Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä auttaa kärsivää ystävää? ov (pitkä juttu, koskee lapsen kuolemaa)
28.11.2007 |
Ystäväni synnytti kuolleen lapsen noin raskauden puolivälissä. Raskaudessa oli komplikaatioita, synnytystä jouduttiin käynnistämään monta päivää ja kaiken kaikkiaan kokemuksen on täytynyt olla ihan hirveä! Hänellä on valitettavasti todella epäempaattinen (narsistihirviö)mies, jolta hän ei saa mitään tukea. Asun kaukana, ja olen yrittänyt " auttaa" , olla jotenkin tukena lähettämällä viestejä tasaisin väliajoin. Eihän sitä mitään osaa sanoa, mutta olen yrittänyt välittää näin mielikuvaa, että välitän ja olen läsnä. Ystäväni ei halua tapahtuneesta kanssani puhua oikein mitään ja on melko syvästi masentunut, lääkärin hoidossa onneksi nyt.
Olisin vain kysynyt, olisko täällä muilla jotain vastaavanlaista kokemusta? Millä auttaa ystävää? Mitä ihmettä voin tehdä tai sanoa auttaakseni, kun ei sanoja ole, eikä itsellä mitään noin hirveää tapahtumaa koettuna? Mitä taas ei pidä tehdä? Mietin, miten masentunutta kohdellaan? Kuinka kukaan voi toipua lapsensa menetyksestä??
Olen yrittänyt pitää suuni kiinni siitä miehestä, mutta välillä en voi muuta kuin moittia koska hän on niin rasittava tosi ääliö! Tajuan kyllä, että se ei ystävääni auta, mutta minkäs teet, ihminen minäkin vain olen, enkä kestä että häntä noin huonosti kohdellaan.
Kommentit (3)
Älä yritä " lohduttaa" häntä. Lohdutusyritykset tuntuvat surevasta helposti vain oman surun mitätöinniltä: toinen yritää selittää, että hänen ei pitäisi olla niin surullinen. Riittää, että sanot ottavasi osaa hänen suruunsa.
Älä yritä painostaa ystävääsi puhumaan lapsen kuolemasta, jos hän ei halua. Pidä häneen vain yhteyttä normaalisti. Voi hyvin olla, että juuri sinä olet se henkireikä, joka auttaa häntä ajattelemaan muitakin asioita elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimimerkillä kahden kuolleen lapsen äiti
olet läsnä ja teet ja puhut sitä mitä ennenkin. Ei masentunutta pidä mitenkään erityisesti " kohdella" . Sen sijaan jos HÄN haluaa puhua, kuuntelet. Jos HÄN mokaa teidän ihmissuhteessa jotenkin (on kiukkuinen, väsynyt ei jaksa kuunnella sinua, sanoo jotain tököröä) sinun kannattaa ohittaa se olankohautuksella ja sillä ymmärryksellä, että ystäväsi ei ole ihan oma itsensä.
Eli otat kaiken asia kerrallaan sen kummempia säheltämättä tai kouhkaamatta. Ymmärrät ja sallit, muttet tunkeile etkä opasta- Sitä ystäväsi kaipaa.