Mikä oli se hetki kun hiljaa mielessäsi päätit että ero on väistämätön?

Rakastuin toiseen mieheen. Olin ihastunut jo 1,5 vuoden ajan. Sitten tunteet julki ja suhde ja välittömästi ero. Taustalla surkea avioliitto.

Mies sammui jouluaattona alkuillasta, väitti että juonut vaan yhden oluen. Vietin aaton lapsen kanssa kaksin ja ymmärsin että pakko tehdä jotain.

Mies iski nyrkillä' aamulla, kun yritin saada lapsia lähtemään kouluun, oli kuulemma väärä äänen sävy, kun patistelin taksille. Se oli sitten siinä. Päivääkään en ole katunut, muuta kuin, että liian myöhään heräsin.

Se, kun ex-vaimo huusi naama punaisena tultuani kotiin muutaman päivän kestäneeltä työmatkalta ja ilmoitti, että olen surkea itsekäs pascka joka on ollut vain pitämässä hauskaa sillä aikaa kun hän raataa yksin kotona ja hoitaa lapsia. Hän oli siis kotiäiti.

Mainittakoon, että kyseisessä tilanteessa hän oli viettänyt koko päivän sohvalla tv:tä katsellen, kämppä oli joka puolelta täynnä sotkua, keittiön kaikki tasot notkuivat tiskejä, pyykkejä pitkin lattioita ja molemmilla lapsilla pjaskat ja kuset täpötäysissä vaipoissa. Lapset olivat ns. helppoja lapsia, terveitä ja rauhallisia.

Kun päädyin ensi kertaa sänkyyn nykyisen kumppanini kanssa.

Kun äijä yritti sängyssä änkeä hieromasauvaa suuhuni. Päätin silloin, että tämän kaverin kanssa seurustelu riittää nyt.

Vierailija kirjoitti:

Olin sidottuna keittiön pöytään ja vaimo veteli straponilla kuivana kakkoseen. Otin välittömästi eron kun hän päästi minut irti kolmen päivän päästä.

Seksifantasiat niille kuuluvaan osioon.

Paras ystäväni kuoli ja kun oli hänen uurnanlaskussaan niin mies soitteli että "nyt saatana tulet kotiin sieltä hautajaisista, mä haluan lähtee työkavereiden kanssa puistoon ryyppäämään". Kello oli kaksi iltapäivällä ja miehen piti olla hetki lasten kanssa koska en halunnut ottaa heitä hauatausmaalle. Myöhemmin illalla miehen facebookissa oli kuvia hänestä naiseksi meikattuna ja hän tuli seuraavana aamuna meikit naamalle valuneena kotiin. Lapset ja naapurit näkivät ja minä häpesin. Eron jälkeen oli pakko muuttaa pois vanhasta kodista, häpesin niin paljon tuota juoppoa miestä. Nyt asiat paremmin minulla ja lapsilla, mies edelleen viihtyy baarissa. Sinkuksi kyllä jäänyt.

Yksi mökkireissu oli iso naksaus eroa kohden: rikkoutunut rengas meinattiin jättää ojaan, pyynnöistä huolimatta kaahattiin liukkaalla, käsiä ei pesty ennen salaatin tekemistä, hyvää konjakkia juotiin suttuisista laseista, juoppo ja pahalle haiseva mökkinaapuri päästettiin tupaan ja sala-ampuminen hyväksyttiin.

Jotenkin kaikki kulminoitui siihen, että huolimatta merkittävästä alkoholimäärästä viini loppui neljältä iltapäivällä lauantaina.

Muistan ajatelleni, että tällaista elämää en halua elää. Alle puoli vuotta tapahtuneen jälkeen erottiin, ja se oli hyvä asia.

Se kun nainen pihtasi. Oli melkein kuukauden tauko kun viimeisen kerran yritin, aamulla lähdin sen kummemmin selittelemättä. Vähän ajan päästä sanoin syyn, sen jälkeen nainen lupaili kaikkea mitä kehtaisin pyytääkkään mutta mun päätös piti.

Sain selville, että mies etsii uutta naista netissä. En enää halunnut olla hänen kanssaan suhteessa.

Mies paljastui kontrolloivaksi sekopääksi, joka oli yhä täysin kiinni äidissään. Päätin, etten halua olla osallisena siinä kolmiodraamassa.

Olin sairaalassa toipumassa leikkauksen jäljiltä ja miehen oli sillä välin tarkoitus pitää huolta lapsistamme. Oli sitten illansuussa dokannut huolella, lähtenyt poikien, 2v ja 3v, kanssa leikkipuistoon ja jossain vaiheessa häipynyt ja jättänyt heidät sinne. Tuttavarouva sitten iltalenkillä löysi hätääntyneet taaperot puolimatkasta kotiinpäin, mieheni löytyi myöhemmin sammuneena kotisohvalta. Pojista tehtiin lasu ja minä jätin miehen. Nykyään ex on tukevassa humalassa aina, kun törmätään, on hirveän huonoon kuntoon mennyt ja harmittaa sen uuden vaimon ja poikien siskopuolen puolesta

Mies oli juhannuksena Niin humalassa ettei pystynyt lahtemaan juhannuskokolle kello kuusi mun ja lasten mukaan.

Eli viina, seksin puute ja väkivalta erojen yleisimmät syyt. Meillä suhde vaan kuivu pois.

Kamalia suhteita täällä jos nuo on totta. Meillä oli ongelmia muttei tosiaan mitään väkivaltaa tms..

Minulla ahaa-elämys sattui ehkä silloin kun olin työmatkalla, yksin, ei ollut mitään erikoista mutta kongressikeskuksen laitamilla kävellessäni tajusin että voin jotenkin hengittää vapaasti, tunsin oloni kevyeksi. En olisi halunnut palata kotiin, miehen kohtaaminen ahdisti jo etukäteen. 

Yhden miesystävän kanssa riidat olivat olleet pelottavia suhteen alusta asti, mutta siedin tilanteita koska ajattelin ettei hän kuitenkaan koskaan lyö tai käy käsiksi. Huutaa, raivoaa ja paiskoo tavaroita "vain". Vika oli aina minussa, puhetyylissäni, luonteessani, missä tahansa mutta ei hänessä itsessään. Ajattelinkin alkuun että vika tosiaan on varmaan minussa ja päätin etten ärsytä häntä millään tavalla; en kerro eriävää mielipidettä, pidän yllä iloista naamaa ym. Sillä tavallahan riitoja ei pitäisi tulla.

Vajaa viikko meni hyvin, kunnes sitten tuli se kerta kun hän suuttui jostain täysin

mitättömästä asiasta ja hullunkiilto silmissä tarttui puseroni rinnuksista kiinni ja nosti seinälle. Muistan miettineeni että jos vain pääsen parvekkeelle, niin minun on pakko uskaltaa hypätä turvaan. Pääsin, hyppäsin enkä enää palannut takaisin muuta kuin hakemaan tavarani sillä aikaa, kun tiesin hänen olevan töissä. Sain siis todistettua itselleni etten pysty omalla käytökselläni estämään miesystävän raivokohtauksia. Tänä päivänä mietin että todennäköisesti tuissa suhteessa olisi mennyt ennen pitkää henki.

Se hetki, kun tuijotin suoraa huutoa huutavan ex-vaimon nielurisoja ja kaksi hämmentynyttä taaperoa roikkui omissa lahkeissa kiinni. Hetkeä aiemmin olin kauniisti pyytänyt, että riitely voitaisiin jättää siihen asti kunnes lapset ovat menneet nukkumaan.

Kun mies päätti, että oli hyvä idea lopettaa lääkkeiden syönti, ja kieltäytyi hakemasta minkäänlaista apua mielenterveysongelmiinsa. Siinä vaiheessa kun minä lähdin tuolit olivat alkaneet jo lennellä, ja ovessa oli nyrkin kokoinen reikä. Minä olisin ollut varmaan seuraavana vuorossa, mutta silti miehen mukaan minä olin sydämetön hirviö kun jätin hänet. 

Kun katsoin itsekseni elokuvaa perheväkivallasta ja mies oli oma v-mäinen itsensä.