Nyt rehellisesti; mitä te muut ajattelette minimalistien kodeista?
Kiinnostaisi tietää se täysin rehellinen mielipide. Itse kun vierailee lähisukulaisten kodeissa, joissa on joka seinustalla jos jonkinlaista hyllyä täynnä tavaraa, alkaa heti ahdistaa se roinan määrä. Jotenkin sitä ajattelee, että niillä on joku hamstraushäiriö ja nekin haluaisivat elää yhtä avarasti kuin itse, mutta kun ne käyvät kylässä, ne eivät koskaan vaikka kehu sitä miten ihanan avaraa meillä on. Se on aina tuntunut oudolta ja nyt vasta tajusin, että kotiamme ei kehuta koska meidän minimalistisesta tyylistämme ei varmaan pidetä! Onko näin? Kertokaa mielipiteenne.
Kommentit (31)
No kolkkoja ovat. Näyttävät jotenkin keskeneräisiltä.
En ole käynyt minimalistin kodissa, joten en ole sellaisesta mitään päässyt ajattelemaan.
Persoonattomia, kliinisiä ja historiattomia. Eivätkä kaikki joita minimalismi ei viehätä ole mitään hamstraushäiriöisiä.
Kolkkoa ja kylmää. Käy sääliksi lapsia, jotka sellaisessa kodissa asuvat.
Meillä ei ole minimalistinen koti, mutta tavaraakaan ei paljoa ole. Ei koriste-esineitä lainkaan, vaan käyttötavaraa ja sitäkin vähän. Huonekaluissa ja harvoissa tavaroissamme käytetään kyllä rohkeasti eri värejä.
Minä olen varmaan outo, kun monenlaiset kodit viehättävät. Minimalistisissa selkeys rauhoittaa, runsaammissa (kuten Nelliinan sisutuksessa) yksityiskohdat.
Vierailija kirjoitti:
Persoonattomia, kliinisiä ja historiattomia. Eivätkä kaikki joita minimalismi ei viehätä ole mitään hamstraushäiriöisiä.
Kyllä. Ja on olemassa koteja, jotka eivät kuulu kumpaankaan ääripäähän. Omaa silmääni miellyttää tällainen koti eniten: siisti, ei ylimääräistä tavaraa, mutta kuitenkin esim. muutama tarkkaan harkittu sisustus- tai muistoesine.
Minusta kaunista jos esillä olevat tavarat on osattu valita huolella ja laadukasta. Mutta pitää minimalistin kodissa olla myös joku "kodikkuutta" tuova juttu esimerkiksi mukava sohva, sänky tai kivat matot. Helposti liian kylmä ja kolkko vaikutelma muuten.
Huomio saattaa liiaksikin kiinnittyä siihen vähään mitä minimalistin kotona on. Esimerkiksi jos pinnat, värit tai materiaalit ovat huonoja, likaisia tai rumia. Tai jos on iso tyhjä valkoinen seinäpinta ja siihen on laitettu jokin naurettavan pieni esine tai taulu.
Taannoin "Suomen kaunein koti" ohjelmassa oli mukana sellainen kaamea minimalistinen harmaa betonibunkkeri. Ihan pakosta huomio kiinnityi yhteen oranssiin sohvatyynyyn, joka oli saanut armon "olla olemassa" siinä mausoleumissa. Itsessään aivan turhanpäiväisen näköinen esine, mutta tosiaan alkoi miettimään, miksi juuri se oli valittu sinne. Eli yksittäinen esine saa aivan ylisuuren merkityksen kun mitään muutakaan ei ole.
Rehellinen vastaus. Jos pitäisi listata asiat jotka eivä voisi liikuttaa minua vähempää niin minimalistien ja muiden -nistien kodit pääsevät lähelle kärkeä.
Eivät kuitenkaan yhtä lähelle kuin tyypit jotka kuvittelevat että heidän lisäkseen jollain muullakin pitäisi olla mielipide asiasta X
Mitäänsanomatonta, tylsää, kliinistä. Näyttää siltä kuin olisi vaan joku näyttelytila tai että tyhjään asuntoon olisi hätäpäissään haalittu jostain muutama tavara. Ei näytä kodilta.
Kuinkahan minimalistisesta on kyse. Itse eron ja viimeisen muuton myötä valitsin minimalismin ja tykkään ihan hirveästi. Entisen tavarapaljouden jälkeen nautin selkeydestä ja siitä miten helposti siisteyden ja selkeyden saa pidettyä, kun turhaa tavaraa ei oursua jona paikassa. On minulla verhot, pehmeät matot ja mukavat huonekalut. Lapsilla myös.
Mutta en palaisi enää koskaan tavarakaaokseen ja olen päättänytkin, että itselleni en mitään sellaista hanki mitä en oikeasti tarvi. Hemmottelen itseäni satunnaisesti erilaisilla jutuilla esim. erilaisilla hoidoilla (kuumakivihieronta, kasvo/jalkahoito ym.) mutten enää tavaralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonattomia, kliinisiä ja historiattomia. Eivätkä kaikki joita minimalismi ei viehätä ole mitään hamstraushäiriöisiä.
Kyllä. Ja on olemassa koteja, jotka eivät kuulu kumpaankaan ääripäähän. Omaa silmääni miellyttää tällainen koti eniten: siisti, ei ylimääräistä tavaraa, mutta kuitenkin esim. muutama tarkkaan harkittu sisustus- tai muistoesine.
Orginelli ajatuksesi on suoraan jostain sisustuslehdestä kopsattu.
Lämmin minimalismi hakkaa kylmän bunkkeriminimalismin mennen tullen. Haaveilen itse lämpimästä minimalistisesta kodista, jossa olisi tummia puupintoja, kiveä, lasia, peiliä ja ehkä vähän bling blingiä tuomassa tilaan valoa. Mustaa, harmaata, tummaa puuta, lämmintä valkeaa ja ruusukultaa/valkokultaa vähäsen. Lapsia ei ole, joten se helpottaisi. En tiedä miten lapsiperheissä onnistutaan pitämään minimalistista kotia..!
Sellainen yksi tuoli ja takka jättimäisessä valkeassa huoneessa on ihan kauhistus.
Minimalismi on turvallinen valinta sellaiselle, jolla ei ole yhtään esteettistä silmää, tai joka ei uskalla tuoda persoonallisuuttaan lainkaan esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonattomia, kliinisiä ja historiattomia. Eivätkä kaikki joita minimalismi ei viehätä ole mitään hamstraushäiriöisiä.
Kyllä. Ja on olemassa koteja, jotka eivät kuulu kumpaankaan ääripäähän. Omaa silmääni miellyttää tällainen koti eniten: siisti, ei ylimääräistä tavaraa, mutta kuitenkin esim. muutama tarkkaan harkittu sisustus- tai muistoesine.
Orginelli ajatuksesi on suoraan jostain sisustuslehdestä kopsattu.
”Orginelli”? Sellaisesta en ole kuullutkaan.
Minimalistin asunnossa tulee sellainen olo että paistaa läpi vimmainen yrittäminen. Kodilta sellainen asunto ei tunnu.
Minun mielestäni minimalistisesti sisustettu koti on kolkko ja kylmä, muistuttaa vähän jotain julkistilaa. Samoin "blogikodit" ovat yleensä tylsiä, koska niissä on kaikissa samat tavarat, persoonallinen ote yleesä puuttuu.
Itse tykkään kodeista, joissa on mielenkiintoisia tavaroita, ja jotka on sisustettu persoonallisesti ja on siisti. Se on eri asia kuin sellainen epäsiisti koti, jossa on seinänvieret täynnä kaiken maailman rojua pahvilaatikoissa.
Minua viehättää. Karsin kotoa turhaa mutta en luovu mukavuudesta niin meillä ei ole vielä niin avaraa kuin toivon. Makuuhuone on hyvä kohde aloittaa ja eteinen. Onneksi kaikki harrastusvälineet on sovussa saatu siirrettyä autotalliin (ja autokin mahtuu talliin) niin se auttaa paljon. Pidän japanilaisesta tyylistä ja askeettisuudesta.
En ole koskaan käynyt minimalistin kodissa. Itse yritän viedä tavaraa pois, mutta se vie aikaa ja hirvittää jos alkaa laskeskella rahallista arvoa.