Rinnaton nainen

Epäilen rehellisyyttäsi, eiköhän jokainen syövästä selvinnyt ole laittanut elämässä sen verran likoon, että näin tyhmää asiaa ikinä suustaan päästäisi....

Näillä lähtötiedoilla ei vielä voi sanoa. Millainen ihminen olet, millaista miestä etsit ja mitä haluat parisuhteelta?

M42

Rinnattomuus ei olisi este suhteelle. Enemmän on merkitystä sillä, miten sinut olisit itse asian kanssa. Traumat tai häveliäisyys ja estoisuus saattaisi ollakin este.

Itse menetin rintani 30-vuotiaana. Rankkaa on ollut.

Kyllä syöpää sairastanut voi miettiä tällaisiakin asioita. Ihan samanlainen ihminen sitä on kuin ennen sairastumista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen rinnaton nainen. Rintasyövän takia molemmat rinnat leikattu pois ja uusia ei tule tilalle. Löydänköhän enää koskaan miestä rinnalleni?

Sama tilanne täällä. Ja sama kysymys mielessä.

Miten te rinnattomat olette tottuneet uuteen ulkomuotoonne? Aiotteko rakennuttaa uudet rinnat?

ap

Sorry tuo alanuoli jos olit tosissasi. Pidin sitä pilana "sanaleikin" vuoksi. Ei varmaan ole liian helppoa.

Ei haittaisi minua koska olen peppumies.

Jos peppu on kunnossa niin voin ihastua ja rakastua ihan normaalisti.

Ehkä tapailet vääriä miehiä?

Jos menee treffeille miehen kanssa, kyllä sen asian voi ottaa puheeksi. Ei tarvitse kysyä suoraan mitä ajattelet rinnoistani vaan kysyt jotain jota kautta voi ottaa puheeksi rintasyövän ja siitä paratumisesi kuten mitä mies tahtoo saavuttaa elämässä tai mitä hän kokee suurimmaksi saavutukseen jne.

Tämän ei tarvitse siis olla mitään erityistä joka vaatii alleen suurta pohdintaa vaan voit hiukan valoittaa omaa terveyttä ja miehelle voi jättää tunteen että olet itse sinut asian kanssa ja voit puhua myös vakavasta.

Ei kannata myöskään jäädä roikkumaan ihmisessä joka ei ole samalla taajuudella kanssasi.

Tämä on siis mitä itse tekisin. En katselisi kumppanina väärällä tavalla suhtautuvaa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te rinnattomat olette tottuneet uuteen ulkomuotoonne? Aiotteko rakennuttaa uudet rinnat?

ap

Menetin rintani alta kolmekymppisenä, mutta jäin henkiin. Olen terve. En pitänyt rinnattomuudestani, mutta en sitä hävennytkään. Rakennutin ne uudet rinnat. On ihan hienot :) Nännitkin - tatuoitu - yllättävän aidon näköiset. En tiedä olisinko korjausleikkaukseen lähtenyt vanhempana, voi hyvinkin olla että joo.