"Hän oli liian herkkä tähän kovaan maailmaan"

Musta tuntuu että mä olen juuri tuollainen "liian herkkä tähän kovaan maailmaan". En haluaisi olla tällainen mutta mitä enemmän pskaa tulee niskaan, sitä vähemmän sitä enää jaksaa. Kerkeät edellisestä pettymyksestä toipua ja jo uutta puskee niskaan. En mielestäni ole paha ihminen joka ansaitsee näin paljon pahaa :(

Lajina olemme joo sopeutumiskykyisiä ja monet selviää uskomattomista vastoinkäymisistä jopa ilman apua kuten primitiivisissä oloissa on ollut pakkokin. On kuollut miehiä sodissa, lapsia synnytyksiin ja tauteihin, ja pakko on vaan ollut jatkaa elämää ja useimmat on siihen pystyneet.

Mutta aina on ollut myös niitä jotka ei  ole kestäneet. Ovat päätyneet johonkin addiktioon tai itsetuhoon tai pysyvään masennustilaan. 

Nykyään asioihin tosiaan on saatavissa apua, mutta kaikki eivät sitä eri syistä hae, esim. eivät usko että auttajista on oikeasti apua, eivät luota ihmisiin tarpeeksi avautuakseen auttajille, ja on niitäkin jotka hakevat apua eivätkä saa. Esim. masentuneita päätyy itsetuhoon tänäkin päivänä, sellaisiakin, jotka on lääkärin hoidossa, syövät lääkkeitä ja ovat terapiassakin käyneet. Oma veljenikin on eläkkeellä masennuksen takia, vaikka on kaiken mahdollisen avun yrittänyt saada.

Mitä tarkoitat selviytymisellä? Eloonjäämistä vai sitä että on tuottava osa yhteiskuntaa?

Itse olen "liian herkkä tähän maailmaan", ns. Olen hakenut ja saanut apua, mutta apu tuntuu usein olevan tarpeeseen nähden väärää tai liian vähäistä psykiatrian saralla. Ja vaikeaahan se on, sekä lääkärille että potilaalle, kun ainoa mittari on oikeastaan potilaan subjektiivinen vointi ja kertomus, minkä lisäksi erilaiset kommunikaatio-ongelmat ja psyykkisten ongelmien laatu saattavat värjätä näitä vastauksia. Tee siinä nyt sitten ylityöllistettynä valistuneita arvauksia sen perusteella.

Enivei. Vuosien hyödyttömän hoidon (tai no, säilyin hengissä) jälkeen olen uupumuksessani työkyvytön. Oma selviytyminen löytyi ärsykkeiden vähentämisestä ja osittaisesta eristäytymisestä. Teen koko ajan työtä pääni kanssa ja yritän löytää rauhan siemenet sisältäni.

Tuo on vaan kaunistelua oikeasta merkityksestä: "hän oli liian HEIKKO tähän kovaan maailmaan"

Milloinkahan maailmanhistoriassa on elämä ollut vähemmän kovaa kuin nyky-Suomessa?

Musta tuntuu, että moni, joka kuvailee itseään liian herkäksi, oikeastaan tarkoittaa sitä, että he

- kohtaavat ikäviä asioita, mutta sydämistyvät niistä, ts. kokevat etteivät ansaitse niitä 

- jäävät kiinni näihin ikäviin asioihin, eivätkä osaa luopua siitä pettymyksestä

- pyytäessään apua sydämistyvät, jos se ei ole kohdennettu juuri sillä tavoin kuin he toivoisivat

- jäävät kiinni tähän pettymyksen tunteeseen, eivätkä osaa luopua siitä

- eivät huomaa, että paskaa tapahtuu muillakin, vaan luulevat olevansa sen suhteen ainutkertaisia

- muuttuvat ajan mittaan yhä pelokkaammiksi, koska koettavat varjella itseään uusilta pettymyksiltä. valitettavasti tämä strategia ei toimi. kun huomion kiinnittää vain pettymyksiin ja koettaa itseään niiltä suojata, ei pysty näkemään myönteisiä asioita

Toki voi olla, että tämäkin on näitä aivokemian ja hormonitoiminnan juttuja, joille ei itse voi mitään. Jotkut ihmiset vain on luotu jurnuttamaan menneitä pahoja sekä takertumaan niihin. Herkkä, negatiivinen ja varovainen luonne, epäluuloinen. Vaikea lohduttaa, vaikea olla ystävä, vaikea kannustaa.

Minusta tuo kuulostaa pahojen ihmisten sanomalta. Helppo on henkiinjääneiden sanoa vainajasta noin, kun vainaja ei ole kertomassa että ilkeiden ihmisten (läheisten) keskellä ei jaksanut elää.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu että mä olen juuri tuollainen "liian herkkä tähän kovaan maailmaan". En haluaisi olla tällainen mutta mitä enemmän pskaa tulee niskaan, sitä vähemmän sitä enää jaksaa. Kerkeät edellisestä pettymyksestä toipua ja jo uutta puskee niskaan. En mielestäni ole paha ihminen joka ansaitsee näin paljon pahaa :(

Ansaitsee pahaa? Kenen uskot täällä hyvää ja pahaa ihmisille tekojensa mukaan jakavan? Elämä on monesti melko sattumanvaraista. Kohtaamasi vaikeudet eivät välttämättä kerro kovinkaan paljon sinusta. Voimia sinulle!

Ylläolevat kommentit kertovat osasyystä eristäytymisen tarpeelle. Jos lepää ja on rauhassa tarpeeksi, kestää myös paremmin vastaavanlaista ignoranssia.

Niin. Nyky-yhteiskunta. Entisaikana olisinkin varmaan jo vainaa. Nykyäänkin mietin välillä onko ihmiselämällä sinänsä arvoa, vai kertyykö se arvo esimerkiksi koulutuksen tasosta, palkan määrästä, vai jostain muusta ja mistä? Sitten mietin, että mitäköhän vastaisin lapselle taikka ystävälle, jos minulta kysyttäisiin samaa.

Numero 3

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat selviytymisellä? Eloonjäämistä vai sitä että on tuottava osa yhteiskuntaa?

Itse olen "liian herkkä tähän maailmaan", ns. Olen hakenut ja saanut apua, mutta apu tuntuu usein olevan tarpeeseen nähden väärää tai liian vähäistä psykiatrian saralla. Ja vaikeaahan se on, sekä lääkärille että potilaalle, kun ainoa mittari on oikeastaan potilaan subjektiivinen vointi ja kertomus, minkä lisäksi erilaiset kommunikaatio-ongelmat ja psyykkisten ongelmien laatu saattavat värjätä näitä vastauksia. Tee siinä nyt sitten ylityöllistettynä valistuneita arvauksia sen perusteella.

Enivei. Vuosien hyödyttömän hoidon (tai no, säilyin hengissä) jälkeen olen uupumuksessani työkyvytön. Oma selviytyminen löytyi ärsykkeiden vähentämisestä ja osittaisesta eristäytymisestä. Teen koko ajan työtä pääni kanssa ja yritän löytää rauhan siemenet sisältäni.

Tarkoitan selviämistä hengissä. Sitä, että kykenee vaikeuksista huolimatta löytämään elämäänsä ainakin joitakin mielekkäältä tuntuvia asioita. Yksilöön kohdistuvien tuottavuusvaatimusten täyttäminen on nykyään haastavaa hyvin monelle jo siitä syystä, ettei työpaikkojakaan ole liiemmin tarjolla. Tuottavuus ei ole mikään ihmisarvon mittari.

Toisenlaisen ihmisen "vesi hanhen selästä" -tyyppisen selviämismenetelmä on ikävää kohdatessa, ehkä surra, kiukustua, mutta jättää tapahtunut tai ihminen sitten menneisyyteen. Ja vetää johtopäätös "no tosi paskamainen juttu, mutta selvittiin siitäkin". Jos joku psykiatri sitten on tarjonnut apuaan "väärin", niin siitäkin voi jälkikäteen ajatella, että no eipäs se mua tuntenut, en toista kertaa mene xx tyypin pakeille, vaan teen jollain muulla tavalla. Ns. "herkkä" jää vatvomaan tapahtunutta pitkäksi ajaksi ja pohtimaan sitä, niin että se suurentuu mielessä ja sen syyksi voidaan asettaa monet uudetkin tapahtumat. "Jos se vain olisi osannut auttaa minua oikein, niin minusta olisi tullut erilainen ihminen."

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että moni, joka kuvailee itseään liian herkäksi, oikeastaan tarkoittaa sitä, että he

- kohtaavat ikäviä asioita, mutta sydämistyvät niistä, ts. kokevat etteivät ansaitse niitä 

- jäävät kiinni näihin ikäviin asioihin, eivätkä osaa luopua siitä pettymyksestä

- pyytäessään apua sydämistyvät, jos se ei ole kohdennettu juuri sillä tavoin kuin he toivoisivat

- jäävät kiinni tähän pettymyksen tunteeseen, eivätkä osaa luopua siitä

- eivät huomaa, että paskaa tapahtuu muillakin, vaan luulevat olevansa sen suhteen ainutkertaisia

- muuttuvat ajan mittaan yhä pelokkaammiksi, koska koettavat varjella itseään uusilta pettymyksiltä. valitettavasti tämä strategia ei toimi. kun huomion kiinnittää vain pettymyksiin ja koettaa itseään niiltä suojata, ei pysty näkemään myönteisiä asioita

Toki voi olla, että tämäkin on näitä aivokemian ja hormonitoiminnan juttuja, joille ei itse voi mitään. Jotkut ihmiset vain on luotu jurnuttamaan menneitä pahoja sekä takertumaan niihin. Herkkä, negatiivinen ja varovainen luonne, epäluuloinen. Vaikea lohduttaa, vaikea olla ystävä, vaikea kannustaa.

Vierailija kirjoitti:

Ylläolevat kommentit kertovat osasyystä eristäytymisen tarpeelle. Jos lepää ja on rauhassa tarpeeksi, kestää myös paremmin vastaavanlaista ignoranssia.

Niin. Nyky-yhteiskunta. Entisaikana olisinkin varmaan jo vainaa. Nykyäänkin mietin välillä onko ihmiselämällä sinänsä arvoa, vai kertyykö se arvo esimerkiksi koulutuksen tasosta, palkan määrästä, vai jostain muusta ja mistä? Sitten mietin, että mitäköhän vastaisin lapselle taikka ystävälle, jos minulta kysyttäisiin samaa.

Numero 3

Uudestaan luettuani korjaan, että tarkoitin lähinnä #4 kaltaisia kommentteja/ihmisiä.

#3

Maailma ei ole kova, jotkut ihmisistä on ja julmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat selviytymisellä? Eloonjäämistä vai sitä että on tuottava osa yhteiskuntaa?

Itse olen "liian herkkä tähän maailmaan", ns. Olen hakenut ja saanut apua, mutta apu tuntuu usein olevan tarpeeseen nähden väärää tai liian vähäistä psykiatrian saralla. Ja vaikeaahan se on, sekä lääkärille että potilaalle, kun ainoa mittari on oikeastaan potilaan subjektiivinen vointi ja kertomus, minkä lisäksi erilaiset kommunikaatio-ongelmat ja psyykkisten ongelmien laatu saattavat värjätä näitä vastauksia. Tee siinä nyt sitten ylityöllistettynä valistuneita arvauksia sen perusteella.

Enivei. Vuosien hyödyttömän hoidon (tai no, säilyin hengissä) jälkeen olen uupumuksessani työkyvytön. Oma selviytyminen löytyi ärsykkeiden vähentämisestä ja osittaisesta eristäytymisestä. Teen koko ajan työtä pääni kanssa ja yritän löytää rauhan siemenet sisältäni.

Tarkoitan selviämistä hengissä. Sitä, että kykenee vaikeuksista huolimatta löytämään elämäänsä ainakin joitakin mielekkäältä tuntuvia asioita. Yksilöön kohdistuvien tuottavuusvaatimusten täyttäminen on nykyään haastavaa hyvin monelle jo siitä syystä, ettei työpaikkojakaan ole liiemmin tarjolla. Tuottavuus ei ole mikään ihmisarvon mittari.

Okei. Näin olinkin ymmärtävinäni aloituksestasi, mutta halusin vain varmistaa. Kiitos vastauksesta.

#3

Eiköhän jokaisesta edesmemmeestä keksitä jotain korulauseita, kuulostaa tuo ainakin paremmalta siellä hautajaisissa kun mainita "hän oli työtön alkoholisti mitä muuta osaatte odottaa"....

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vaan kaunistelua oikeasta merkityksestä: "hän oli liian HEIKKO tähän kovaan maailmaan"

Sanakikkailua. Tuolla tavalla ajateltuna jokainen on liian heikko tänne. Jossain vaiheessa nimittäin kaikki päättyy siihen, että sydän pettää yms.

Eivät kaikki yksilöt sopeudu ympäristöönsä.

Jätän tämän vain tähän:

tietyt persoonallisuuden piirteet saattavat altistaa masennukselle ja itsetuhoisuudelle!

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokaisesta edesmemmeestä keksitä jotain korulauseita, kuulostaa tuo ainakin paremmalta siellä hautajaisissa kun mainita "hän oli työtön alkoholisti mitä muuta osaatte odottaa"....

Ilmeisesti kuolema jalostaa hyvin monesta hiukan paremman ihmisen (eihän silti aivan kaikkia senkään jälkeen muistella myönteisessä valossa).

Vierailija kirjoitti:

Milloinkahan maailmanhistoriassa on elämä ollut vähemmän kovaa kuin nyky-Suomessa?

Ei milloinkaan. Elämä on koko ajan maailmassa helpompaa ja helpompaa. Suomiko kova maailma? :DDDDDDDDD