Olen täysin kyynistynyt ihmisiin

Mitä enemmän olen tutustunut ihmisiin, sitä enemmän olen alkanut pitää koirista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän olen tutustunut ihmisiin, sitä enemmän olen alkanut pitää koirista.

Totta puhut.

Jos tuntee edes yhden ihmisen ja pitää hänestä silti, niin se on paljon.

Mäkin. Törmäsin psykopaattiin joka vei minulta luottamuksen kaikkeen. En usko täysin mihinkään mitä minulle kerrotaan tai luvataan. Kuuntelen kyllä ja katselen, luotan pinnallisella tasolla, mutta ajattelen että on mahdollista että asia ei ole niin kuin sanottu. Mikään ei yllätä minua. En voi olla mistään varma, en haaveile enää, en luota että unelmat toteutuvat enkä ripustaudu niihin. Ne voivat toteutua tai sitten eivät toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen kyllä ja katselen, luotan pinnallisella tasolla, mutta ajattelen että on mahdollista että asia ei ole niin kuin sanottu. Mikään ei yllätä minua. En voi olla mistään varma, en haaveile enää, en luota että unelmat toteutuvat enkä ripustaudu niihin. Ne voivat toteutua tai sitten eivät toteudu.

Tuohan on vain realismia.

Voi sitä silti haaveilla asioista, mutta pitää myös olla suunnitelma miten ne haaveet voi tavoittaa.

Jotenkin ikävintä on ollut huomata, että ns. fiksut ja koulutetutkin ihmiset ovat täysiä laumasieluja, joilla ei hienosta koulutuksestaan huolimatta ole kuitenkaan mitään erityistä älyllisyyttä, syvällisyydestä nyt puhumattakaan. Ja he osaavat olla henkisesti raakoja tai hyvin itsekeskeisiä omassa erinomaisuudessaan. Tiedän, että koulutuksella ei sinänsä tietenkään ole merkitystä luonteeseen, mutta silti. 

Vähemmän koulutettujen raadollisuudesta en jaksa edes kirjoittaakaan, sekin on ihan järjetöntä touhua.

Nauratti se artikkeli jossa kyynisyyttä selitettiin pettymyksillä ja, että terapiassa lääp läp läp lää sitten parannutaan siitä. Todellisuudesta ei parannusta. Jos todellisuus on sitä mitä on niin se vain todetaan.

Vierailija kirjoitti:

Nauratti se artikkeli jossa kyynisyyttä selitettiin pettymyksillä ja, että terapiassa lääp läp läp lää sitten parannutaan siitä. Todellisuudesta ei parannusta. Jos todellisuus on sitä mitä on niin se vain todetaan.

Sehän on ihan selvä, että kyynisyys pohjautuu pettymykseen. Mutta jos alunperin on ollut liian kaunis kuva ihmisistä ja ihmisten hyvyydestä ja heidän motiiveistaan niin se muutos on muutos todellisuuteen.

Mä on itse äärimmäisen pettynyt kuinka huonoksi on mennyt.

Sama täällä. Suurin osa ihmisistä on ärsyttäviä pikkusieluja ,ihme länkyttäjiä. En jaksa tippaakaan kuulla heidän länkytyksiä ja jorinoita. Varsinkin työpaikan kahviossa ei kestä yhtään idiootti ihmistä! Ja on se kumma kun mitä enempi on ihminen ns.lukenut/oppinut, sen tyhmempää on käytös, ei osata huomioida muita ihmisiä, ollaan kuin Euroopan omistajat jne, ei mitään käytöstapoja! 

Minä myös inhoan ihmisiä, koiria ja eläimiä rakastan ! Paljon parempaa seuraa, ehdottomasti!

Vierailija kirjoitti:

Mäkin. Törmäsin psykopaattiin joka vei minulta luottamuksen kaikkeen. En usko täysin mihinkään mitä minulle kerrotaan tai luvataan. Kuuntelen kyllä ja katselen, luotan pinnallisella tasolla, mutta ajattelen että on mahdollista että asia ei ole niin kuin sanottu. Mikään ei yllätä minua. En voi olla mistään varma, en haaveile enää, en luota että unelmat toteutuvat enkä ripustaudu niihin. Ne voivat toteutua tai sitten eivät toteudu.

Se oikeastaan teki sulle palveluksen.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ikävintä on ollut huomata, että ns. fiksut ja koulutetutkin ihmiset ovat täysiä laumasieluja, joilla ei hienosta koulutuksestaan huolimatta ole kuitenkaan mitään erityistä älyllisyyttä, syvällisyydestä nyt puhumattakaan. Ja he osaavat olla henkisesti raakoja tai hyvin itsekeskeisiä omassa erinomaisuudessaan. Tiedän, että koulutuksella ei sinänsä tietenkään ole merkitystä luonteeseen, mutta silti. 

Vähemmän koulutettujen raadollisuudesta en jaksa edes kirjoittaakaan, sekin on ihan järjetöntä touhua.

Tämä. Tenteistä kyllä saadaan vitosia (kunhan opettelee vaan kirjan ulkoa). Muuten ajattelu tuntuu olevan hyvin kuplautunutta ja pelkästään Ylen ja Hesarin "totuuksien" toistamista. Kriittinen ajattelu vaikuttaa tuntemattomalta, vaikka yliopistossa ollaan

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän olen tutustunut ihmisiin, sitä enemmän olen alkanut pitää koirista.

Niin onhan se varmasti kivaa ottaa itselleen koira orjaksi ja viihdyttäjäksi. Muutenkin aika hauska kommentti kun aloituksessa puhutaan itsekeskeisyydestä ja tekopyhyydestä. Lemmikin ottaminenhan se vasta noita edustaa :D

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän olen tutustunut ihmisiin, sitä enemmän olen alkanut pitää koirista.

Miksi ihmisten pitäisi olla kuin koiria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän olen tutustunut ihmisiin, sitä enemmän olen alkanut pitää koirista.

Miksi ihmisten pitäisi olla kuin koiria?

Sano wuh

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän olen tutustunut ihmisiin, sitä enemmän olen alkanut pitää koirista.

Niin onhan se varmasti kivaa ottaa itselleen koira orjaksi ja viihdyttäjäksi. Muutenkin aika hauska kommentti kun aloituksessa puhutaan itsekeskeisyydestä ja tekopyhyydestä. Lemmikin ottaminenhan se vasta noita edustaa :D

Erittäin hyvin sanottu

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän olen tutustunut ihmisiin, sitä enemmän olen alkanut pitää koirista.

Koira on paljon ihmistä alhaisempi olio: pelkkä agressiivinen tyhmä otus, jonka jokainen leikki liittyy jotenkin muiden olioiden kyykyttämiseen tai tappamiseen.

Ihminen sentään parhaimmillaan pystyy parempaan ja pehmeisiin arvoihin.

Lisään vielä, että harva ihminen todella opettelee ymmärtämään itseään ja muita, suurin osa menee elämän läpi vaistojen varassa elätellen aivan kestämättömiä ideaaleja. Mikään ihme, että siinä sitten kyynistyy. Onneksi siitäkin pääsee yli.

Koko tää maailman tilanne, media, ilmapiiri, yhteiskunnat. Kaikki mennyt oudoksi. Mihinkään ei voi luottaa, uskoa. Kokoajan vaihtuu, kaikki sekoilee.

Usko ihmiskuntaan mennyt totaaliseksi sen jälkeen ku on tullut netti, some, kattonut lukuisat dokumentti ihmishistoriasta.

Olemme ääliöitä, ei mitään muuta. Eikä edes pääsee pakoon. Inho akateemisia ihmisiä kohtaan jostain syystä kaavanut, ostarin Pertsa on paljon sympaattisempi ja inhimillisempi.

Katoin Tomi ja Aasia. Kyyneleet valui kuin näytettiin kuinka yhteisöt asuivat viemäritunneleissa ja hautausmaalla. Vieressa äkyrikkaiden paratiisi.

Eihä tässä voi muuta kuin masentua!