Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihminen lakata tuntemasta kateutta vain päättämällä, ettei enää halua tuntea kateutta?
Kommentit (55)
En tiedä, mutta en ymmärrä kateutta. Itse saan hurjasti voimaa ja motivaatiota ihmisestä, joka esimerkiksi elää unelmaelämääni tai hänellä/hänessä muuten on jotain, mitä itsekin haluaisin. Ehkä kateudesta voisi päästä eroon kääntämällä sen tällaiseksi voimaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta en ymmärrä kateutta. Itse saan hurjasti voimaa ja motivaatiota ihmisestä, joka esimerkiksi elää unelmaelämääni tai hänellä/hänessä muuten on jotain, mitä itsekin haluaisin. Ehkä kateudesta voisi päästä eroon kääntämällä sen tällaiseksi voimaksi.
Tarkoitan siis sitä, että kun näen unelmieni olevan mahdollisia jollekin, tunnen selvemmin, että ne ovat myös mahdollisia minulle. Niiden ei tarvitse olla vain unelmia.
Äiti on aina ollut hirveän kateellinen luonne ja kasvoin itsekin sellaiseksi. Päätin vain jossain vaiheessa karistaa tuon piirteen pois ja onnistuinkin :o
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itsellä jos tulee jotain kateudenpistoksia, niin ajattelen, että en kuitenkaan vaihtaisi omaa osaani siihen toisen osaan ja heti menee olot ohi.
Kysymyshän kuuluikin, pystyykö sen tunteen estämään. Se pistoshan on tunne, pystyykö sen tulon estämään? Siitä on kysymys.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itsellä jos tulee jotain kateudenpistoksia, niin ajattelen, että en kuitenkaan vaihtaisi omaa osaani siihen toisen osaan ja heti menee olot ohi.
Kysymyshän kuuluikin, pystyykö sen tunteen estämään. Se pistoshan on tunne, pystyykö sen tulon estämään? Siitä on kysymys.
ap
Kyllä, kun ajattelen noin kun ajattelen niin ajatus ei kerkiä kun häivähtään mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti on aina ollut hirveän kateellinen luonne ja kasvoin itsekin sellaiseksi. Päätin vain jossain vaiheessa karistaa tuon piirteen pois ja onnistuinkin :o
En usko, että olet kateuden tunnetta pystynyt eliminoimaan, vaan oppinut tavan käsitellä sitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta en ymmärrä kateutta. Itse saan hurjasti voimaa ja motivaatiota ihmisestä, joka esimerkiksi elää unelmaelämääni tai hänellä/hänessä muuten on jotain, mitä itsekin haluaisin. Ehkä kateudesta voisi päästä eroon kääntämällä sen tällaiseksi voimaksi.
Minä taas ymmärrän. Esimerkiksi hyvin masentunut ihminen tuskin saa voimaa ja motivaatiota muiden menestyksestä vaan nimenomaan se saa vaan entistä masentuneemmaksi. Sen sijaan muiden p.ska elämä ja huonosti jaetut kortit saa arvostamaan sitä, mitä itsellä on.
Minä siis myönnän tuntevani kateutta ja kateus ilmenee huonommuuden tunteina. En kärsi kateudestani enää siinä määrin kuin nuorempana, sillä olen oppinut suhtautumaan tunteeseen eri tavalla, rennommin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tunnen kateutta, sanon itselleni, että olen tehnyt omilla valinnoillani tällaisen elämän itselleni. Jos haluan jotain muuta, minun täytyy alkaa toimiin sen asian suhteen. Tämä poistaa kateuden tunteen.
Jos kateudella tarkoitetaan sellaista ilkeää ajattelua jossa omasta mielestä se kadehdittava ei ansaitse sitä mitä hänellä on vaan se kuuluisi kadehtijalle, sanoisin että on mahdollista päästä eroon. Mutta jos vain ihailee sitä mitä toisella on ja toivoo kovasti itselleenkin, voi olla vaikeampi juttu. Jälkimmäisestä en itse ainakaan pääse pois kun oma elämä ei ole lähelläkään täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus kertoo suoraan jotain sinusta itsestäsi, ei niinkään kateuden kohteesta.
Kateutta on kahdenlaista: joko olet kateellinen siitä mitä toisella on, haluat sen itsellesi tai sitten olet kateellinen siitä että toisella on jotain, ja toivot ettei hänellä olisi sitä.
Tämähän näkyy jo hiekkalaatikolla pikkulasten parissa. Lapsi nappaa sen kivan uuden lelun toiselta lapselta ja alkaa leikkiä sillä. Joskus napero nappaa lelun pois toiselta, vaikkei leiki leulla, vaan iei halua että toinen ei saa leikkiä sillä.
Tässä on pohjimillaan kyse siitä, että kateellinen kokee ettei ole tasa-arvoinen muiden kanssa eikä ole saanut sitä "mitä hänelle kuuluu". Keskeistä on, että kateuden tunne ei useinkaan johda siihen että kateellinen pyrkisi hankkimaan sitä mistä on kade, vaan hän kohdistaa vihansa toisiin ihmisiin, joilla tämä ihanuus on.
Kateellinen on siis tavallaan passiivinen, hän kokee ettei hänellä ole mahdollisuuksia saada mitä hän haluaa omin voimin, itse. Hänelle jää siten vaan pasiivinen toisten ihmisten vihaaminen ja voimattomuuden tunteet. Voi olla myös että kateellinen näkee himoitut esineet tai huomioon jota muut saavat arvostuksensa, joka häneltä puuttuu.
Siksi on tapauksia, joissa kateellinen pyrkii "tasoittamaan tilit" varastamalla toiselta sen havitellun esineen tai jopa ihmisen (puolison, ystävän, yms.) tai jopa tuhoamaan sen mikä toisella on (rikkomaan esineen tai parisuhteen).
Kuten huomaatte, kateellisuus on aika kehittymätöntä toimintaa, joten oletan että siitä eroon pääsemiseen pitää ensin ruveta arvostamaan itseään, lopettamaan vertailu muihin sekä sitten pyrkimään omin voimin toteuttamaan haaveitaan -- se toisen lapsen ämpärin varastaminen hiekkalaatikolla kun ei ole aikuiselle kovin toimiva ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Kun tunnen kateutta, sanon itselleni, että olen tehnyt omilla valinnoillani tällaisen elämän itselleni. Jos haluan jotain muuta, minun täytyy alkaa toimiin sen asian suhteen. Tämä poistaa kateuden tunteen.
Just näin. Jokaisella omat tavoitteet ja niitä kohti pitää mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hyvin harvoin kateellinen. Rankka elämä ja vastoinkäymiset takana. En siihen hässäkkään jaksaisi niin ikävää tunnetta, kuin kateus. Joskus kumminkin tulee esim. Siitä, että joillakin on arjen tukihenkilöt esim. Isovanhemmat, jotka hoitavat lapsia ja vanhemmat saavat rentoutua, mutta vaihdan ajatuksia ja tunne menee ohi.
Omaisuudesta yms. En ole koskaan kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tunnen kateutta, sanon itselleni, että olen tehnyt omilla valinnoillani tällaisen elämän itselleni. Jos haluan jotain muuta, minun täytyy alkaa toimiin sen asian suhteen. Tämä poistaa kateuden tunteen.
Eli et voi lakata tuntemasta kateutta.
Jos tunnistan itsessäni kateuden tunteen, saan sen kyllä häivytettyä mielestäni. Kateushan on höpsö ja lapsellinen tunne. Jos joku on saavuttanut jotain hienoa ja upeaa, se ei ole minulta pois. Tässä auttaa se, että osaa tunnistaa omia tunteitaan ja arvioida niitä.
Kateutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa oikeudenmukaisuuden vaatimukseen: jos näen, että joku on vääryydellä saavuttanut jotain, mikä ei hänelle kuulu, saatan hyvinkin ryhtyä toimeen tilanteen oikaisemiseksi. Jos joku on vaikka varastanut hienon auton, en ole hänelle kateellinen tuosta autosta, vaikka ilmiannankin hänet poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Jos kateudella tarkoitetaan sellaista ilkeää ajattelua jossa omasta mielestä se kadehdittava ei ansaitse sitä mitä hänellä on vaan se kuuluisi kadehtijalle, sanoisin että on mahdollista päästä eroon. Mutta jos vain ihailee sitä mitä toisella on ja toivoo kovasti itselleenkin, voi olla vaikeampi juttu. Jälkimmäisestä en itse ainakaan pääse pois kun oma elämä ei ole lähelläkään täydellistä.
Eihän kateus ole teko vaan tunne. Vihakaan ei ole teko vaan tunne. Se miten ilmentää kateutta tai vihaa on asia erikseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos tunnistan itsessäni kateuden tunteen, saan sen kyllä häivytettyä mielestäni. Kateushan on höpsö ja lapsellinen tunne. Jos joku on saavuttanut jotain hienoa ja upeaa, se ei ole minulta pois. Tässä auttaa se, että osaa tunnistaa omia tunteitaan ja arvioida niitä.
Kateutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa oikeudenmukaisuuden vaatimukseen: jos näen, että joku on vääryydellä saavuttanut jotain, mikä ei hänelle kuulu, saatan hyvinkin ryhtyä toimeen tilanteen oikaisemiseksi. Jos joku on vaikka varastanut hienon auton, en ole hänelle kateellinen tuosta autosta, vaikka ilmiannankin hänet poliisille.
Miksi kateus on höpsö ja lapsellinen tunne? Aikuiset ihmiset tuntevat kateutta siinä missä lapsetkin. Ei se ole ikäsidonnainen ominaisuus, vaan inhimillinen ominaisuus.
ap
Vaati päättäväisyyttä ja tahdonvoimaa, niin kuin minkä tahansa muunkin asian päättäminen.
Mutta onnistuu varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itsellä jos tulee jotain kateudenpistoksia, niin ajattelen, että en kuitenkaan vaihtaisi omaa osaani siihen toisen osaan ja heti menee olot ohi.
Kysymyshän kuuluikin, pystyykö sen tunteen estämään. Se pistoshan on tunne, pystyykö sen tulon estämään? Siitä on kysymys.
ap
Varmaan psykoterapialla.
En tiedä. Itsellä jos tulee jotain kateudenpistoksia, niin ajattelen, että en kuitenkaan vaihtaisi omaa osaani siihen toisen osaan ja heti menee olot ohi.