Menisitkö paniikkiin jos juuttuisit (ikkunattomaan) hissiin?
Itselleni ei ole näin käynyt mutta jos ovella kestää vähänkin kauemmin aueta, alan hikoilla ja hengitys tuntuu lamaantuvan, sellainen kylmä hiki kohoaa otsalle. Varmaan saisin jonkun paniikkikohtauksen jos ovi ei oikeasti aukeaisi.
Miten sinä reagoisit tai onko käynyt noin?
Kommentit (17)
Edellisessä asunnossa juutuin hissiin niin usein, että alkoi vain kyllästyttämään. Ei siellä mikä hätä ollut, mutta ärsytti nököttää siellä parikin kertaa viikossa odottamassa päivystävää huoltomiestä.
Kyllä menisin kun miettisin miten monta metriä tyhjää tilaa hissin alla on.
Jäin kerran pieneen ikkunattomaan hissiin jumiin eräässä vanhassa varastorakennuksessa. Ei siinä varmaan muuten olisi paniikki iskenyt mutta samassa hississä oli nainen jonka lapsivedet tulivat ulos juuri silloin. Minulla, silloin juuri 16 täyttäneellä ei todellakaan ollut mitään tietoa miten toimia. Tämä nainen puuskutti ja huusi kuin syötävä, niin kyllä siinä hikikarpalot nousivat itselläkin otsalle. Sain hälytettyä apua, mutta sanottiin että kestää sellaiset 10-15 min kun se rakennus oli niin syrjässä. Sain joten kuten rauhoiteltua tätä naista ja kun hän näytti siltä että menettää tajuntansa, älysin kastella hänen kasvojaan vedellä (vesipullo laukussa) Silloin se kymmenisen minuuttia tuntui kyllä ikuisuudelta.
Vierailija kirjoitti:
En menisi. En tarvitse ikkunoita muuhun kuin tuulettamiseen, ja hississä ei tarvitse yleensä tuulettaa.
Tarkoitin sellaista "ikkunallista" hissiä, missä seinät ovat lasia. Esim. joissain kauppakeskuksissa. Sellaisessa en ainakaan itse menisi paniikkiin vaikka jäisin jumiin.
ap
Jäin joskus laivalla hissiin jumiin. Minulle ei tullut paniikkia, mutta kyydissä oli myös muita, jotka menivät täysin paniikkiin. Ihan hirveä huuto, että entä jos laiva nyt uppoaa. Yritin rauhoitella heitä, että ei tässä mitään hätää ole, mutta kyllä aika tuntui pitkältä olla siellä kopissa.
En ole sen jälkeen käyttänyt laivassa hissejä, jonkinlaiset traumat jäi ehkä kuitenkin. :D
En. En mene paniikkiin mistään muustakaan syystä.
en menisi paniikkiin. ja jos joku toinen menisi niin rauhoittelisin
ärsyttäisi, jos esim pysäköintiaika olisi menossa umpeen / tapaaminen tai lasten hakeminen viivästyisi
mutta minulla ei olekaan mitään kuolemanpelkoa, elämä itsessään ahdistaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi. En tarvitse ikkunoita muuhun kuin tuulettamiseen, ja hississä ei tarvitse yleensä tuulettaa.
Tarkoitin sellaista "ikkunallista" hissiä, missä seinät ovat lasia. Esim. joissain kauppakeskuksissa. Sellaisessa en ainakaan itse menisi paniikkiin vaikka jäisin jumiin.
ap
Ikkunallinen hissi tai ei, menisin ihan varmasti paniikkiin. Käytänkin hissejä todella harvoin. Pentuna mut jumitettiin hissiin Pasilan korkeissa kerrostaloissa :D
Menin paniikkiin. Uusi hissi ja siinä oli sisäpuhelin. Soitin siihen, korjaaja lupasi tulla. Kun ei kuulunut soitin jo uudelleen karjuen. 😁sen jälkeen tuli nopeasti.
Paniikkiin meneminen on fobioiden ja uskontojen jälkeen maailman turhimpia asioita.
Eli en todellakaan. Näpläisin kännykkää kunnes pääsisin ulos, tai ottaisin nokoset jos löytäisin mukavan asennon.
Varmaan se itse odottaminen olisi pahempaa.
Kyllä, ja samoin inhoan julkisia vessoja, joissa on umpiovet eikä oven alla tai päällä rakoa. Kerran olen "pelastanut" ihmisen vessasta lukon jumittuessa sisältä päin.
Hissit pitäisi rakentaa niin, että niissä on aina jonkinlainen ikkuna.
Jäin jumiin ikkunattomaan hissiin Kinaporin palvelutalossa Helsingissä pariinkin otteeseen. En mennyt paniikkiin vaikka paniikkihäiriöstä kärsinkin. Onneksi kännykkä oli mukana ja sain soitettua apua ja apu tulikin nopeasti.
En ole mennyt paniikkiin mutta jos en löydä hissistä sitä "paniikkihälytintä" niin sitten menen. Eli se nappi mitä saa painaa ja tiedottaa olinpaikkansa sun muut. Yksin olisin hississä enemmän paniikissa kuin yhdessä jonkun toisen kanssa.
Jäätiin miehen kanssa jumiin Pariisissa hotellin pieneen hissiin ja aika paniikissa olin. Onneksi mies oli mukana rauhoittelemassa. Eniten pelkäsin, että happi loppuu ja kun sitä alkoi ajattelemaan, tuntui että niinhän se kohta loppuukin. Oli lauantai-ilta noin kymmenen aikaan ja haasteellista oli saada selitettyä huonosti englantia puhuvalla henkilölle hälytysnappulan toisessa päässä mikä on hätänä. Lamaannuin, kun kuultiin, että myöhäisestä ajankohdasta johtuen saattaisi kestää tunti tai parikin ennen kuin korjaaja saadaan paikalle. Soitettiin hotellin respaankin ja sieltä joku juoksi oven taakse meitä rauhoittelemaan ja yritti saada hissiä toimimaan. Lopulta oltiin jumissa onneksi vain 45 minuuttia, kun hissin ovi yhtäkkiä avautui itsekseen. Tärisin loppuillan ja hotellin hissiä en enää käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Jäätiin miehen kanssa jumiin Pariisissa hotellin pieneen hissiin ja aika paniikissa olin. Onneksi mies oli mukana rauhoittelemassa. Eniten pelkäsin, että happi loppuu ja kun sitä alkoi ajattelemaan, tuntui että niinhän se kohta loppuukin. Oli lauantai-ilta noin kymmenen aikaan ja haasteellista oli saada selitettyä huonosti englantia puhuvalla henkilölle hälytysnappulan toisessa päässä mikä on hätänä. Lamaannuin, kun kuultiin, että myöhäisestä ajankohdasta johtuen saattaisi kestää tunti tai parikin ennen kuin korjaaja saadaan paikalle. Soitettiin hotellin respaankin ja sieltä joku juoksi oven taakse meitä rauhoittelemaan ja yritti saada hissiä toimimaan. Lopulta oltiin jumissa onneksi vain 45 minuuttia, kun hissin ovi yhtäkkiä avautui itsekseen. Tärisin loppuillan ja hotellin hissiä en enää käyttänyt.
No hyi, olisin ollut 45 minuuttia ainakin osittain paniikissa.
Onneksi kaikki eivät ole yhtä herkkiä.
En menisi. En tarvitse ikkunoita muuhun kuin tuulettamiseen, ja hississä ei tarvitse yleensä tuulettaa.