Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ahdistaa - baarituttavuus pyörii mielessä
04.08.2018 |
Minulla on 7v parisuhdetta takana ja avioliitossa 6kk. Avioliiton oli kai osin tarkoitus parantaa parisuhdetta. Miehessäni on paljon hyvää ja monesti meillä on kahdestaan mukavaa. Mieheni luonteessa on myös paljon sellaista mitä en kerta kaikkiaan voi sietää (huonot käytöstavat, moukkamaisuus sosiaalisissa tilanteissa, arvomaailma osin) Olen jo aikuinen 44v enkä todellakaan oleta toisen muuttuvan. Silti salaa haaveilen erilaisesta miehestä (sosiaalisesti taitava, puhelias, hauska jne). Mieheni on huomattavasti varakkaampi kuin minä ja totta puhuen se on yksi syy miksi ehkä olemme pysyneet yhdessä. Olen itsekin koulutettu ja hyvässä asemassa työelämässä mutta varsinaista omaisuutta/rahaa minulla ei ole. Mahdollisessa erossa joutuisin muuttamaan yksiöön ja jättämään hyvästit merenrantamökille ja veneelle. Tiedän, kuulostaa tosi kamalalta ja pinnalliselta.
Luulen, että olen läheisriippuvainen kun olen jäänyt tähän suhteeseen ja siedän huonohkoa lähes seksitöntä suhdetta. Olen hoikka ja keskivertoa vähän paremman näköinen ja tähän asti olen löytänyt miehiä halutessani. Joku minut saa silti jäämään tähän silloin tällöin ahdistavaan suhteeseen enkä keksi muuta kuin läheisriippuvuus. Tuntuisi "nololta" erota. Ja pelkään myös paranisiko elämälaatuni sittenkään?
Fiilistäni ei mitenkään paranna se, että kesällä törmäsin sattumalta nuoruuden tuttuun jonka kanssa oli sähköä jo teininä ja välittömästi myös tavatessamme. Vietimme terassilla iltaa porukassa ja ilta oli todella hauska. Päädyimme samoille jatkoille veneelle ja humalassa halailemaan jne. Kehuimme toisiamme puolin ja toisin ja "sukat pyöri jalassa". Hänkin on naimisissa eikä todellakaan tyyppiä kenen kanssa edes haluaisin olla parisuhteessa. SIlti en saa häntä mielestäni ja vakoilen päivittäin hänen somea ja haaveilen uudesta illasta hänen kanssaan. Yölläkin olen herännyt ajattelemaan häntä ja katselemaan hänen kuvia netistä. Näin kirjoitettunakin asia hävettää minua!
Muilla samantyyppisiä kokemuksia ja mikä avuksi?
Kommentit (14)
Ap lisää vielä että mies on jäänyt pari vuotta sitten kiinni pettämisestä ja annoin anteeksi. Eli luottamus on mennyt ja vaikka näennäisesti se on unohdettu niin uskon luottamuspulan jäytävän taustalla. Luottamuspula aiheuttaa "hälläväliä" asenteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos eroaisit, opettelisit olemaan itseksesti ja tietämään mitä haluat ja mitä et ja sitten etsisit itsellesi sellaisen miehen, joka on sinun tyyppiäsi?
Kuulostaa läheisriippuvuudelta. Kokemusta on ja voin sanoa että siitä toipuminen on pitkä tie. Tiedän miten vaikeaa on saada joku ihminen pois ajatuksista. Ajatus muuttuu helposti pakkomielteeksi.
Kokeile baarituttavuutta muutaman kerran. Jos se juontaa johonkin suurempaan niin ota vasta sitten ero. Mutta jos se baarituttavuus onkin tosi paska niin ainakin sinulla on avioliitto mihin palata.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile baarituttavuutta muutaman kerran. Jos se juontaa johonkin suurempaan niin ota vasta sitten ero. Mutta jos se baarituttavuus onkin tosi paska niin ainakin sinulla on avioliitto mihin palata.
Tekisi todella paljon mieli kokeilla baarituttavuutta mutta kun tiedän varmasti ettei ole yhtään mun tyyppiä reaalielämässä. Ei luonne eikä ulkonäkö. Se on vaan se ihmeellinen vetovoima mikä kiehtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun tilanteesi on varmaan yleisempi kuin arvaatkaan. Kumppania ei voi muuttaa, se on mikä on ja sellaisena pysyy. Tämän tyyppisiin ongelmiin löytyy vastaus peilistä.
Mulla käy noin tosi usein kun käyn ulkona ja tutustun kivoihin miehiin. Kerran jäin jumiin yhteen mieheen ja tapailin häntä salaa viikkojen ajan. Alussa oli tosi ihanaa mutta pikkuhilhaa hommasta hävisi hohto ja kauhea syyllisyys alkoi painaa. En jäänyt kiinni mutta huono fiilis tuosta jutusta jatkui pitkään. Eli en suosittele vaikka hetken huuma alkaa vieläkin kutkuttaa vatsanpohjalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos päätät erota, älä tee sitä sen tuttavuuden takia. Tee se sen takia, ettet halua olla nykyisessä suhteessa. Mutta tiedosta, että 7 vuoden kohdalla suurimmissa osissa parisuhteita tulee kriisivaihe, jonka ylittäminen lujittaa suhdetta. Lisäksi myös avioliiton alku on usein kriisi, kun sitä saattaa ruvetakin pohtimaan suhdettaan siihen ihmiseen uudelleen.
Mieti tätä tarkkaan. Siis todella tarkkaan, koska pienenkin ihastumisen yhteydessä mieli heittää häränpyllyä. Oletko tuntenut näin pidempään, vai tämän tuttavuuden kohtaamisen jälkeen? Koska jos nämä ajatukset heräsivät vasta tuon henkilön kohtaamisen myötä, ne todennäköisesti ovat vain merkki jostain ihastumisesta ja mielesi yrittää oikeuttaa vieraan matkaan hyppäämisen. Been there.
Itsekin ihastuin työkaveriini. Heti aloin nähdä vikaa miehessäni ja parisuhde meni alamäkeen. Ja siis oli vain ihastus. Mitään ei tapahtunut, en edes tiedä oliko tunteet molemminpuolisia, ei todennäköisesti.
Olin miestä jo jättämässä vedoten moniin keksimiini syihin, kun mies kysyi että liittyykö asiaam joku toinen. En uskonut että liittyi, mutta asia jäi mietityttämään minua. Tajusin siinä kohdin, että ihastunut mieleni vaim keksi päästään syitä erota. En minä oikeasti halunnut jättää hyvää miestä, jonka kanssa oli ollut tätä ihastusta hyvä suhde, oma mieleni oli tehnyt tepposet.
Pyysin mieheltä anteeksi ja päätimme jatkaa yhdessä. Toki korjasimme tiettyjä asioita tilanteessamme (olimme muuttaneet minulle vieraalle paikkakunnalle kaupungin vieressä olevaan tuppukylään ja siitä johtuva kontaktien puute jo ajoi minua jonkun muun perään) ja jatkoimme suhdetta. Unohdin tämän toisen miehen ja en olisi voinut olla onnellisempi siitä, että tein tämän valinnan.
Tiedän että joku minut varmaan tämän takia teilaa. Mutta en aluksi edes tajunnut koko tilannetta todellakaan. Mies antoi onneksi anteeksi ja suhteemme on nykyään entistä vahvempi. Ja minä viisaampi. Ihastumisia saattaa suhteessa ollessakin tulla, on eri asia sitten tekeekö niille mitään. Kun se toinen on tuttu ja ei sitä uutuudenviehätystä enää samalla tavalla tule, on helppo päätyä luulemaan, että joku muu olisi parempi kuin se oma rakas. Mutta näin se harvemmin on. Se sama tilanne voi tulla eteen taas seuraavassa suhteessa. Ja seuraavassa.
Ei ne välttämättä ne ongelmat suhteessa muutu paria vaihtamalla ja varsinkaan syöksymällä heti uuteen suhteeseen.Sinuna ottaisin eron ja viettäisin sinkku elämää jonkin aikaa ja miettisin mitä vikaa itsessäsi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin olen pärjännyt ilman merenrantamökkiä ja venettä.
Meneekö tämä nyt tyyliin "mieluummin itken Jaguarissa kuin ruuhkabussissa"? Seksitön liitto, saattaisiko miehelläsi olla rakastajatar? Ja vene ym. on statussymboleita, mutta miksi ne merkitsevät niin paljon? Yksiössä ei ole niin prameaa, mutta sinne voi mahtua mielenrauha ja vapautuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viis mistään materiasta. En voisi kuvitellakaan, että viettäisin aikaa hienoilla mökeillä ja veneessä ihmisen kanssa, joka kohtelee minua huonosti. Meillä on vain yksi elämä ja vuodet kuluvat nopeasti. Mieti siis haluatko tuhlata sen ihmisen kanssa, joka ei sinusta välitä.
Ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan tuolla puolen. Sinulle tulee erotilanteessa todennäköisesti ikävä vanhaa elämääsi ja elintasoasi. Yleensä suosittelen eroamaan, mutta sinä vaikutat lähinnä tylsistyneeltä, et ahdistuneelta. Pysy liitossasi ja koita löytää se onni arjesta miehesi kanssa. Kutem sanoit, ei hänessä ole varsinaisesti mitään vikaa.
En jatkaisi parisuhteessa, jossa olen onneton.
En pettäisi miestä, joka luottaa minuun.