Hatuttaa ruoka/herkkuannokselleni änkevät läheiset, en tahdo jakaa niitä!

No älä mene niiden kanssa kahville. Problem solved.

Oot. Lapsellinen myös ja pihi)

Ei mun annoksista tule kukaan maistelemaan. Jos tulisi, tekisin selväksi että niin EI tehdä. Eka kerta voisi yllättää, mutta siinä pitäisi jo saada suu auki. Jatkuvaa tapaa vaikeampi katkaista. Otatko muuten itse maistipaloja muilta, vai oletko aina se jolta otetaan?

Olen se, jolta otetaan. En itse ota ikinä maistiaisia muilta, koska inhoan tuota tapaa.

Ap

"Joey doesn't share food!!!"

Vierailija kirjoitti:

Oot. Lapsellinen myös ja pihi)

T. Lokki

Vierailija kirjoitti:

"Joey doesn't share food!!!"

Haha, samaa olin tulossa kirjoittamaan!

Jos kerran aukaisee suunsa ja sanoo inhoavansa sitä, niin ystävät eivät tee sitä. Itse otan huomioon ystävieni inhoamat asiat. Luultavasti suurin osa muista myös. On kyse hämähäkeistä, irtohiuksista, laulamisesta, valkosipulista yms.

Itse jaan ruuan mielelläni, eli minulle pitää sanoa ettei tykkää tavasta.

Joo, mulla oli kaveri, joka aina ravintolassa annosten saavuttua aluksi ignoorasi oman annoksensa täysin ja alkoi tutkia muiden annoksia ja pyytää niiden eri osista maistiaisia. Jotenkin tosi ärsyttävää, etenkin jos on mielenkiintoinen keskustelu meneillään ja se keskeytyy jatkuvasti; "Mitä toi on? Saanksmä ottaa vähän? Onks toi sitä ja sitä? Leikkaatko mulle palan sitä?" Haarukka heiluu pitkin pöytää ja hiha laahaa toisten lautasilla. Aaargh!

Kun minulle tehdään noin, niin annan koko sen herkun maistajalle ja totean, että ole hyvä vaan, miksi ihmeessä olinkin niin tyhmä, että luulin maksaneeni tämän. Ja sen jälkeen sanon heippa ja poistun paikalta. Pari kertaa on ystävä huudellut perään, että mikä nyt, mutta en todellakaan halua kenenkään kuolaa ruokaani.

Ja kun seuraavan kerran menen saman henkilön kanssa kahville/syömään tms., niin totean jo kahvilan ovella, että ei minulla taidakaan olla tarvetta kahville, mutta toki istun seuraksesi.

Me otetaan ystävän kanssa aina maistiaisia toisiltamme, ei tietenkään ikinä niin että vain toinen saa maistaa. Usein valitaan myös esim kakkupalat sen mukaan mistä molemmat tykkää ja sitten jaetaan palat puoliksi. On kivaa kun saa yhden hinnalla syödä monta eri makua. En ymmärrä mikä tuossa niin ärsyttää, sinäkin voisit pyytää maistiaista? Jos haluat herkkuhetken kokonaan itsellesi niin mikset mene yksin kahville tai sano heti pöydässä ettei annostasi saa maistaa? Tuttavasi tuskin tietävät ettet pidä tuosta tavasta ellet sano.

Vierailija kirjoitti:

Kun minulle tehdään noin, niin annan koko sen herkun maistajalle ja totean, että ole hyvä vaan, miksi ihmeessä olinkin niin tyhmä, että luulin maksaneeni tämän. Ja sen jälkeen sanon heippa ja poistun paikalta. Pari kertaa on ystävä huudellut perään, että mikä nyt, mutta en todellakaan halua kenenkään kuolaa ruokaani.

Ja kun seuraavan kerran menen saman henkilön kanssa kahville/syömään tms., niin totean jo kahvilan ovella, että ei minulla taidakaan olla tarvetta kahville, mutta toki istun seuraksesi.

En kyllä usko, että kukaan lähtee sun kanssa kahville toista kertaa.

Harmillisen tuttu ilmiö täälläkin. Mulla vielä lisäharmina "hiilareitaan tarkkailevat" ikuiset laihduttajat, jotka ahmivat hiilareita, "sokeritasapainoa etsivät" kakkostyypin diabeetikot, jotka syövät lähinnä vain sokeria, sekä "taloudellisesti elävät" eli tosi pihit ihmiset, jotka eivät koskaan tarjoa vastavuoroisesti muille vaan pyrkivät saamaan ilmaiseksi, jotta omat rahat säästyisivät. "Mä en kyllä yleensä syö koskaan riisiä" - ja haarukka sukeltaa mun lautaselle riisiin. "Mun pitäis leivokset jättää pois" - ja käsi menee mun leivoslautaselle ja murtaa ison palan. "Minä en tämmösiä herkkuja osta, ovat niin kalliita, ihan tuhlausta" - ja niin vain se käsi on taas mun ostamassa jälkkärissä tai vaikka cappuccinon mukana tulleella keksillä/suklaalla.

Oikean, vastavuoroisen ystävän kanssa voidaan ottaa vaikka kahvilassa erilaiset pullat ja jakaa ne, niin päästään kumpikin maistamaan eri makuja. Siitä voi aina kieltäytyä, jos ei sillä hetkellä halua jakaa, ja toinen ymmärtää. Ja jos toinen tykkää mun pullasta, hän kipaisee itselleen samanlaisen. Jos tykkäämme toistemme pullista, vaihdamme. Normaalia ihmisten vuorovaikutusta ja normaalit käytöstavat.

Mutta nuo yllä luettelemani harmilliset tyypit ovat täysin käytöstavattomia, jopa rajattomia: käsi käy mun lautasella, flunssa-aikanakin saattavat omalla aterimella tai sormella ottaa mun ruokaa tai jälkkäriä... "Tekis mieli maistaa", ja käsi on jo ottamassa. Ei mitään tapoja. He ovat kuin 1-2-vuotiaita lapsia.

Ap, kokeile sanoa: "Käytkö ostamassa itsellesikin jotain, niin voidaan vaihtaa yhdet lusikalliset." Tai vain: "Tämä on minun. Sinulla on omasi." Varmasti tulee mökötystä, mutta kyllä he jonain päivänä saattavat tajuta.

Ne jotka eivät itse tilaa mitään mutta kun oma annoksesi tulee, jotenkin luulevat että sinun annoksesi onkin yhteinen. Eri asia on kun molemmilla on sapuskat edessä niin voi maistaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun minulle tehdään noin, niin annan koko sen herkun maistajalle ja totean, että ole hyvä vaan, miksi ihmeessä olinkin niin tyhmä, että luulin maksaneeni tämän. Ja sen jälkeen sanon heippa ja poistun paikalta. Pari kertaa on ystävä huudellut perään, että mikä nyt, mutta en todellakaan halua kenenkään kuolaa ruokaani.

Ja kun seuraavan kerran menen saman henkilön kanssa kahville/syömään tms., niin totean jo kahvilan ovella, että ei minulla taidakaan olla tarvetta kahville, mutta toki istun seuraksesi.

Joka ei ole tavannut näitä toisten ruokien kuolaajia, ei ymmärrä tätä menetelmää. Minä olen tavannut ja minä ymmärrän. Tällainen toimii pahimpiin lokittajiin, joihin tavallinen puhe ja eleet eivät toimi. Suosittelen.

Minä en myöskään tykkää tuosta, että minun ruokaani maistellaan. Ei se johdu pihiydestä, yleensä en edes jaksa syödä koko annosta, mutta en vain halua että siihen kosketaan. Kummallinen ja ällöttävä tapa. En itsekään halua maistella toisten ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Me otetaan ystävän kanssa aina maistiaisia toisiltamme, ei tietenkään ikinä niin että vain toinen saa maistaa. Usein valitaan myös esim kakkupalat sen mukaan mistä molemmat tykkää ja sitten jaetaan palat puoliksi. On kivaa kun saa yhden hinnalla syödä monta eri makua. En ymmärrä mikä tuossa niin ärsyttää, sinäkin voisit pyytää maistiaista? Jos haluat herkkuhetken kokonaan itsellesi niin mikset mene yksin kahville tai sano heti pöydässä ettei annostasi saa maistaa? Tuttavasi tuskin tietävät ettet pidä tuosta tavasta ellet sano.

Tämä viesti alkaa lupaavasti. Juuri noin, ystävän kanssa otetaan maistiaisia SUUNNITELLUSTI ja KOHTELIAASTI, ystävyyttä vaalien. Se on kivaa.

Mutta tuossa lopussa kirjoittajan menee metsään. "Sinäkin voisit pyytää maistiaista? Mikset mene yksin kahville?" Mitä ihmettä, eihän ap:n viestissä ollut kyse siitä, että hän on ymmärtänyt sosiaalisen tilanteen jotenkin väärin, vaan hänen läheisensä ovat. Ei se ole yksityinen herkutteluhetki vaan läheisten tapaaminen, eikä ap:lla ole kyse siitä, että hän ei ole jotenkin tajunnut voivansa pyytää muilta maistiaisia, vaan muut ottavat röyhkeästi häneltä.

Lemmikkien omistajat tietävät tilanteen, kun vaikka toinen koira yrittää koko ajan syödä toisen ruoat. Tai koira hyppää pöydälle ja vetää ihmisten ruoat poskeensa. Ap:n läheisten toiminta on samanlaista ihan eläimellistä toisen rajojen yli rynnimistä.

Aivan tavallista on käyttää jotain sellaista fraasia kuin "tää on hyvää, haluuks joku maistaa?" ja sen jälkeen maistattaja leikkaa pienen palan erilleen ja maistaja ottaa sen puhtaalla aterimella. Ja sitten jatketaan syömistä. Tai "mä en jaksa syödä tätä loppuun, haluuks joku?" ja lautanen siirtyy sille, joka haluaa.

Mutta ap:n ystävän toiminta EI ole tavallista, saati hyväksyttävää. Ihan taaperon tasolla aikuinen ihminen!

Sitten on bilepolttajat, jotka lokkivat tupakoivilta koko ajan, kun eivät viitsi ostaa askia itselleen "kun eivät polta".  Tulee tupakoivalla aika kalliiksi tarjota koko ajan. 

Jännä juttu. Ravintolassa mun annos on yleensä vapaata riistaa maisteltavaksi. Yleensä puolison kanssa syödäänkin anbokset melkein puoliksi, siis niin, että molemmat syö toistensa annoksia.

Poikkeuksen tekee joku jäätelöannos, jonka haluan itse korkata. Se liittyy varmaan siihen, että haluan syödä sen tietyllä tavalla tai tietyssä "järjestyksessä". Jos saan ottaa maistiaislusikallisen itse toiselle omasta annoksesta, niin se on ok.

Kotona taas en halua jakaa omaa herkkuannosta kenenkään kanssa. Ärsyttää aina jos mies tulee ronkkimaan multa. Teen kyllä mielelläni toiselle samanlaisen, mutta mun annos on mun.

Veikkaan, et merkittävää on sen annoksen kokonaisuus. Karkkipussista on ihan ok jakaa (varsinkin jos jakaessa ei mene just ne parhaat karkit), mut sellanen annos tavallaan hajoaa jokaisella lusikallisella, eikä oo samalla tavalla jaettavissa. Myös mun kahvia saa hörppiä ihan rauhassa, kun se ei muuta muotoaan vaan vähenee määrällisesti.. mut jos ois joku kaakao kermavaahdolla niin sehän menee maistelusta ihan pilalle heti.

Näin kirjoitettuani tää (ja mä) vaikuttaa kyllä erittäin omituiselta.