Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla vanhemmat tai isovanhemmat eivät ole saaneet käydä kouluja, oletteko koskaan pohtineet, mitä heistä olisi voinut tulla?
04.08.2018 |
Äitini oli piian vahinkolapsi ja isä torpparin poika.
Äitini oli käynyt vain kuusi vuotta kansakoulua, mutta hän oli aivan loistava kirjoittamaan. Kielioppikin oli hyvää, varmaan siksi, kun luki niin paljon. Omakin nimeni on yhdestä äidin nuoruuden lempikirjoista. Äiti oli siivoojana ja kauppa-apulaisena.
Meidän kaikkien lasten matemaattisuus taas tulee isältä. Isä laski tosi hyvin päässä ja osasi mittailla ja pohtia päässään sekä teki jonkinlaisia keksintöjä. Isä oli varastomies-autonkuljettaja, mutta korjaili myös ihmisten koneita.
Kommentit (11)
Äitini on saanut alkunsa sota aikana. Ei tiedä omaa isäänsä. Äiti eli sisäkkönä Oulussa. Ja äitini kasvoi isovanhempien hoivissa pientilalla n.40km päässä Oulusta (peltoa 4ha metsää n10 pari lehmää jne)
Kun äitini oli n. 10v hänen äiti kuoli. Ja vanha mummo ja Vanhapiika täti oli holhoojia virallisesti. Kansakoulua pitemmälle ei rahat riittänyt vaikka opettaja kävi kotona suosittelemassa opintoja ja keskiarvo oli n. 10.
Ainoa tie oli kyläkaupan apulaiseksi siitä jossain vaiheessa kaupunkiin pikku kauppaan ja ikänsä teki kansakoulupohjalta töitä kaupan kassalla.
Unelmia olis ollu esim. Kuvamataidon opettaja. Harrastelija maalarina on pitänyt näyttelyitä jne...
Lapsiensa koulutuksen eteen on ollutkin valmis tekemään mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni olisi päässyt seminaariin eli silloiseen opettajakoulutukseen, mutta välimatkaa oli liikaa, niin jäi menemättä. Mummoni vanhin lapsi eli isäni ei myöskään käynyt paljon kouluja, vaan töihinhän sitä esikoisen oli lähdettävä. Isäni on matemaattisesti lahjakas.
Isän sisaruksista löytyy sitten ekonomi, opettaja, DI...
Isäni isä oli täysin kouluja käymätön suutari isäni kävi kansakoulun ja jatkoi suutarin hommia nyt suutariliike menee jo kolmannessa polvessa ja ihan ok homma/elintaso
Mutta jos olis vara /mahdollisuus ollut kouluttautua olisi isääni kiinnostanut esim puusepän/Puu artesaanin ammatti. Isäni on myös tuolla alalla lahjakas esim kaikki vapaa-ajan asunnon huonekalut ja keittiön kaapit on hänen omin käsin valmistamat.
Nimimerkillä jatkan suutari liikettä kun muutakaan en osaa
Minun vanhempani ovat käyneet kansakoulun. Mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä selvemmin ymmärrän, että ovat todella fiksuja.
Me lapset olemme perineet isältä loogisuuden, analyyttisyyden ja matemaattisuuden. Äidillä taas on hyvä näkökulmanottokyky ja ongelmanratkaisutaito. Molemmilla on hyvä yleissivistys, sillä lukevat paljon.
Näillä eväillä meidän lasten onkin ollut helppoa menestyä koulussa ja opinnoissa.
Opiskeluaika meni sotiessa, tuli silti toimitusjohtaja. Ei ison yrityksen, mutta kuitenkin menestyvän. Toisella meni paetessa sotaa maaseudulle ja tuli kotiäiti. Tämä sopi ilmeisesti molemmille, koska 60v avioliitto ennen kuin kuolema korjasi.
Siinä nykynarisijoille vähän perspektiiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekemällä työtä vanhemmat on oppineet kaiken.
Osaavat käytännön asioita paljon paremmin kuin joku tumpelo kirjaviisas.
Toisen puolen isovanhemmat olivat lapsesta orpoja, joten opintie ei jatkunut pitkään. En osaa yhtään kuvitella, mitä mummu olisi tehnyt, jos olisi saanut vapaammin valita. Oli tehtaalla suorittavassa työssä, mutta jäi eläkkeelle vähän ennen syntymääni kuten muutkin isovanhempani, joten olen tuntenut heidät vain eläkeläisinä.
Muilla kolmella oli paremmat ammatit ja ainakin kahdella ehkä heille oikein hyvinkin sopivat työt, vaikka eivät opiskelleet. Mummia harmitti, ettei ollut saanut käydä Lapin perukoilla kuin kiertokoulua, olisi varmaan ollut lahjakas. Teki työuransa kirjanpitäjänä Hgissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on saanut alkunsa sota aikana. Ei tiedä omaa isäänsä. Äiti eli sisäkkönä Oulussa. Ja äitini kasvoi isovanhempien hoivissa pientilalla n.40km päässä Oulusta (peltoa 4ha metsää n10 pari lehmää jne)
Kun äitini oli n. 10v hänen äiti kuoli. Ja vanha mummo ja Vanhapiika täti oli holhoojia virallisesti. Kansakoulua pitemmälle ei rahat riittänyt vaikka opettaja kävi kotona suosittelemassa opintoja ja keskiarvo oli n. 10.
Ainoa tie oli kyläkaupan apulaiseksi siitä jossain vaiheessa kaupunkiin pikku kauppaan ja ikänsä teki kansakoulupohjalta töitä kaupan kassalla.
Unelmia olis ollu esim. Kuvamataidon opettaja. Harrastelija maalarina on pitänyt näyttelyitä jne...
Lapsiensa koulutuksen eteen on ollutkin valmis tekemään mitä vain.
Tädillä oli kiva ja erikoinen nimi: Vanhapiika.
Näen asian niin, että heistä tuli juuri sitä ja sellaisia, mitä heistä tuli. Isällä oli ehkäpä edellytyksiä ja pyrkyä hieman enempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen ja varsinkin äitini aikoinaan mietti sitä. Sota-ajan tyttölapsella ei ollut paljon vaihtoehtoja, kun ei ollut edes isää. Opettajan ammatista haaveili, ja oli hyvin musikaalinen. Kotiäidiksi sitten päätyi ja oli lähimpänä toiveammattiaan päivähoitajana, kun lähiseudulta oli pari lasta hänellä hoidossa.
Mummoni opiskeluhaaveisiin oli isänsä sanonut "naimisiin sinä menet kuitenkin", kuten niin monelle muullekin viime vuosisadan alkupuolella. Oli sentään päässyt ompeluoppiin vetoamalla siihen, että "pitää osata ommella jos tulee poikalapsiakin". Maatilan emäntänä joku oli hänelle todennut, että pitäisi olla jossakin muualla ja pystyisi vaikka mihin. Mummoni oli todennut, että kyllä tässä tarvitaan kaikkea mitä hän osaa, ja oli tyytyväinen 'ammattiinsa'.
Äitini ei käynyt kouluja vaan pamahti paksuksi. Tyhmä kuin saapas, eikä kyllä sovi äidiksikään.