Lue keskustelun säännöt.
Kun kaikki menee päin metsää mutta kuitenkin pitäisi olla kiitollinen jokaisesta päivästä?
14.08.2018 |
Kaksi ihanaa lasta. Mieheni kanssa sujuu arki ihan ok (vaikempia aikoja parisuhteessa on myös ollut). Kesä mennyt niin hyvin että olisihan pitänyt arvata että jotain menee pain metsää jossain vaiheessa ja nyt siinä kierteessä että tuntuu kun olisi palloja ja ongelmia joka suunnassa. Ensi hajosi jääkaappi ja kondenssivettä keittiölattialla. No nyt kuivaus käynnissä ja vakutusasiat ovat raskaita koska ei ole kokemuksia. Eli hirvee surina kotona kuivauslaitteen takia. No ei se riitä. Tytöllä ilmestynyt merkellisiä näppyjä ympäri kehoa ja lastenlääkäri ei pystynyt sanomaan mitä on. Lämmön takia tänä kesänä nukkunt tosi vähän ja univaje painaa päälle. Töissä ollut viikkoja 30 astetta ja töissäkin pitäisi olla empaattinen ja iloinen joka päivä (hoitoallalla). Jotenkin tuntuu että tämä arki tuli tänä vuonna päin naamaa. Jaksaminen ja huolet painavat, valvottavat jne. Kuitenkin on ihmisiä joilla on asiat paljon pahemmin ja tuntuu että en saa tuntea tällä tavalla.
Kommentit (6)
Alallani kuitenkin tulee ajatukset siitä että jokaisena hetkenä on joku ihminen joka ottaa viimeisen kerran henkäydyksen ja toivoisi että aikaa olisi enemmän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse olla kiitollinen.
En minäkään hihkui innosta eläessäni elämää johon minut on pakotettu.
Sehän kyllä on totta, että joidenkin mielestä kunnon ihminen teeskentelee tarvittavan määrän.
Elämässäni on asioita joita en hyväksy ja piste.
Toki pitäisi samalla innolla tehdä näitä pakollisia asioita kuin tekisi sitä mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Alallani kuitenkin tulee ajatukset siitä että jokaisena hetkenä on joku ihminen joka ottaa viimeisen kerran henkäydyksen ja toivoisi että aikaa olisi enemmän.
ap
Jokainen hetki myös lähtee rsivä ihminen jolle lähtö on helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alallani kuitenkin tulee ajatukset siitä että jokaisena hetkenä on joku ihminen joka ottaa viimeisen kerran henkäydyksen ja toivoisi että aikaa olisi enemmän.
ap
Jokainen hetki myös lähtee rsivä ihminen jolle lähtö on helpotus.
Kärsivä joka kokee liikaa kipua.
Vierailija kirjoitti:
Alallani kuitenkin tulee ajatukset siitä että jokaisena hetkenä on joku ihminen joka ottaa viimeisen kerran henkäydyksen ja toivoisi että aikaa olisi enemmän.
ap
Itse olin ennen alanvaihtoa vanhustenhoidossa töissä ja kyllä siellä näki paljon ihmisiä jotka toivoivat jo pääsevänsä pois. Muutenkin enemmänkin tuli sellainen kuva että elämä on aika turhaa, lyhyt jakso ilojen ja kipujen, murheiden ja ahdistusten vaihtelua ja sitten usein kivulias ja ruma loppu.
No miksi pitäisi olla kiitollinen? Kyllä minä ainakin sallin itseni tuntea mitä milloinkin tunnen enkä ajattele että pitäisi tuntea jotain muuta. Jos vatuttaa niin vatuttaa, ja se on ok.