteelle että koirasta
Kommentit (41)
En. Kertoo paljon miehestä.
Kaveri luopui, ja katuu edelleen. Onneksi erosivat.
En luopuisi. Sellaisesta miehestä luopuisin. Enkä huolisi vaikka hän jälkeen päin sanoisi, että ei tarvitsekaan koirasta luopua.
En ikinä. Kertoo miehestä ettei aidosti välitä ja rakasta kun latelee tollasia ehtoja.
Ei tietenkään. Jos mies olisi allerginen koirille, sitten muuttaisimme yhteen vasta koiran kuoleman jälkeen. Tai ehkä koiran voisi viedä vanhempieni luokse, jos he suostuisivat ottamaan sen hoitoonsa, mutta riippuu tilanteesta harkitsisinko sellaista vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä. Kertoo miehestä ettei aidosti välitä ja rakasta kun latelee tollasia ehtoja.
Hyvin voi välittää ja rakastaa, mutta jos vaikka pelkää koiria? Vihaa niitä pelon vuoksi?
Mutta joo, itse en suhdetta rakentaisi tuollaisen miehen kanssa.
Sehän selviää jo eka treffeillä, mitä mieltä mies koirasta on.
Jos vähänkin vastaan, toisia tärskyjä turha odottaa!
En kyllä näe sellaista tilannetta että luopuisin.
Joo kyllä se olisi mies joka lähtisi kävelemään, olipa syy mikä hyvänsä. Allergialääkkeetkin on keksitty.
”Josmies” on aika hyvä jatko jees-miehelle, jän-nämiehelle ja kil-ttimie-helle. (Piti tavuttaa kun joku noista oli kielletty sana)
Olen ollut tuossa tilanteessa. mies vaati luopumaan ongelmakoiraksi osottautuneesta kodinvaihtaja koirastamme koska huonosti käyttäytyvä/ kämpän tuhoava koiramme aiheutti riitoja ja hiersi parisuhdettamme. No ratkaisin asian niin että mies ei ole enää kuvioissa ja koirankin pääkoppa kuntoutui kun kotona ei ole enää vihamielisiä ilmapiirin saastuttajia :D
Oman mieheni takia luopuisin ihan mistä vaan. Mieheni luopui minun takiani työpaikastaan ja muutti asuinkuntaa. Vaikka rakastan koiria, koira on kuitenkin vain eläin. Meillekin tuli aikuinen koira ja sopeutui hyvin. Koira voi vaihtaa kotia, jos perheonni on siitä kiinni.
En edes harkitsisi koirastani luopumista. En minäkään vaatisi kumppaniehdokkaalta perheenjäsenistään luopumista minun takiani. Joko elämäntyylit natsaa tai ei natsaa.
En todellakaan luopuisi, edes allergian takia.
Tiedän ihmisiä jotka näin ovat tehneet ja sitten onkin ukko häipynyt esim. Yksi julkisuuden henkilö jolla oli monta pientä koiraa.
Koirat ei hylkää ikinä, eivät petä ja ovat koko elämänsä ajan iloisia nähdessään minut.
Ensiks meinasin sanoa että "en tietenkään luopuis, mies vaihtoon". Mut mietin uudestaan ja tajusin et riippuu ihan hitusen verran tilanteesta. Jos mulla olis esimerkiks tosi käytösongelmainen adoptoitu koira jota on kaltoinkohdeltu sen edellisessä kodissa. Siis semmonen että antaisin sille hyvän ja kärsivällisen kodin mut se olis aina vaan hankala tapaus ja mä oisin sitoutunu ymmärtämään sitä.
Se ei kuitenkaan ikinä parane, vaan sietäis mua ja vihais kaikkia muita. Sit löytäisin maailman ihanimman miehen ja mun koira aina yrittäis suunnilleen tappaa sen. Et olisko yksin koiran kanssa joka elää vielä muutaman vuoden ja sit kuolisin ite yksin koska päästin sielunkumppanini menemään? Vai myöntäiskö suosiolla että musta ei ole erakoks koirankasvattajaks ja luopuis koirasta. :l
...toki en ikinä ottais "vaikeeta" koiraa löytökodista koska tiiän että mulla on muita arvoja kuten esimerkiks rakkaus jotka menee mulla tämmösten ohi. Mut semmonen ajatusleikki kuitenkin. :D
Anteeks mä en tiiä mitä mä täällä av:lla teen tänään, mulla on varmaan tylsää. Jatkakaa :') Hyviä pointteja kaikilla!
En luopuisi koirasta. Koira oli ensin, kyseinen miestulokas tuli vasta sen jälkeen, tässä oletetussa tilanteessa. Multa kysyttiin tätä joskus ihan tosissaan, kun olin ulkomailla töissä. Moni työkaveri ei ymmärtänyt - eikä edes allergioista puhuttu.
Minusta ei riipu tilanteesta pätkääkään. Jos tyyppi ei pidä koirista tai vihaa koiria, jo se kertoo minulle, että eivät käy ajatukset ja maailmat yhteen. Jos on allergiaa, niin ei voi mitään. Allergioita on itsellänikin, joten en voisi alkaa hevostilalle töihin tai emännäksi. Ei voi mitään sillekään.
Ai ei siis hyväksy koiraa ollenkaan vai tiettyä koiraa?
Mä en luopuisi koirasta.