Kun sinua kosittiin, mistä miehesi tiesi sormuksen koon?

Ei kosimiseen sormusta tarvita ;)

Kosi ilman sormusta.

No saattais aika äkkiä lähteä sormus palautukseen jos mies ostaisi ominpäin...

Kuule, valitsin sormukseni ihan itse kosinnan jälkeen.

Mentiin yhteisellä päätöksellä kihloihin ja hankittiin kihlat yhdessä korukaupasta. Maksettiinkin puoliksi.

Ostin itse sormukseni. Meillä ei kosittu. Päätettiin mennä naimisiin.

Ei ollut mitään kosintaa vaan jompi kumpi otti puheeksi, että kun kerran ollaan ostamassa yhteistä asuntoa ja toivotaan yhteistä lasta, niin ehkä voisimme myös mennä naimisiin.

Tuo on amerikkalainen tapa, että kosiessa miehellä pitää olla sormus valmiina. Suomalaisen perinteen mukaan kosinta tapahtuu ilman sormusta ja kihlat mennään ostamaan yhdessä jälkikäteen.

Kerroin miehelle sormuksen koon, mulla on niin pienet sormet et piti erikseen tilata.

KUMPPANINI oli mitannut itse sormukseni, jota käytän oikeassa nimettömässäni. Himpun verran liian suurihan tämä on, mutta kosinta oli niin täydellinen sormuksineen kaikkineen ettei haittaa ollenkaan välillä varmistella, että onhan varmasti vielä paikallaan. ;)

Kosittiin yhdessä toistamme eli päätettiin mennä naimisiin ja sitten menimme yhdessä koruliikkeeseen valitsemaan sormukset. Hauska sattuma, että tyttäreni ja vävyni valitsivat aivan samanlaiset sormukset itselleen kuin mekin. Eivät tietoisesti, vaan vahingossa, tai  tykkäsivät juuri samanlailla kaiverretuista koristeista.

Ei se osannutkaan. Kysyi, että pitäiskö mennä naimisiin, sanoin että joo ja joskus kaupungilla kuljeskellessa korukaupan kohdalla hoksasi, että käydäänpä katsomassa sormusta.

Varsinaista kosintaa ei ollut. Asia oli selvä molemmille. Joskus vaan poikettiin ostamaan kihlasormukset, jotka maksettiin puoliksi. Miehen sormus oli kalliimpi kuin minun, koska se oli aivan järkyttävän iso. Omani on 16 mm ja hieman väljä.

Kosinta tapahtui ilman sormusta, tietenkin. Ja koska vastasin myöntävästi, aloimme järjestää häitä saman tien. Mitä tuota lykkäämään kun päätös oli tehty.

Siinä hötäkässä ei ehditty erikseen kultasepänliikkeeseen, vaan päätimme hankkia yhdellä reissulla sekä kihlat että minun vihkisormukseni. Lopulta päädyin ottamaan vain yhden sormuksen. Miehelle ostettiin myös yksi sormus, jonka hän otti käyttöön hääpäivän aamuna.

Olimme siis tavallaan kihloissa ilman sormuksia, tosin vain 2 kk. Siitä on nyt 21 vuotta aikaa ja edelleen avio-onni kukoistaa.

Vain amerikkalaisissa tv-sarjoissa miehellä on sormus valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin miehelle sormuksen koon, mulla on niin pienet sormet et piti erikseen tilata.

Ja näemmä myös erikseen mainita.

Vierailija kirjoitti:

KUMPPANINI oli mitannut itse sormukseni, jota käytän oikeassa nimettömässäni. Himpun verran liian suurihan tämä on, mutta kosinta oli niin täydellinen sormuksineen kaikkineen ettei haittaa ollenkaan välillä varmistella, että onhan varmasti vielä paikallaan. ;)

Jotenkin suloista, ihana! Meilläkään ei ollut sormusta, oli vain tönkkö ”pitäiskö mennä naimisiin” ja sitten yhdessä parin viikon kuluttua sormuskauppaan. Jäin kaipaamaan vähän romantiikkaa tai sitä jotain. Mutta liittomme on silti täydellinen, ensi keväänä naimisiin. :)

Mun mielestä elämässä kuuluu olla romantiikkaa, joten olen aivan onnesta soikeana, kun mies kosi romanttisesti ja vielä sormuksen kera! <3

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä elämässä kuuluu olla romantiikkaa, joten olen aivan onnesta soikeana, kun mies kosi romanttisesti ja vielä sormuksen kera! <3

Osuiko koko oikeaan?

Vierailija kirjoitti:

Kuule, valitsin sormukseni ihan itse kosinnan jälkeen.

Minä kävin sen yksin ostamassakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, valitsin sormukseni ihan itse kosinnan jälkeen.

Minä kävin sen yksin ostamassakin.

Täällä alapeukutetaan vanhanaikaisia romantikkoja ja oikein kilpaillaan siitä, kuka on kaikkein modernein ja coolein. :D