Nautitteko enemmän menneiden muistelusta vai nykyhetkestä nauttimisesta?

Itselläni on menneiden muistelu ehkä välillä liiallista. Mehustelen vanhoja valokuvia, videoita, musiikkia yms. Pintapuolisesti muistelu on positiivista, mutta ehkä siinä on vähän negatiivinen vire taustalla, että "eläisinpä tuota aikaa vielä, osaisin elää sen nyt paljon paremmin". Välillä taas yritän edistää nykyhetkeä mahdollisimman hyväksi, ja ajattelen että katsotaan sitten myöhemmin miten tämäkin tempaus vaikutti elämään. Eli nykyhetkessä keskityn nauttimaan enkä niinkään mieti miten pitäisi elää. En ainakaan enää. No, ehkä osittain, mutta olen oppimassa siitä pois.