Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu appivanhempien vahva puuttuminen lapsen hoitoon?
14.11.2007 |
Eilen näin appivanhempiani 15 min ajan. Tulivat hakemaan meiltä jotain.. Olin tuolloin pihassa ulkoilemassa lapseni, 2,5 v, kanssa. Pakkasta puoli astetta ja tuuli melko kova.
Lapsella oli päällään aivan uusi toppahaalari, korvat hyvin peittävä villapipo, villakauluri, paksut talvirukkaset ja talvikengät.
Tuon 15 min aikana sekä appiukko että anoppi sanoivat minulle molemmat ainakin kaksi-kolme kertaa että lapsi palelee ja älä vain paleluta häntä. " Se jäätyy tänne" . " Se on ihan kylmissään" . ...ALKOI KEITTÄÄ...
Koitin sanoa että miten lapsi pärjää -15 asteessa, jos ei nytkään..jne. Sanoin myös että nyt tottumattomattomana nämäkin ilmat voivat tuntua kylmiltä...
Ärsyttää välillä todenteolla
Ymmärrän että hyvää tarkoittavat mutta liika on liikaa. Tämä oli vain yksi esimerkki..
Kommentit (16)
aikuisina ihmisinä, joista on tullut vanhempia. Se oma pieni Jussi tai Liisa on edelleen meidän pikku mussukka, jota täytyy ohjata. Eihän se nyt voi osata lasta hoitaa, herran jestas mikä vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuisina ihmisinä, joista on tullut vanhempia. Se oma pieni Jussi tai Liisa on edelleen meidän pikku mussukka, jota täytyy ohjata. Eihän se nyt voi osata lasta hoitaa, herran jestas mikä vastuu.
--- Just näin tuntuu ainakin anoppi ajattelevan omasta pojastaan. Ei siitä kauaa ole kun oli taas niin huolissaan mieheni syömisistä. Siis eihän aikuinen mies osaa millään itse huolehtia syömisistään, eihän?!
Miksei sitten epäilisi kykyjämme hoitaa lapsiamme? Erityisesti alkuaikoina oli myös heti tänne meille ryntäämässä jos kuuli että minä olin lähdössä jonnekin ja jättämässä lapseni heidän isälleen hoitoon. Huih, eihän nyt mies osaa lapsistaan huolehtia!
12
Mummujen huolenaihe number one on se että lapsella on liian kylmä tai liian kuuma
kakkosena sitten se että lapsi saa varmasti kunnolla ruokaa.
Tuntuvat ajattelevan että nykyajan äidit ovat niin kädettömiä että a)jäädyttävät lapsensa b)näännyttävät ne nälkään elleivät he puutu asiaan.
Anoppi aina huomauttelee lapsen pukemisesta, joten varmaan haluaa päästä pätemään hänkin. JOs lapselta valuu joskus nenä, hän tekee siitä suurentelee sitä, vaikka lapsi on aivan touhukas ja iloinen itsensä. Hänen mielestään ei saisi mennä ulos tms. silloin. Hän myös aina ihmetteli pitkää imetystäni. Itse hän ei imettänyt kauaakaan...en tiedä onko sillä yhteyttä mutta meidän perheessä mies on selvästi useiten kipeä. ITaitaa painaa omatuntokin asiasta.
Vierailija:
Jos sen keksit, olet ongelman oikeilla jäljillä!(mun veljenvaimo ei osaa yhtään kasvattaa, mäkin nypin sitä siitä koko ajan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne tajuu et vaatteet on pikkusen parempia ku ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka vaikeaa se onkin.
Jos sen keksit, olet ongelman oikeilla jäljillä!
(mun veljenvaimo ei osaa yhtään kasvattaa, mäkin nypin sitä siitä koko ajan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ne appivanhemmat ihan täysijärkisiä ovat eli tajuavat että jos lapsen kädet on lämpimät niin on varmaan koko lapsi.
kun kaksoset oli pieniä. Muistan kun se tuli tänne kerran kun olin menossa ulos lasten kanssa lumisateeseen. Silloinkin oli muka liian kamala ilma, että olisin saanut mennä lasten kanssa ulos yhtään. Ei yhtään niinkuin kelannut, että ehkä lapsetkin tykkäsivät mennä lumisateeseen + että yleensäkin lapset tarvitsevat raitista ulkoilmaa + että heillä oli lämpimät vaatteet yllään...
Mutta anoppi on nyt muutenkin sellaine vilukissa. Sisällä pitää olla +26 ja ulos ei mennä jos on vähänkin huono ilma.
Onneksi nuo neuvot ovat loppuneet kun lopulta sanoin että nyt saa riittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä ala miettiin tollasta että miks ne ei luota sinuun kasvattajana. Sun ei tarvi alkaa tollasta miettii mitä 6 höpöttää. Hänen veljen vaimollaan on erilainen tyyli kasvattaa ja hän luulee että hänen tyyli on se ainut oikea.
Luota vain itseesi kasvattajana. Ja voit joskus sievästi sanoa appivanhemmillesi ihan suoraankin asioista. Esim eilen olisit voinut sanoa että lapsi pärjää, hänellä on paljon vaatetta ja tämä uusi puku on erittäin hyvä, pitää tuulta ja vettä. Ja on villasukkaa ja lapasta ja hanskaa.
Meillä anoppi oli alkuun todella huolehtivainen. Luuli että kohtelen kaltoin lapsia ja en anna tarpeeksi ruokaa. Syötti mm 2kk ikäiselle vauvalle banaania kun olin pyykkiä laittamassa, vaikka olin juuri vauvan imettänyt ja vauva ei ollut mitään vailla. Olin juuri aikasemmin sanonut että aijon imettää lasta niin pitkään kun maitoa riittää ja ehkä 5kk ikäisenä alotan kiinteitä pikku hiljaa.
PAljon, todella paljon on anoppi puuttunut ja " hyppinyt varpailleni" . Tilannut mm lapselle neuvola aikaa, huolissaan muka.:) Neuvolastakin jo sh sano että taitaa olla neuroottinen anoppi sulla. Se olikin hyvä että otti puheeksi, pääsin näin purkamaa vaikeeta asiaa, puhumaan tästä. Sain varmuutta kasvattaa omalla tavallani ja varmuutta siihen että uskalsin sanoa anopille asioista suoraan.
Anoppi suuttui ja loukkaantui, haukkui todella pahasti. Miehellä on onneksi selkärankaa! Sain häneltä paljon tukea!
Noista jutuista on jo vuosia, anoppi on löytänyt oman paikkansa, ja ymmärtänyt onneksi että mikä hänen rooli on tässä suvussa. Hänen ei tarvitse jaella neuvoja jos niitä ei kysytä. Hän ei ole meidän lapsille äiti vaan isoäiti. Hän ei päätä meidän asioista, olemme aikuisia, haluamme itse ottaa vastuun elämästä.
Käynyt jälkeenpäin ilmi että anoppi on väsyksissään laiminlyönyt lastenhoitoa. Kehnoa ruokaa tai ei ruokaa ollenkaan. SAattanut käydä käsiksi... Ja huono omatunto niistä. Sit kuvitteli että minä myös toimisin niin. Kuvitteli että teen samoin kuin hän ja koitti näin suojella ja " korvata" lapselleen sitä mitä oli hälle tehnyt. Siis koittaa olla mahdollisimman hyvä mummi kun ei ole sillon jaksanut olla äiti kun lapset häntä olisi tarvinnut.
No tulipas pitkä sepostus!
parkkeeraako anoppi itsensä meille neuvoja antamaan taas niinkuin esikoisen vauva-aikana. Esikoiseni oli lisäksi hänen neljäs lastenlapsensa, ei suinkaan ensimmäinen. Silloin sain viimein sanottua että haluan tietää etukäteen jos kylään tullaan, anoppi tuli siis lähes joka arkipäivä kun mies oli töissä..Anoppi mökötti mutta lauhtui sitten. Harmittaa kun anopilla ei tunnu olevan muuta mielenkiinnon kohdetta kuin minun kyttäämiseni ja neuvomiseni. Omat tyttärensä jättää rauhaan. Minä kai olen liian kiltti.
Esikoisen vauva-aika oli anopin vuoksi raskasta. Anoppi itse ei ole imettänyt lapsiaan kuin muutaman viikon ajan, ja jotenkin tuntui että häntä otti aivoon minun yli vuoden imetys (koska se sitoi vauvan min uun?). Sanoi monta kertaa että mahtaako maito riittää jne. Lisäksi kysyi koko ajan että koska sitä lisäruokaa annetaan. Lisäksi vauva oli voimakkaasti vierastava, ja hänen mielestään sitä piti karaista sillä että hän oli vauvan kanssa kaksistaan niin että vauva ei nähnyt äitiä. Menin sitten aina anopin perässä huoneesta toiseen, kun hän kantoi itkevää vauvaa pois minun luota :). Tällaisia juttuja on vaikka kuinka paljon, en halua että ne enää toistuvat, nyt aion sanoa heti suoraan että pyydän sitten apua jos sitä tarvin. Saas nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa anoppi on aina ihan varma, että lapset jäätyy pihalle. Tai sänkyihinsä. Pihalla pitäisi olla näillä keleillä villapuku toppahaalarin alla ja nukkuessa kaksi kerrastoa ja villasukat peitteen alla. Eihän näille voi kun nauraa! ;)
Joskus anoppia tuntuu jopa harmittavan, että meidän lapset ei tule pirullakaan kipeäksi! 4-v on sairastanut kerran vesirokon, 2v ei koskaan mitään. Anoppi odottaa tohkeissaan, että " kyllä varmaan rupeaa lapset sairastelemaan nyt tämä syksynä, kun tulee kylmät!" . Että saisi sitten sanoa " mitäs minä sanoin" . Itse kertoilee usein, kuinka oli kamalaa, kun lapset olivat pieninä niin paljon kipeinä, vaikka kuinka koitti laittaa lämmintä päälle. Ei osaa yhdistää hikiseksi haudottuja märkiä vaatteita näihin vilustumisiin mitenkään...
Mutta anoppi anoppi ja vaikka joskus ärsyttää, niin useimmiten huvittaa. Ja lapsista tykkää kuitenkin ja on hyvä mummo. Anoppi ei ole koskaa pystynyt horjuttamaan itseluottamustani äitinä, eikä sitä koskaan tule tekemäänkään. Niin että eihän näistä höpinöistä mitään haittaakaan ole.
Muista ap, ettei kukaan voi painostaa sinua, jos et itse suostu painostuksen alle! Joudut itse huolehtimaan siitä, ettei anoppi tai kukaan muukaan pääse niskasi päälle.
Tsemppiä talvikeleille ja pakkasille! ;)
Minä olin se joka kirjoitin kaksosistani ja miten anoppi kauhisteli kun olin menossa ulos heidän kanssaan lumisateeseen!
Just prikulleen tuollaista se oli meilläkin aluksi! Anoppi ihmetteli imetystäni (hän kun ei ollut siinä onnistunut), hän kauhisteli selkäni takana kun syötin kaksosia (ruoka oli aina liian kuumaa mukamas ja anoppi päivitteli kovaan ääneen selkäni takana..), hän pahoitti mielensä kun ei saanut hoitaa lapsia riittävän paljon JNE JNE.
Lisäksi hän kävi täällä meillä useita kertoja viikossa KUTSUMATTA. En todellakaan pitänyt siitä, koska aikaisemmin ennen lapsia hän ei käynyt KOSKAAN. Oli ikäänkuin oma henkilökohtainen elämäni olisi mennyt kun saimme lapsia. Minua sai yhtäkkiä kohdella miten tahansa!!
Täytyy rehellisesti sanoa, että kaksosten vauva-ajasta paljon meni pilalle juuri anopin hössötyksen ja anopin odotusten takia. Jatkuvasti hän syyllisti minua siitä ettei saanut hoitaa lapsia (kyllä hän niitä silti hoiti!!) eikä nähnyt heitä muka riittävästi. Ahdistaa vieläkin kun ajattelen asiaa!!!!
No lopulta en enää päästänyt edes ämmää tänne sisällekään. Lisäksi sanoin pari kertaa todella rumasti hänelle vastaan. Alkoi asiat aueta hänellekin pikku hiljaa.
Luulen että anoppi tosiaan kuvitteli saavansa elää jotain äitivaihetta taas lasteni kautta. Jotenkin kai hänellä oli jäänyt jotain omaa kokematta, näin luulen.
Meillä on kolmaskin lapsi eikä anoppi ole sekaantunut KOSKAAN hänen hoitamiseensa tai muuhunkaan! Ei valita enää ettei saisi nähdä lapsia jne. Nykyään annan anopin hoitaa lapsia oikein mielelläni, hän ei kritisoi eikä kommentoi mitään.
Ehkä anoppikin oppi sitten viimein jotain? Minulla ei ole anoppia mitään vastaan, mutta en voi sietää sitä että omaa äitiyttäni kyseenalaistettiin ja sekaannuttiin elämääni kun siihen ei muutenkaan ollut aikaisemmin sekannuttu... Olin kuitenkin jo yli 30 v kun sain kaksoseni, joten en mikään lapsi kuitenkaan!
Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa olevilla ja älkää antako kenenkään talloa teitä lyttyyn!
Eniten monilla tuntuu tökkivän juuri tuo ruokinta-asia. 70-luvullahan annettiin kiinteitä todella aikaisin eikä imetys tuntunut onnistuvan kovinkaan monella sen vuoksi, että vastasyntynyttä piti pakottaa väkisin syömään 4 tunnin välein. Välissä sai antaa vain sokerivettä, ei maitoa vaikka vauva huusi. Samoin vierihoito tuntuu olevan vierasta, silloin kun vauvat kuskattiin vauvaloihin ja tuotiin vain syömään 3-4 tunnin välein. Tämä kaikki on suoraan vastakkaista nykyisille lapsentahtisille suosituksille, joten eipä ihme että törmäyksiä tulee.
70-luvulla (ehkä ei enää niin paljon 80-luvulla) äitiyslomat olivat aika lyhyet, joten varmaan senkin vuoksi vauvoja oli pakko " karaista" olemaan erossa äideistään ja varhaisessa vaiheessa. Tätä taustaa vasten ehkä ymmärtää nuo mummojen kummallisilta tuntuvat neuvot ja toimintatavat. Mummojen tulisi kuitenkin ymmärtää, että ajat ovat muuttuneet.