Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?

Etsin usein kännykkää todella ärsyyntyneenä kun ei mistään löydy ja samalla kannan sitä kädessäni. Pahimmassa tapauksessa selaan sillä vielä nettiä samalla! Tätä tapahtuu pelottavan usein.

Laitoin lompakon jääkaappiin kun järjestelin tavaroita ajatuksissani.

Kaurahiutaleet kahvinkeittimen suodatinosassa on hyvin tuttu lopputulos.

Sama täällä, lukemattomat kerrat olen heittänyt vahingossa pikkupyykkiä vessanpönttöön. Kertaakaan en onneksi ole ehtinyt vetää. Kiva sitten onkia niitä sieltä.

Eilen tulin salikengillä kotiin kuntosalilta. Huomasin kun aloin ottaan kenkiä jalasta. Ei kun hakeen ulkokenkiä..

Vein työpaikan roskia roskikseen ja nakkasin avaimet mukana. Onneksi roskis oli niin täynnä, että sain avaimet pois. Tyhjennetään itse roskat aina viikonloppuisin, ettei jää haisemaan, koska siivooja käy tiistaisin.

Olen myöhästynyt töistä, kun olen todennut avainten tippuneen taskusta. Onneksi on ymmärtäväinen pomo. Ajoin pyörällä koko 4 km työmatkan samaa reittiä takaisin ja sitten mietin, että ehkä ne jäi sisälle. Otan avaimet kaulasta ja menen sisälle etsimään niitä...työpaikan avaimet on samassa kaulanauhassa kuin kotiavaimet ja pyörän avain. Onneksi pomolla on ymmärrystä ja huumorintajua.

On pieni ihme, että sisälle en koskaan avaimia jätä. Mulla kaikki typerimmät liittyy avaimiin.

Olen laittanut laastarit jääkaappiin ja kahvia keittäessäni olen unohtanut laittaa pannun paikalleen. Kahvit valuivat sitten keittiön tasolle ja lattialle.

Justiinsa eilen keittelin kahvia ilman puruja. Olen kanssa heittänyt pikkuvaatetta vessanpyttyyn tai jopa kylppärin roskikseen pyykkikorin sijaan. Ruuantähteiden (esim. kananluut) on joskus mennyt aterimetkin. Joskus olen ollut viemässä roskapussia töihin lähtiessä ja pakannut sen pussinkin autoon, vastavuoroisesti kerran heitin repun sitten roskikseen... Välillä tulee kirjoiteltua mitä sattuu työdokumentteihin, ei onneksi mitään pahoja juttuja mutta huvittavia kirjoitusvirheitä tai lauseiden yhdistymisiä, kun ajatus hyppää keskenkaiken.

Omista kämmeistä saisi kirjan, en edes muista kaikkia;

- useasti olen kantanut kotoa roskapussin töihin asti

- lähtenyt töistä työkaverin takki päällä

- ottanut pöydältä avainten sijaan haarukan ulos lähtiessä ja jäänyt siten lukkojen taakse

- mennyt lauantaina vahingossa töihin

- heittänyt likaiset vaatteet pyykkikorin sijasta vessanpyttyyn

- lähtenyt aamutossut jalassa töihin

- unohtanut miehen kauppaan, bensa-asemalle ja ravintolaan

Ja ei hätää, meillä ei ole lapsia :)

Joskus lähden liikennevaloista ja mietin, että oliko tosiaan vihreä kun ylitin risteyksen.

Olin tehnyt itselleni lautasellisen salaattia ja lopuksi sitten ruiskautin päälle Fairya oliiviöljyn sijaan...ups! 🤭Se siitä salaatista sitten.

Talvisin etsin aina toista käsinettä, toinen käsine kädessä pitelemässä sitä kadonnutta käsinettä. En ymmärrä mikä vaivaa, on sattunu niin monta kertaa tämä että pitäs älytä etsiä ensin itsestään sitä.

Tai sitten etsin lukulaseja, lukulasit otsalla. Kaikenlaista tämmöstä jatkuvasti, hukkaisin oman pääni, ellei se ois kiinni.

Olen etsinyt silmälasejani kun ne ovat olleet päässäni koko ajan, olen etsinyt puhelintani samalla kun puhun siihen, olen kaatanut maitoa kahvinkeittimen vesisäiliöön. Olen myös laittanut valmiiksi porisseen kahvipannun jääkaappiin sen jälkeen kun olen kaatanut siitä kupillisen. Lohduttavaa tietää etten ole ainut joka tekee tällaista, muuten voisin jo huolestua.

Lähdin töihin, ja toisessa kädessä oli kassi jossa oli eväät, ja toisessa kädessä roskapussi. Töihin päästyäni huomasin, että olin heittänyt eväät roskiin, ja kävellyt töihin haisevan roskapussin kanssa.

Minä olen oikea mestarikoheltaja, sitä tyyppiä jolta häviäisi pääkin  ellei olisi kiinni hartioissa! Olen etsinyt päässä olevia laseja ja kädessä olevaa kännykkää, keittänyt kahvia ilman vettä, kaatanut vastakeitetyn kahvin viemäriin, vienyt koiraa lenkille ilman housuja, laittanut lasta tarhasta hakiessa ne siniset suojamuovit kenkien päälle ja myöhemmin sitten liukastellut niissä Prismassa, lähtenyt töihin papiljotit päässä... 

Kiitos tästä ketjusta! Lohduttaa se etten ole ainoa hajamielinen rohvessori! :D

Vierailija kirjoitti:

Omista kämmeistä saisi kirjan, en edes muista kaikkia;

- useasti olen kantanut kotoa roskapussin töihin asti

- lähtenyt töistä työkaverin takki päällä

- ottanut pöydältä avainten sijaan haarukan ulos lähtiessä ja jäänyt siten lukkojen taakse

- mennyt lauantaina vahingossa töihin

- heittänyt likaiset vaatteet pyykkikorin sijasta vessanpyttyyn

- lähtenyt aamutossut jalassa töihin

- unohtanut miehen kauppaan, bensa-asemalle ja ravintolaan

Ja ei hätää, meillä ei ole lapsia :)

We have a winner!

Ajanut miljoona kertaa ohi risteyksen mistä pitäisi kääntyä tai lähtenyt ajamaan ihan eri suuntaan kuin olisi pitänyt. Yleensä joko puhelimessa puhuminen tai sitten ihan vaan omissa ajatuksissa oleminen aiheuttaa tämän. Ja siinä sitten kauhea paniikki että missä saan auton ympäri ja takaisin omalle reitille.

Ilman munakelloa söisin vain palaneita ruokia. Olen keittänyt useampaan kertaan keitinvedet kattilasta höyryksi ja paistanut uunissa niin mustaa ruokaa, ettei sitä enää voinut tunnistaa. Munakellosta huolimatta olen kerran lähes polttanut pullat uuniin. Kun piipitys alkoi kuulua, menin vastaamaan puhelimeen ja tajutessani, että puhelin ei soi, yritin silti vielä painella sitä, kun en tajunnut, ettei ääni kuulu siitä. Onneksi munakello on sinnikäs ja pullat pelastuivat.

Ostoskassit jätän usein purkamatta. Kannan ne vain keittiöön, mistä löydän ne myöhemmin.

Roskapussin olen kantanut pari kertaa bussipysäkille asti.

Meillä on selvästi jotakin haasteita olla tietoisesti läsnä, tässä ja nyt. :D Hajamieliset haaveilijat.