Puhuin hoitajan kanssa omaiseni labratuloksista, hänellä on korkea kalium. Mitä se käytännössä tarkoittaa??
Kuulemma kalium 5,7 ja kertoi että siihen menossa jokin lääkitys tällä hetkellä. Luin että jotain rytmihäiriöitä voi aiheuttaa mutta tällä sukulaisella on ollut jo ennenkin joskus rytmihäiriöitä ennenkuin joutui edes sairaalaan eikä niistä haittaa ole ollut? Eli mitä tämä siis tarkoittaa? Olisiko parempi että se olisi mielummin liian matala kuin liian korkea?
Kommentit (9)
Mutta jos hänellä ennenkin on ollut rytmioireita niin mitä tuo "muutoksia sydänfilmissä" tarkoittaa? On niitä muutoksia ollut aiemminkin ja korjaantuneet itsekseen...miksi siis tuo kalium on sydämelle niin merkittävä?
Munuaiset poistavat liiat kaliumit, eli kait niissä sitten on häikkää, kun arvot ovat korkeat.
Vierailija kirjoitti:
Sopiva kaliumpitoisuus elimistön nesteissä on välttämätöntä solujen normaalille toiminnalle. Kaliumia on elimistössä pääasiassa solujen sisällä. Veriplasmassa kaliumin määrä on aika vähäinen (0,15 g litrassa), mutta sen merkitys ihmisen koko aineenvaihdunnalle on keskeinen.
Laboratoriossa mitattu kaliumpitoisuus ilmoitetaan millimooleissa litraa kohden (mmol/l). Viitearvot (”normaaliarvot”) ovat 3,3–4,9 mmol/l. Jos kaliumin pitoisuus on yli 5,5 mmol/l, alkaa esiintyä lisääntyvästi väsymystä, lihasheikkoutta, erilaisia tuntoaistimuksia jäsenissä ja vaikeissa tapauksissa lopulta halvausoireita. Suuri kaliumpitoisuus aiheuttaa sydämen toiminnan häiriöitä, jotka näkyvät muutoksina sydänfilmissä.
Liian alhainen kaliumpitoisuus aiheuttaa myös edellisen kaltaisia oireita eikä ole mitenkään "parempi" tila.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos hänellä ennenkin on ollut rytmioireita niin mitä tuo "muutoksia sydänfilmissä" tarkoittaa? On niitä muutoksia ollut aiemminkin ja korjaantuneet itsekseen...miksi siis tuo kalium on sydämelle niin merkittävä?
Ihminen koostuu soluista ja kuten aiemmin mainittiin, niin hyvin toimiakseen solut tarvitsevat tietyn määrän kaliumia.
Vierailija kirjoitti:
Sopiva kaliumpitoisuus elimistön nesteissä on välttämätöntä solujen normaalille toiminnalle. Kaliumia on elimistössä pääasiassa solujen sisällä. Veriplasmassa kaliumin määrä on aika vähäinen (0,15 g litrassa), mutta sen merkitys ihmisen koko aineenvaihdunnalle on keskeinen.
Laboratoriossa mitattu kaliumpitoisuus ilmoitetaan millimooleissa litraa kohden (mmol/l). Viitearvot (”normaaliarvot”) ovat 3,3–4,9 mmol/l. Jos kaliumin pitoisuus on yli 5,5 mmol/l, alkaa esiintyä lisääntyvästi väsymystä, lihasheikkoutta, erilaisia tuntoaistimuksia jäsenissä ja vaikeissa tapauksissa lopulta halvausoireita. Suuri kaliumpitoisuus aiheuttaa sydämen toiminnan häiriöitä, jotka näkyvät muutoksina sydänfilmissä.
Kun leikit asiantuntijaa ja kopioit lähdettä kertomatta netistä tekstiä suoraan, syyllistyt tekijänoikeusrikkomukseen.
Lähde kuuluu aina mainita.
Ja sulla teksti on copy pastetettu suoraan siis täältä:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos hänellä ennenkin on ollut rytmioireita niin mitä tuo "muutoksia sydänfilmissä" tarkoittaa? On niitä muutoksia ollut aiemminkin ja korjaantuneet itsekseen...miksi siis tuo kalium on sydämelle niin merkittävä?
Rytmihäiriöitä on jokaisella joskus, sinullakin.
Ne voivat johtua eri seikoista. Yleensä ns. lisälyönnit ovat vaarattomia, vaikka niitä tulisi runsaastikin.
Kalium-aineenvaihdunnan häiriön aiheuttamat rytmihäiriöt sen sijaan voivat olla vakavampia. Siksi kalium-arvot tutkitaan ja yli- tai alipitoisuuksia pyritään hoitamaan lääkkeillä.
Samoin hyperkalemian SYY voi olla jokin hoitoa vaativa sairaus, yleensä munuaissairaus.
Se, että omaisellasi on aiemmin ollut jonkin muun syyn aiheuttamia tai terveen ihmisen normaaleja rytmihäiriöitä ei vaikuta siihen, etteikö hänellä saattaisi nyt olla hyperkalemian aiheuttamia rytmihäiriöitä, jotka vaativat hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopiva kaliumpitoisuus elimistön nesteissä on välttämätöntä solujen normaalille toiminnalle. Kaliumia on elimistössä pääasiassa solujen sisällä. Veriplasmassa kaliumin määrä on aika vähäinen (0,15 g litrassa), mutta sen merkitys ihmisen koko aineenvaihdunnalle on keskeinen.
Laboratoriossa mitattu kaliumpitoisuus ilmoitetaan millimooleissa litraa kohden (mmol/l). Viitearvot (”normaaliarvot”) ovat 3,3–4,9 mmol/l. Jos kaliumin pitoisuus on yli 5,5 mmol/l, alkaa esiintyä lisääntyvästi väsymystä, lihasheikkoutta, erilaisia tuntoaistimuksia jäsenissä ja vaikeissa tapauksissa lopulta halvausoireita. Suuri kaliumpitoisuus aiheuttaa sydämen toiminnan häiriöitä, jotka näkyvät muutoksina sydänfilmissä.
Kun leikit asiantuntijaa ja kopioit lähdettä kertomatta netistä tekstiä suoraan, syyllistyt tekijänoikeusrikkomukseen.
Lähde kuuluu aina mainita.
Ja sulla teksti on copy pastetettu suoraan siis täältä:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Kyseessä ei ole tieteellinen julkaisu, vaan vastaus keskustelupalstalka. Olen tosiaan terveydenhuollon asiantuntija, joten mitään minun ei tarvitse leikkiä. Lähdekin on luotettava.
Aiemmin omistin mainostoimiston, joten myös tekijänoikeuskysymykset ovat minulle sangen tuttuja.
Yleisimmin korkea kaliumarvo johtuu joko vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta tai lääkityksestä. Hyperkalemiasta johtuvat rytmihäiriöt voivat olla hengenvaarallisia, eli hoidolle vastaamaton kammiovärinä. Matalasta kaliumista tulee yleensä eteisvärinä joka ei ole hengenvaarallinen. Jos kalium-arvo on yli 5,5 pitää se ehdottomasti tutkia päivystyksessä (ellei ole dialyysipotials jolla tiedossa munuaisten toimimattomuus).
Sopiva kaliumpitoisuus elimistön nesteissä on välttämätöntä solujen normaalille toiminnalle. Kaliumia on elimistössä pääasiassa solujen sisällä. Veriplasmassa kaliumin määrä on aika vähäinen (0,15 g litrassa), mutta sen merkitys ihmisen koko aineenvaihdunnalle on keskeinen.
Laboratoriossa mitattu kaliumpitoisuus ilmoitetaan millimooleissa litraa kohden (mmol/l). Viitearvot (”normaaliarvot”) ovat 3,3–4,9 mmol/l. Jos kaliumin pitoisuus on yli 5,5 mmol/l, alkaa esiintyä lisääntyvästi väsymystä, lihasheikkoutta, erilaisia tuntoaistimuksia jäsenissä ja vaikeissa tapauksissa lopulta halvausoireita. Suuri kaliumpitoisuus aiheuttaa sydämen toiminnan häiriöitä, jotka näkyvät muutoksina sydänfilmissä.