Kysymys lapseni "parhaasta kaverista"

Miksi toisten lasten komentaminen on niin vaikeaa, vaikka siihen on selkeästi syytä? Miten lapsi oppii pitämään puoliaan, jos ei äitikään saa suutaan auki?

Lapselle jokin uusi harrastus ja kielto viettää aikaa ilkeän lapsen kanssa.

Tuollaisia "kavereita" tosiaan kuulostaa olevan muuallakin. Hirvittää ihan kuulla, millaisia jotkut lapset on jo aika pienenä. Ongelma on osittain tuttu meiltäkin, oma lapseni on se "kolmas" eli vähän niin kuin kolmantena pyöränä tällaisessa kuviossa, jossa yksi vaatii toista olemaan kanssaan ja estää muita olemasta toisen kanssa, sotkee toisten sopimia yhteisiä tekemisiä ja tapaamisia ja haluaa olla toisen kanssa kahdestaan, vaikka alunperin muitten piti olla yhdessä ja hänet pyydettiin mukaan vain, koska hän sitä vaati.

Tietäispä mikä auttaa. Nyt on meillä ollut vähän paremmin, kun ollaan juteltu aikuisten kesken ja lopetettu se kolmistaan oleminen. Ollaan selkeytetty sitä, miten tapaamisista sovitaan ja miten sopimiset pidetään, ettei peruutella ja sovitakin jotain sen kanssa, joka vaatii väkisin yms. Sujuu hyvin, mutta sitten näyttää vähitellen käyvän, että se ilkimys jää usein ilman kaveria ja muut lähentyvät keskenään.

Oma vikansa ja helpottaa paljon muitten oloa, mutta pahaa tekee sekin, että yksi ei osaa olla ja jos jää ulkopuoliseksi. Tähän asti on tehnyt edellisenlaista kiusaa jo pitkään. Nyt meni hermot, kun huomattiin, miten paljon pahaa mieltä saa muille aikaan.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minkälaisia ne ilkeän lapsen vanhemmat sitten on? Ovatko ihan asiallisia? Tuntuu kamalalta ajatella, että lapsi voi olla jo 10-vuotiaana tuollainen itsekeskeinen ja manipuloiva otus, ja ihmetyttää miten lapsesta ylipäätään tulee sellainen.

Itselläni ei ole lapsia, mutta veikkaan että ei ole hyvä suoraan kieltää omaa lasta viettämästä aikaa tuon ilkeän lapsen kanssa. Voi aiheuttaa jonkun vastareaktion, luulen... Mutta varmasti hyvä idea yrittää löytää lapselle joku kiva harrastus, ja tietysti mahdollisuuksien mukaan ojentaa sitä ilkeää lasta kun huomaa tämän käyttäytyvän huonosti omaa lasta kohtaan.

3 vastaa puolestaan: sen minun kuvaamani tapauksen vanhemmat on rauhallisia, järkeviä ja mukavia, tuttujakin minulle. Sen enempää en tiedä, mitä kotona tapahtuu. Vanhemmat eivät kyllä koskaan tunnu näkevän vikaa omassa tytössään eivätkä tiedä kielletyistä asioista, mitä hän harrastelee salaa, kun vanhemmat ovat töissä. Mahtaisivatko uskoakaan.  säännöt heillä kuulostavat olevan hiukan tiukemmat kuin joillain muilla.

Itse olen nähnyt ja kuullut muilta, mitä hän hommailee. Esim. ostaa ja syö salaa valtavia määriä herkkuja ja kätkee jäljet, tekee videoita youtubeen ym. sosiaaliseen mediaan, vaikka häneltä on se ehdottomasti kielletty jne. Joskus jäi kiinni jostain, mitä on tehnyt, niin syytti muita, että olivat pakottaneet. Valehteli, mutta muille tuli siitä syystä vaikeuksia. Asioitten selvittäminen on usein jäänyt vähän puolitiehen, kun kaikkien tarinat eroavat niin paljon toisistaan, mukana on monta lasta ja vanhemmat paljon töissä. Mahtaako lapsi olla liikaa yksin.

No, kyse on 10-vuotiaista lapsista. Minäkin sen ikäisenä riitelin kavereitteni kanssa ja välillä kaverit olivat ilkeitä ja kiusasivat. Itsekin joskus kiusasin jotain kaveriani. (Tyttöjä siis oltiin.) Sitten kun vähän kasvettiin, niin tultiin järkevämmiksi ja kohdeltiin kavereita paremmin. Niin että en tiedä, onko tuo välttämättä kovin vakavaa.

Mä erotin tyttäreni hänen BFF:stä. Paras päätös ikinä.

Olisin jo ajat sitten kieltänyt leikkimästä tuollaisen tenavan kanssa. Koulussa ja päiväkodissa ollaan kaikille kavereita, mutta vapaa-ajalla on jo syytäkin valita missä seurassa lapsi liikkuu, kun kuitenkaan vanhemmat eivät voi koko ajan lapsen touhujen perään katsoa. Kaverin pitää olla sen verran luotettava, että oman lapsen voi päästää vaikka sen kaverin kanssa ulos ja voi itse olla varma siitä että mitään kiusaamista omaa lasta kohtaan ei ole.

Itselläni oli esimurrosiässä tosi ikävä kaveri, kaikki mun kamat ja vaatteet ja harrastukset oli noloja ja hän taas upea kaikin tavoin. Pelasi myös jatkuvasti näitä pelejä että kenen kanssa on. Äitini yritti sanoa että etsi muita kavereita, mutta minä vain roikuin hänessä koska luokan bestissysteemi oli niin vakiintunut että pelkäsin jäädä yksin. En lisäksi tajunnut oikein millainen hän oli, että ystävän kuuluisi olla kiva ja reilu.

Muutimme onneksi pois ja sillä pääsin ilkiöstä.

Uskomatonta miten ilkeitä lapsia on, naapurin likkojenkin juttuja olen kuullut niin huutelevat toisiaan läskiksi ja haukkuvat vaatteet

Vierailija kirjoitti:

3 vastaa puolestaan: sen minun kuvaamani tapauksen vanhemmat on rauhallisia, järkeviä ja mukavia, tuttujakin minulle. Sen enempää en tiedä, mitä kotona tapahtuu. Vanhemmat eivät kyllä koskaan tunnu näkevän vikaa omassa tytössään eivätkä tiedä kielletyistä asioista, mitä hän harrastelee salaa, kun vanhemmat ovat töissä. Mahtaisivatko uskoakaan.  säännöt heillä kuulostavat olevan hiukan tiukemmat kuin joillain muilla.

Itse olen nähnyt ja kuullut muilta, mitä hän hommailee. Esim. ostaa ja syö salaa valtavia määriä herkkuja ja kätkee jäljet, tekee videoita youtubeen ym. sosiaaliseen mediaan, vaikka häneltä on se ehdottomasti kielletty jne. Joskus jäi kiinni jostain, mitä on tehnyt, niin syytti muita, että olivat pakottaneet. Valehteli, mutta muille tuli siitä syystä vaikeuksia. Asioitten selvittäminen on usein jäänyt vähän puolitiehen, kun kaikkien tarinat eroavat niin paljon toisistaan, mukana on monta lasta ja vanhemmat paljon töissä. Mahtaako lapsi olla liikaa yksin.

Kuulostaa lapselta joka asui ennen paikkakunnallamme ja käyttäytyi näin, luokan onneksi muutti etelään. Lasta syyllistämättä, syyt lähtee muualta, mutta silti. Iltatähti itsekin, mutta ehkä vähän paremmat tai ainakin erilaiset eväät elämään annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3 vastaa puolestaan: sen minun kuvaamani tapauksen vanhemmat on rauhallisia, järkeviä ja mukavia, tuttujakin minulle. Sen enempää en tiedä, mitä kotona tapahtuu. Vanhemmat eivät kyllä koskaan tunnu näkevän vikaa omassa tytössään eivätkä tiedä kielletyistä asioista, mitä hän harrastelee salaa, kun vanhemmat ovat töissä. Mahtaisivatko uskoakaan.  säännöt heillä kuulostavat olevan hiukan tiukemmat kuin joillain muilla.

Itse olen nähnyt ja kuullut muilta, mitä hän hommailee. Esim. ostaa ja syö salaa valtavia määriä herkkuja ja kätkee jäljet, tekee videoita youtubeen ym. sosiaaliseen mediaan, vaikka häneltä on se ehdottomasti kielletty jne. Joskus jäi kiinni jostain, mitä on tehnyt, niin syytti muita, että olivat pakottaneet. Valehteli, mutta muille tuli siitä syystä vaikeuksia. Asioitten selvittäminen on usein jäänyt vähän puolitiehen, kun kaikkien tarinat eroavat niin paljon toisistaan, mukana on monta lasta ja vanhemmat paljon töissä. Mahtaako lapsi olla liikaa yksin.

Kuulostaa lapselta joka asui ennen paikkakunnallamme ja käyttäytyi näin, luokan onneksi muutti etelään. Lasta syyllistämättä, syyt lähtee muualta, mutta silti. Iltatähti itsekin, mutta ehkä vähän paremmat tai ainakin erilaiset eväät elämään annettu.

Iltatähti? Mitä se tähän kuuluu? Minä olin iltatähti, en kiusannut ketään, olin itse kiusattu.

Kuulostaapa niin tutulta tämä ketju. Omalla tytölläni oli ala-asteen alkupuolella vastaavanlainen kaveri. Kiristi tyttöäni tekemään haluamiaan asioita: "Olet mun paras kaveri, jos teet näin" tai "En leiki sun kans enää ikinä, jos teet näin." Tiuski muille ja valehteli enemmän kuin puhui totta. Jos tytölläni oli jotain muuta menoa, esimerkiksi harrastus tai oltiin lähdössä jonnekin reissuun, kaveri sepitteli aina, että et voi mennä sinne, vaan pitää tulla meille, kun täällä tapahtuu juuri nyt jotain jännää, mitä ei tapahdu koskaan muulloin.

Joku tuolla aikaisemmin kysyi, että miksi toisten lasten komentaminen on niin vaikeaa. Kaveri kävi aika paljon meillä aluksi, mutta epäilen, että siksi lopetti meillä käynnin, kun monesti komensin häntä. Olivat kuitenkin jo koulussa ja kulkivat itsekseen ulkona, niin naapureilta kuulin aina välillä, miten tuo kaveri kohteli tyttöäni. Yritin ohjata tyttöäni muiden kavereiden pariin, mutta tuo kiusaava kaveri tuli aina väliin, tai oli heillä muutama yhteinen kaveri, joiden kanssa leikkivät isommalla porukalla, mutta tyttöni ei saanut koskaan olla kahdestaan muiden kanssa.

Lopulta alkoivat varastelemaan muilta kavereilta leluja, mutta jäivät onneksi melko pian kiinni. Oma tyttöni tunnusti, painostuksen alaisena, olleensa mukana asiassa, mutta kaveri kertoi kirkkain silmin kaikille erilaisen tarinan tapahtuneesta. Oli muka vaihtanut leluja, löytänyt ja sukulaisilta jäänyt. Kaikista pahinta tässä on, että äitinsä oli niin sinisilmäinen, että uskoi kaiken mitä tyttärensä sanoi. Hänen mielestään hänen tyttärensä ei ole varastanut eikä valehdellut mitään. Aikaisemminkin, jos otin häneen yhteyttä, kun tyttö oli tehnyt jotain kolttosia, tuli olo, että minä olen hänen mielestään turhan marisija. Meidän piti sitten kieltää tyttöjä leikkimästä yhdessä ja koko perheemme elämä helpottui kummasti. Tyttöni sai myös kavereita, kun sai rauhassa leikkiä muiden kanssa. Onneksi muuttivat sitten toiselle paikkakunnalle, niin ei tarvi törmätä äitiin eikä tyttäreen.

Äiti oli tosi kiltin oloinen. Luulen, että liiankin kiltti tytölleen, kun en ikinä kuullut hänen komentavan tyttöään. Joskus kävi sievästi pyytämässä tyttöä esim syömään tai nukkumaan, mutta kun tyttö ei halunnut mennä, niin sai juosta myöhään illalla ulkona. Isäänsä en tuntenut, kun olivat eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3 vastaa puolestaan: sen minun kuvaamani tapauksen vanhemmat on rauhallisia, järkeviä ja mukavia, tuttujakin minulle. Sen enempää en tiedä, mitä kotona tapahtuu. Vanhemmat eivät kyllä koskaan tunnu näkevän vikaa omassa tytössään eivätkä tiedä kielletyistä asioista, mitä hän harrastelee salaa, kun vanhemmat ovat töissä. Mahtaisivatko uskoakaan.  säännöt heillä kuulostavat olevan hiukan tiukemmat kuin joillain muilla.

Itse olen nähnyt ja kuullut muilta, mitä hän hommailee. Esim. ostaa ja syö salaa valtavia määriä herkkuja ja kätkee jäljet, tekee videoita youtubeen ym. sosiaaliseen mediaan, vaikka häneltä on se ehdottomasti kielletty jne. Joskus jäi kiinni jostain, mitä on tehnyt, niin syytti muita, että olivat pakottaneet. Valehteli, mutta muille tuli siitä syystä vaikeuksia. Asioitten selvittäminen on usein jäänyt vähän puolitiehen, kun kaikkien tarinat eroavat niin paljon toisistaan, mukana on monta lasta ja vanhemmat paljon töissä. Mahtaako lapsi olla liikaa yksin.

Kuulostaa lapselta joka asui ennen paikkakunnallamme ja käyttäytyi näin, luokan onneksi muutti etelään. Lasta syyllistämättä, syyt lähtee muualta, mutta silti. Iltatähti itsekin, mutta ehkä vähän paremmat tai ainakin erilaiset eväät elämään annettu.

Iltatähti? Mitä se tähän kuuluu? Minä olin iltatähti, en kiusannut ketään, olin itse kiusattu.

Ilmeisesti kyseinen lapsi oli iltatähti, niin ehkä kirjoittaja teki siitä johtopäätöksen, että oli lellipentu, joka on tottunut saamaan kaikessa tahtonsa läpi. Minunkin lapsen kiusaava kaveri oli iltatähti ja hänen kohdallaan tuo luultavasti pitää paikkansa. Mutta itsekin olen iltatähti ja olin liian ujo ja kiusattu.