En ymmärrä mitä hyötyä on lapseni terapiasta

miksi epäilet asiantuntijoiden ammattitaitoa?

mielestäni tuollainen epäily viittaa että sinussa on piilevän paranoidisen skitsofrenian piireteitä...

Toimintaterapiassa nimenomaan tehdään asioita. Kyllä se terapeutti osaa työnsä, luota häneen. Hyvä että lapsi saa tukea.

Kuulostaa oikein hyvältä, juuri tuollaista aivotyötä vaaditaan, se parantaa muistia, joutuu keskittymään ja oppii hahmottamaan asioita, muistipelit ja palapelit ovat hyviä myös kotona pelattavaksi, kun lapsi on isompi niin ristikot tai jotain voidaan ottaa käyttöön. Näitähän itseasiassa voidaan suositella ihan kaikille, aivojen kunnosta on syytä pitää huolta. Kannattaa myös ottaa joku Omega 3 valmiste käyttöön lapselle.

Minulla myös huonoja kokemuksia, mutta psykoterapeuteista, psykologeista ja psykiatreista. En itsetuhoisena teininä saanut apua. Istunnot olivat pelkkää paskanjauhantaa, pelien pelaamista ja piirtelyä. Tämä OYSissa v. 2005. En enää koskaan suostu terapiaan, lääkkeillä minä paranin. 

Suomessa ei vaan osata hoitaa neurologisia ja psykiatrisia sairauksia. 

psykiatri kirjoitti:

miksi epäilet asiantuntijoiden ammattitaitoa?

mielestäni tuollainen epäily viittaa että sinussa on piilevän paranoidisen skitsofrenian piireteitä...

Epäillä on vahva sana kysyn siksi kun kyseinen terapia on minulle ihan uusi asia joten en tiedä mitä se pitää sisällään ja mietin että onko noista peleistä oikeasti apua jos on niin lisätään pelaamista kotonakin.

aika usein erityislasten vanhemmilla on mielenterveydellisiä ongelmia

Oletan, että terapeutti ohjaa lasta peleissä ammattitaidolla ja tekee samalla arviota taidoista ja tulevasta työskentelystä. Kotona tehtävä työ tukee tavoitteita hienosti! Asiasta kannattaa avoimesti myös jutella terapeutin kanssa, niin kuulette tavoitteista ja kuinka yhdessä pääsette niitä kohti.

Pelit on yleensä se loppukevennys. Mutta voithan kysellä jo ennen keskusteluita.

Taidat olla aika simppeli tapaus. Odotitko tosiaan, että lapsesi osaa kertoa toimintaterapeutin havaintojen tekemisestä, ohjauksesta, toimintamalliin muokkaamisesta toiminnan ohessa jne. Tietysti lapsesi kertoo vain tuon, mitä tehdään. Pahvi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös huonoja kokemuksia, mutta psykoterapeuteista, psykologeista ja psykiatreista. En itsetuhoisena teininä saanut apua. Istunnot olivat pelkkää paskanjauhantaa, pelien pelaamista ja piirtelyä. Tämä OYSissa v. 2005. En enää koskaan suostu terapiaan, lääkkeillä minä paranin. 

Suomessa ei vaan osata hoitaa neurologisia ja psykiatrisia sairauksia. 

No ei se varmaan muualla maailmassa ole sen helpompaa.

Itse uskon, että harva noista terapioista oikeasti hyötyy. Toki jotkut, mutta hyvin pieni joukko. En epäile ammattitaitoa vaan ylipäänsä mielen ongelmien hoito on haastavaa ihan missä päin maailmaa hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

aika usein erityislasten vanhemmilla on mielenterveydellisiä ongelmia

Eli kun lapseni syntyi vko.lla 32 napanuora kaulan ympärillä ja kärsi happivajeesta ym... ongelmista, joutui teholle ym....ja nykyiset ongelmat johtuu todennäköisesti alkuajan vaikeudesta 

Niin kyse on sinun mielestä minun mielenterveydenongelmista. Ei jatkoon

psykiatri kirjoitti:

miksi epäilet asiantuntijoiden ammattitaitoa?

mielestäni tuollainen epäily viittaa että sinussa on piilevän paranoidisen skitsofrenian piireteitä...

Juu tämä onkin hyvä. Kun menet terapiaan et voi kritisoida terapeuttia millään lailla sinut voi aina diagnosoida paranoidiksi. Vallankäyttö ammatti tuo eikä yhtään syystä koska ihmismielen toiminnasta tiedetään edelleen järkyttävän vähän. 

Täällä puheterapeutti, joka käyttää usein pelejä työvälineinä. Jos vanhempi kysyy lapselta, mitä terapiassa tehtiin, vastaus on usein: "pelattiin vaan." Ei lapsi osaa kertoa, että harjoitettiin kielellustä tietoisuutta tai kehitettiin auditiivista päättelyä. Kyllä niissä peleissä aina jokin syy on. Harvoin vanhemmat osaa kotona pelata samoja pelejä yhtä tavoitteellisesti.

Juuri noin sen kuuluukin olla. Toimintaterapeutti analysoi toimintaa monelta kantilta, mm. lapsesi valmiuksia, taitoja ja kehittämiskohteita sekä esim. jossain tietyssä pelissä tehtävää toimintaa. Näitä vertailemalla valitsee lapsellesi sitä, mitä lapsesi tarvitsee. Pelatkaa ihmeessä myös kotona! Palautekeskusteluissa toimintaterapeutti voi antaa vinkkejä toiminnam valitsemiseen kotona ja siihen, mihin erityisesti pitää kiinnittää huomiota.

T. Toimintaterapeutti

Kun oma lapseni kävi toimintaterapiassa palautetta meille vanhemmille yleensä tuli jokaisen käynnin jälkeen. Melkolailla varmasti vastaavia juttuja lapsi hänen kanssaan teki. Palaute koski esim. sitä mitä asioita vaikka jossakin pelissä oli vaikea hahmottaa. Oman lapseni kohdalla esim. sanallinen hahmottaminen oli usein vaikeaa ja palautteessa käsiteltiin miten sitä hahmottamista voisi tukea myös muilla keinoin kuin esim. sanallinen ohjein.

Puheterapeutti kirjoitti:

Täällä puheterapeutti, joka käyttää usein pelejä työvälineinä. Jos vanhempi kysyy lapselta, mitä terapiassa tehtiin, vastaus on usein: "pelattiin vaan." Ei lapsi osaa kertoa, että harjoitettiin kielellustä tietoisuutta tai kehitettiin auditiivista päättelyä. Kyllä niissä peleissä aina jokin syy on. Harvoin vanhemmat osaa kotona pelata samoja pelejä yhtä tavoitteellisesti.

Tuon juuri halusin tietää että niisä peleissä on joku idea jne.. tuskin lapsi kaikkea osaa kertoa en uskokkaan sitä, mutta tämän tyyppinen terapia on meille ihan uutta niin halusin tietää kuulostaako "normaalilta".          Ja niille jotka ihmettelee miksen kysy terapeutilta niin toki voin soittaa hänelle illalla, jos kehtaan töiden jälkeen/hänen vapaa-aikanaan. Mutta fyysisesti en terapeuttia näe koska hän käy  lapseni tykönä päiväkodilla. Josta toki olen kiitollinen helpottaa kuskaus rumbaa jne...

Yhteinen keskutelu on tosiaan vajaan parin kuukauden kuluttua eskarilla

näin puheterapeuttina tienaan kuitenkin enemmän mitä suurin osa erityislasten vanhemmista, jonka pitäisi viestiä näille vanhemmille, ettei heillä ole pätevyyttä arvostella toimintaamme.

Pelien pelaaminen on toimintaterapiassa on ihan normaalia. Pelien avulla voidaan harjoittaa lapsen toimintakykyä monessakin asiassa, esim. hahmottamisessa, muistamisessa, pettymyksen sietoa jne. Oleellista on se, että terapeutti ohjailee toimintaa siten, että sitä harjaantumista tapahtuu, ettei ole "pelkkää pelailua". Mutta oma kokemus on kyllä valitettavasti se, että toimintaterapeuteissa on tosi paljon eroja, siis heidän ammattitaidoissaan ja motivaatiossaan. Toimintaterapia on sellaista, että se tapahtuu suurimmaksi osaksi oikeastaan vuorovaikutuksessa lapsen ja terapeutin välillä. Se on sillä tavoin "näkymätöntä" toimintaa, että sitä voidaan tehdä hyvin monenlaisella asenteella ja kyvyillä. Ja halutessaan siinä voi "lusmuilla" aika helposti. Osalla terapeuteista on tosi korkea ammattitaito, näkevät nopeasti, mitkä on lapsen vahvuudet ja missä tarvitsee apua ja harjoitusta, ja asenne on sellainen, että se lapsi ja hänen tarpeensa ovat keskiössä. Osa taas on sellaisia "katellaan" ja jotenkin vetämättömiä. Ja kyllä se tuloksissa näkyy. Oletteko ap sopineet terapeutin kanssa terapian tavoitteista? Ja puhuneet millä tavoin niihin tavoitteisiin pyritään pääsemään? Nämähän pitäisi sopia ja puhua auki heti terapian alussa. Jos siis ei ole mistään arvioinnista kysymys.

Vierailija kirjoitti:

näin puheterapeuttina tienaan kuitenkin enemmän mitä suurin osa erityislasten vanhemmista, jonka pitäisi viestiä näille vanhemmille, ettei heillä ole pätevyyttä arvostella toimintaamme.

No tuo kommentti kertoo aika paljon sinusta. Eli tienaaminen tarkoittaa sitä onko vanhemmalla vara kommentoida asioita vai ei.

No ei varmaan ole ongelma meille minun palkka kuussa reilu 4000 ja miehellä pari tonnia enemmän. Saanko jatkaa kyselyä.

Ihme homma että, jos lapsella on ongelma niin kuvitellaan että se ongelma johtuu vanhempien varallisuudesta, virikeköyhyydestä jne...

Meillä syynä todennäköisesti ennenaikaisuus ja monet sattumukset.  Ei rakkauden/rahan puute. 

Meidän lapsi leikkii toimintaterapiassa hiekkaleikkejä, piirtää ja muovailee sekä leikkii leluilla. Fyysinen toiminta-ongelma hänellä.

Minusta olisi outoa jos hänen kanssaan pelattaisiin muistipeliä tai kuunneltaisiin tarinoita. Sen sijaan hahmotushäiriön kanssa tuollaiset varmasti ovat parempia kuin ne hiekkaleikit. Eli terapian leikit muuntuvat sen mukaan mitä niissä kehitetään. Ja ainakin meillä terapeutti on saanut huikeasti enemmän aikaan kuin me vanhemmat edes terapeutin ohjaamina. Hän tietää miten ohjata lasta oikein.