Voiko ihminen lakata tuntemasta kateutta vain päättämällä, ettei enää halua tuntea kateutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tunnen kateutta, sanon itselleni, että olen tehnyt omilla valinnoillani tällaisen elämän itselleni. Jos haluan jotain muuta, minun täytyy alkaa toimiin sen asian suhteen. Tämä poistaa kateuden tunteen.

Eli et voi lakata tuntemasta kateutta.

En varmaan lopullisesti. Mutta sillä hetkellä voin.

Kyllä voi ja tämä taito on syytä oppia sillä aina löytyy ihmisiä joilla on asiat paremmin. Ylärajaa ei ole. Siksi kannattaa kasvattaa itselle ja jälkikasvulle hyvä itsetunto. Se mitä muut on tai omistaa ei kuulu minulle eikä määritä minua ihmisenä hyväksi tai huonoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä, että tunnen huonommuutta siis verratessani itseään johonkuhun kauniimpaan tai älykkäämpään.

Eikö kyse teidän mielestänne ole kateudesta?

ap

No tuo vertailun tarve kertoo jo siitä että sinulla on taipumusta lapselliseen kateuteen. Mieti näitä asioita: Miksi vertailet itseäsi jatkuvasti muihin? Miksi et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet? Koska ainahan jostain löytyy joku kauniimpi, rikkaampi, fiksumpi ja nuorempi ihminen. Et ole täydellinen, kukaan ei ole.

Ihminenhän on jotain suhteessa johonkin, aina. Harva pystyy astumaan ulos ihmiselämän standardeista ja pelaamaan täysin omilla säännöillään irti muista ja kaikesta.

Ihminen voi olla niin surkean riittämätön hyvään elämään, että se itsensä hyväksyminen ei vain ole kovinkaan helppoa jos edes täysin mahdollista. Jos ei tätä ole kokenut millään tasolla, sitä ei voine kaiketi ymmärtääkään.

Kylllä varmaaan tarpeenn vaatiessa voisi tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä, että tunnen huonommuutta siis verratessani itseään johonkuhun kauniimpaan tai älykkäämpään.

Eikö kyse teidän mielestänne ole kateudesta?

ap

No tuo vertailun tarve kertoo jo siitä että sinulla on taipumusta lapselliseen kateuteen. Mieti näitä asioita: Miksi vertailet itseäsi jatkuvasti muihin? Miksi et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet? Koska ainahan jostain löytyy joku kauniimpi, rikkaampi, fiksumpi ja nuorempi ihminen. Et ole täydellinen, kukaan ei ole.

Ihminenhän on jotain suhteessa johonkin, aina. Harva pystyy astumaan ulos ihmiselämän standardeista ja pelaamaan täysin omilla säännöillään irti muista ja kaikesta.

Ihminen voi olla niin surkean riittämätön hyvään elämään, että se itsensä hyväksyminen ei vain ole kovinkaan helppoa jos edes täysin mahdollista. Jos ei tätä ole kokenut millään tasolla, sitä ei voine kaiketi ymmärtääkään.

Mitä on hyvä elämä?

Kenelläkään ei ole asiat niin huonosti (ainakaan Suomessa) etteikö jollain toisella olisi vielä huonommin. Asiat on hyvä välillä laittaa oikeisiin mittasuhteisiin ja lakata rypemästä negatiivisessa itsesäälissä. Kun tulee huono tai riittämätön olo, ajattelee vaikka niitä asioita jotka ovat hyvin.

Monet asiat eivät myöskään ole mitattavissa, esim. kauneus tai rumuuskaan eivät ole mitään absoluuttisia faktoja. Se on aika subjektiivinen kokemus ja suhteellinen käsite. Voit tuntea välillä itsesi todella rumaksi mutta todennäköisesti et ole sitä. Ajattele vaikka silloin niitä kertoja jolloin sinua on kehuttu vilpittömästi kauniiksi.

Tunsin joku aika sitten kateutta erästä ystävääni kohtaan, jolla tuntui olevan kaikki. Upea kansainvälinen ura, mallin näköinen mies, paljon kavereita ja kauniskin hän on. Mutta sitten rupesin miettimään kateuttani ja miettimään miksi tunnen sellaista. Ystäväni on superihana, lämminhenkinen empaattinen tyyppi. Hän on ansainnut sen kaiken! Miksi en siis vain olisi onnellinen hänen puolestaan sen sijaan että tuntisin kateutta hänen elämästään? Kateuteen tuntuu usein liittyvän ajatus siitä, että toinen ei ole ansainnut sitä, mitä hänellä on. Mutta ystäväni on kyllä ansainnut sen kaiken ihan omalla työllään ja olemalla oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta en ymmärrä kateutta. Itse saan hurjasti voimaa ja motivaatiota ihmisestä, joka esimerkiksi elää unelmaelämääni tai hänellä/hänessä muuten on jotain, mitä itsekin haluaisin. Ehkä kateudesta voisi päästä eroon kääntämällä sen tällaiseksi voimaksi.

Tarkoitan siis sitä, että kun näen unelmieni olevan mahdollisia jollekin, tunnen selvemmin, että ne ovat myös mahdollisia minulle. Niiden ei tarvitse olla vain unelmia.

Juuri tällaiseksi käänsin jossain vaiheessa ajatteluni ja lakkasin tuntemasta kateutta. Toki se joskus saattaa yhäkin pistää, mutta sitten saman tien muistan miten asia on - ettei toisen hyvä ole minulta pois, vaan ennemminkin jopa päinvastoin!

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ihan mahdoton ajatus, että harvakseltaan, kaksi toisilleen tuntematonta palstalaista kykenee aitoon ajatustenvaihtoon? :D Ajatustenvaihto, jossa jotain muuttuu, sitä sanotaan kohtaamiseksi.

Olin siis tuo toinen, Ap ei kehunut itseään.

Mielelläni vaihtaisin ajatuksia kanssasi. Mitenhän voisimme sen käytännössä toteuttaa? 🙄

ap

^seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi voisi olla asiasta eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ihan mahdoton ajatus, että harvakseltaan, kaksi toisilleen tuntematonta palstalaista kykenee aitoon ajatustenvaihtoon? :D Ajatustenvaihto, jossa jotain muuttuu, sitä sanotaan kohtaamiseksi.

Olin siis tuo toinen, Ap ei kehunut itseään.

Mielelläni vaihtaisin ajatuksia kanssasi. Mitenhän voisimme sen käytännössä toteuttaa? 🙄

ap

Ja minä en sitten kiinnostanut, joka tunsi olevan kuin sinä? Itse asiassa pelottavan samankaltainen ajatuksistaan ja toimintatavoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä, että tunnen huonommuutta siis verratessani itseään johonkuhun kauniimpaan tai älykkäämpään.

Eikö kyse teidän mielestänne ole kateudesta?

ap

No tuo vertailun tarve kertoo jo siitä että sinulla on taipumusta lapselliseen kateuteen. Mieti näitä asioita: Miksi vertailet itseäsi jatkuvasti muihin? Miksi et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet? Koska ainahan jostain löytyy joku kauniimpi, rikkaampi, fiksumpi ja nuorempi ihminen. Et ole täydellinen, kukaan ei ole.

Ihminenhän on jotain suhteessa johonkin, aina. Harva pystyy astumaan ulos ihmiselämän standardeista ja pelaamaan täysin omilla säännöillään irti muista ja kaikesta.

Ihminen voi olla niin surkean riittämätön hyvään elämään, että se itsensä hyväksyminen ei vain ole kovinkaan helppoa jos edes täysin mahdollista. Jos ei tätä ole kokenut millään tasolla, sitä ei voine kaiketi ymmärtääkään.

Mitä on hyvä elämä?

Kenelläkään ei ole asiat niin huonosti (ainakaan Suomessa) etteikö jollain toisella olisi vielä huonommin. .

.

Seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi voisi olla asiasta eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hyvin harvoin kateellinen. Rankka elämä ja vastoinkäymiset takana. En siihen hässäkkään jaksaisi niin ikävää tunnetta, kuin kateus. Joskus kumminkin tulee esim. Siitä, että joillakin on arjen tukihenkilöt esim. Isovanhemmat, jotka hoitavat lapsia ja vanhemmat saavat rentoutua, mutta vaihdan ajatuksia ja tunne menee ohi.

Omaisuudesta yms. En ole koskaan kateellinen.

Juuri näin. Kateus on ihmiselle itselleen vahingollinen tunnetila joka ei johda mihinkään hyvään. Kysymys on siitä että ymmärtää sen että kadehtimalla ei voi saada hyviä asioita elämäänsä.Eikä se ole minulta pois jos jollakin menee paremmin, hyvä niin. Minullakin menee paremmin kuin monella muulla :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ihan mahdoton ajatus, että harvakseltaan, kaksi toisilleen tuntematonta palstalaista kykenee aitoon ajatustenvaihtoon? :D Ajatustenvaihto, jossa jotain muuttuu, sitä sanotaan kohtaamiseksi.

Olin siis tuo toinen, Ap ei kehunut itseään.

Mielelläni vaihtaisin ajatuksia kanssasi. Mitenhän voisimme sen käytännössä toteuttaa? 🙄

ap

Ja minä en sitten kiinnostanut, joka tunsi olevan kuin sinä? Itse asiassa pelottavan samankaltainen ajatuksistaan ja toimintatavoissaan.

Luulin teitä samaksi henkilöksi! Kyllä kiinnostaa 🙄

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ihan mahdoton ajatus, että harvakseltaan, kaksi toisilleen tuntematonta palstalaista kykenee aitoon ajatustenvaihtoon? :D Ajatustenvaihto, jossa jotain muuttuu, sitä sanotaan kohtaamiseksi.

Olin siis tuo toinen, Ap ei kehunut itseään.

Mielelläni vaihtaisin ajatuksia kanssasi. Mitenhän voisimme sen käytännössä toteuttaa? 🙄

ap

Ja minä en sitten kiinnostanut, joka tunsi olevan kuin sinä? Itse asiassa pelottavan samankaltainen ajatuksistaan ja toimintatavoissaan.

Luulin teitä samaksi henkilöksi! Kyllä kiinnostaa 🙄

ap

Pitäisikö sähköpostitella?

Vierailija kirjoitti:

Kun tunnen kateutta, sanon itselleni, että olen tehnyt omilla valinnoillani tällaisen elämän itselleni. Jos haluan jotain muuta, minun täytyy alkaa toimiin sen asian suhteen. Tämä poistaa kateuden tunteen.

Minä en ole tehnyt elämästäni tällaista omilla valinnoillani. Minulta hakattiin lapsena luulot pois. En valinnut sitä.

Tuskin voi. Minä tunnen kitkeriä ja katkeria vanhuksia, jotka kadehtivat muita minkä ehtivät. Elämä voi olla kovaa ja lyödä ihmisen maahan. Toisinaan ympäristö tarjoaa huonot eväät henkiselle kasvulle. Ihminen ei pääse kasvamaan täyteen potentiaaliinsa, mikä vahvistaa ihmiselle luontaisia osattomuuden ja kateuden tunteita.