Lue keskustelun säännöt.
Pohdin eroa, mutten osaa päättää.
05.08.2018 |
Olen tällä hetkellä aika surullinen, lyöty ja yksinäinen. En ole tyytyväinen parisuhteeseeni ja haluaisin erota, mutta miksi se on niin vaikeaa? Emme ole olleet yhdessä vielä edes vuotta. Hävettää että olin aluksi niin ihastunut, että olin niin sokea miehen käytökselle, vaikka kaikki huonot merkit oli ilmassa. Menin perse edellä puuhun taas kerran. En näköjään koskaan opi.
Tällä hetkellä olemme ilmeisesti riidoissa. En tiedä enkä enää edes välitä. Miehestä ei ole kuulunut mitään muutamaan päivään, kun hän hermostui taas siitä kun suutuin hänelle. Näin on käynyt jo monet kerrat. Muutama päivä hiljaiseloa ja sitten hän ottaa muina miehinä yhteyttä (Minä en ota ja hän tietää että minun mielestä asiat selvitetään ja anteeksi pyydetään) ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minua tämä loukkaa. Varsinkin kun asioita ei selvitetä jälkeen päin. Hän ei ole koskaan pyytänyt esimerkiksi anteeksi käytöstään. Tuntuu kuin olisin saanut yhden lapsen lisää.
Mies on aina hermot kireällä, kaikki vituttaa mm lapsensa äiti, työt ja ihan kaikki. En jaksa enää tätä suhdetta, koska en saa tästä mitään irti.
Emme asu yhdessä, eikä yhteisiä lapsia ole, onneksi! Silti tuntuu vaikealta sanoa etten halua olla hänen kanssaan, koska usein on niitä hyviäkin hetkiä.
Sori jos epäselvä ja sekava avautuminen. Omat ajatukset on vähän sekaisin, eikä ole ketään jonka kanssa puhua asiasta.
Kommentit (11)
Tunnistan itseni, ja kun irtauduin, se kävi lennosta koska olin asiaa niin kauan pohtinut. Mitä jos rohkeasti kokeilet kepillä jäätä ja annat kenkää miehelle, niin huomaat muutoksen mielialassasi ja kaikkialla välittömästi sen jälkeen? Ensimmäisten itkujen jälkeen olo helpottaa ja näet hyvät puolet nopeammin kuin uskotkaan. Parisuhteessa ei kuulu voida huonosti missään vaiheessa ja joutua arvailemaan mitä toinen tekee kun siitä ei taaskaan kuulu mitään. Sitä paitsi millaisen parisuhdemallin annat lapsillesikin. he aistivat taatusti mielialasi kun vuoroin suret ja vuoroin olet onnesi kukkuloilla miehen vuoksi. Sillä on pitkäaikaiset vaikutukset lapsiin, joten valitse viisaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä.. Mies ei tule tuosta muuttumaan, voin sanoa sadan pros varmuudella. Haluatko todella viiden vuoden kuluttua havahtua siihen että olet ihmisraunio ja kaikki on ollut pelkkää vuoristorataa vuodesta toiseen? Yhdetkään juhlat eivät menneet rähinöittä, yksikään vuosi ilman mykkäkouluja turhista asioista ei ole kulunut ja edellistäkään riitaa sovittu kun mies taas muistaa kadota. On sitä paitsi todella huono merkki, että mies ei kykene sopimaan. Ex oli samanlainen. Hän meni raivoissaan kostopettämään ja muistan että sitäkään ei ikinä käyty kunnolla läpi koska hän oli kyvytön puhumaan kiihtymättä. Ja minähän hä et kiihdytin kun kyselin liikaa..
Mikset vaan pistä miestä kännykän bannilistalle. Et edes tiedä onko soittanut tai viestitellyt. Katkaiset someyhteydet ja ignoorat täysin. Helppoa kun ette asu yhdessä.
Oletko varma että mies on teistä se hankalampi?
Olette aivan oikeassa. Vuoristorataa mennyt tunteet tämän miehen kanssa koko ajan. Lapset sanoivat että oli mukava viikonloppu kun sai olla rauhassa ilman sitä miestä.
En ole hankala, päin vastoin. Minä teen jatkuvasti kaikenlaisia asioita vain ilahduttaakseni miestä. Hän ei tee muuta kuin valita ja kiukuttele. Nyt kun tarkemmin mietin niin tämä koko homma pyörii muutenkin hänen ehdoillaan ja hänen aikatauluillaan.
Muistui mieleeni sellainenkin, kun kerran hän oli väsynyt ja tuli käymään. Olin halaamassa häntä ja hän huusikin yht äkkiä vihaisesti että "älä koske, anna mun nyt vaan olla". Pelästyin sillon oikein... Nyt kun miettii niin usein kun olen yrittänyt halata tms niin hän sanoo "älä nyt tuu kiusaa mua" tai jotain vastaavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt puhu mulle.
Älä kysele.
Anna mun olla.
Älä koske.
Älä tuu mun lähelle.
Nää on tämän miehen lempilauseita, joita käyttää oikeastaan aina kun näemme. Ja nyt kun luin omat kirjoitukseni niin vaikutan itsestänikin jo ihan idiootilta. 😥
Silloin kun erosin lasteni isästä, lupasin itselleni etten enää jää huonoon suhteeseen ja kuinka taas kävikään. Niin kovasti kaipasin jotain joka välittää. Pitää kaiketi unohtaa miehet ihan kokonaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin eroaisin heti ellei olisi 2 lasta, iso asuntolaina, auto ja työ ja koko elämä järjestetty tämän mukaan.
Rakkautta ei ole ollut vuosiin, ja mieskin puhuu aina avioerosta "sitten kun..".
Järkevää? No ei ole, mutta minkäs teet. En halua lasten kanssa pieneen kuraiseen vuokrakaksioon, menettäisin auton ja sitä kautta työn... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin eroaisin heti ellei olisi 2 lasta, iso asuntolaina, auto ja työ ja koko elämä järjestetty tämän mukaan.
Rakkautta ei ole ollut vuosiin, ja mieskin puhuu aina avioerosta "sitten kun..".
Järkevää? No ei ole, mutta minkäs teet. En halua lasten kanssa pieneen kuraiseen vuokrakaksioon, menettäisin auton ja sitä kautta työn... :(
Et osaa itsellesi autoa hankkia? Sullakin vaan selityksiä selitysten perään, niitähän ne lapsesi varmaan arvostaa.
Ymmärrän, että päätös on vaikea. Ne hyvät hetket, vaikka olisivat harvassa, tuntuvat kantavan joskus pitkällekin. Mielestäni kirjoituksesi on kuitenkin aika selvä. Sanoit, että et jaksa enää tätä suhdetta etkä saa siitä mitään irti. Vain sinä itse tiedät omat tunteesi, mutta minusta kuulostaa siltä, että suhde ei ole hyväksi sinulle eikä siihen kannata jäädä. Tsemppiä.