Lue keskustelun säännöt.
Käyvätkö henkisesti terveet terapiassa?
29.07.2018 |
Jos, niin mitä hyötyä käynneistä on?
Tällä palstalla terapiasta kirjoittavat lähinnä mt-ongelmia potevat. Ymmärrän, että keskusteluapu on heille tärkeää.
Kommentit (31)
No jos sulle vaikka on lapsuudessa aihettanu joku asia trauman, etkä pääse siitä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyvät tietenkin. Keskusteluapua voi tarvita vaikkapa elämän kriisitilanteissa.
Käy, jos niillä on vaan tarpeeksi rahaa.
Kiitos tiedosta!
Työskentelin hyvin erikoisen ihmisen kanssa ja hän kertoi käyneensä terapiassa, siksi varmistin.
Ap
Myös psykoterapeuteiksi opiskelevat käyvät läpi oman psykoterapiansa opintojen aikana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tiedosta!
Työskentelin hyvin erikoisen ihmisen kanssa ja hän kertoi käyneensä terapiassa, siksi varmistin.
Ap
Kaikki kävisivät terapiassa jos heillä olisi siihen varaa - fakta. Yksityinen terapia on rikkaiden laji. Ja elämä jokaiselle jossakin vaiheessa rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Käyvät tietenkin. Keskusteluapua voi tarvita vaikkapa elämän kriisitilanteissa.
Mutta onko ihminen elämän kriisitilanteissa yleensä niin sanotusti psyykkisesti terve? Moni oireilee silloin aika voimakkaasti ja juuri siksi käy keskustelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös psykoterapeuteiksi opiskelevat käyvät läpi oman psykoterapiansa opintojen aikana...
Kyllä näin. Sokea ei voi taluttaa sokeaa. Omat varjot ja mustat pisteet on tunnettava. Henkilökohtaisesti arvostan terapeuttini käymää pitkää yksilöterpiaa (6 vuotta) enemmän kuin hänen psykoterapeuttikoulutustaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tiedosta!
Työskentelin hyvin erikoisen ihmisen kanssa ja hän kertoi käyneensä terapiassa, siksi varmistin.
Ap
Miten se vaikuttaa sinuun onko tuttavasi psyykkisesti terve vai sairas? Kysy suoraan, jos noin kiinnostunut asiasta olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyvät tietenkin. Keskusteluapua voi tarvita vaikkapa elämän kriisitilanteissa.
Mutta onko ihminen elämän kriisitilanteissa yleensä niin sanotusti psyykkisesti terve? Moni oireilee silloin aika voimakkaasti ja juuri siksi käy keskustelemassa.
No siinä mielessä että ihmiselle voi tapahtua jotakin mihin on tervettä reagoida voimakkaasti, jopa masennuksella, dissosiaatiolla tai paniikkihäiriöllä. Vaihtoehtona olisi, että olisi persoonallisuushäiriöinen jolla ei ole normaaleja tunteita ja psyykkisiä suojamekanismeja.
esimerkiksi: vakavan rikoksen kohteeksi joutuminen, kamalaan onnettomuuteen joutuminen, moni normaalimpi vastoinkäyminen yhtaikaa esim. työt lähtee, puoliso lähtee ja joku läheinen kuolee muutaman kuukauden sisällä ovat tilanteita jotka voivat huonolla säkällä sattua kenen tahansa kohdalle ja joihin on normaalia reagoida voimakkaasti.
Perinteisempää Suomessa on tietysti hukuttaa murheensa alkoholiin. Eri asia sitten, mikä on fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perinteisempää Suomessa on tietysti hukuttaa murheensa alkoholiin. Eri asia sitten, mikä on fiksua.
Tämä. Jopa työpaikalla tissuttelu (yrittäjät) on taas yleistynyt.
Henkisesti terveelläkin voi olla vaikea elämäntilanne. Esimerkiksi avioero, puolison tai oman lapsen kuolema.
Silloin terapia voi olla vaikka parin viikon-kuukauden välein tapahtuvaa keskustelua jossa voi käsitellä mieleen tulevia asioita. Mitään intensiivistä, 3krt viikossa tapahtuvaa terapiaa ei välttämättä tarvita (tai edes saa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tiedosta!
Työskentelin hyvin erikoisen ihmisen kanssa ja hän kertoi käyneensä terapiassa, siksi varmistin.
Ap
Kaikki kävisivät terapiassa jos heillä olisi siihen varaa - fakta. Yksityinen terapia on rikkaiden laji. Ja elämä jokaiselle jossakin vaiheessa rankkaa.
Tuo ei varmastikaan ole fakta, että jokainen menisi terapiaan, vaikka se ilmaista hänelle olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tiedosta!
Työskentelin hyvin erikoisen ihmisen kanssa ja hän kertoi käyneensä terapiassa, siksi varmistin.
Ap
Kaikki kävisivät terapiassa jos heillä olisi siihen varaa - fakta. Yksityinen terapia on rikkaiden laji. Ja elämä jokaiselle jossakin vaiheessa rankkaa.
Tuo ei varmastikaan ole fakta, että jokainen menisi terapiaan, vaikka se ilmaista hänelle olisikin.
Jossakin elämän vaiheessa menisi. Kaikille tulee se ”tosi kova paikka” - viimeistään lopussa tai sairauden yhteydessä.
Eri asia on sitten se, että todella monen _pitäisi_ mennä. Ihan oman itsensä takia. Ihmiset elävät hyvin pitkälti vain pintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tiedosta!
Työskentelin hyvin erikoisen ihmisen kanssa ja hän kertoi käyneensä terapiassa, siksi varmistin.
Ap
Kaikki kävisivät terapiassa jos heillä olisi siihen varaa - fakta. Yksityinen terapia on rikkaiden laji. Ja elämä jokaiselle jossakin vaiheessa rankkaa.
Tuo ei varmastikaan ole fakta, että jokainen menisi terapiaan, vaikka se ilmaista hänelle olisikin.
Niin. Minun suvussani halveksitaan jopa sotaveteraanien kuntouttamista heikkojen yksilöiden paapomisena. Tuskin tällaisia mielipiteitä omaava ihminen terapiaan lähtisi, vaikka hänelle siitä maksettaisiin.
Päästään täysin terve ihminen voi kokea jotain traumaattista myös. Oikeastaan ennemmin olisi hälyttävää, jos silloin ei hakisi apua, esimerkiksi jos oma lapsi kuolee tai joutuu raiskatuksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tiedosta!
Työskentelin hyvin erikoisen ihmisen kanssa ja hän kertoi käyneensä terapiassa, siksi varmistin.
Ap
Kaikki kävisivät terapiassa jos heillä olisi siihen varaa - fakta. Yksityinen terapia on rikkaiden laji. Ja elämä jokaiselle jossakin vaiheessa rankkaa.
Tuo ei varmastikaan ole fakta, että jokainen menisi terapiaan, vaikka se ilmaista hänelle olisikin.
Niin. Minun suvussani halveksitaan jopa sotaveteraanien kuntouttamista heikkojen yksilöiden paapomisena. Tuskin tällaisia mielipiteitä omaava ihminen terapiaan lähtisi, vaikka hänelle siitä maksettaisiin.
Sukusi tarvitsisi ryhmäterpiaa ja sen jälkeen jokainen erikseen intensiivisen yksilöterapian.
Minä. Käyn terapiassa koska olen aspergerihminen. Siis henkisesti täysin terve mutta monen mielestä varmasti "outo". Terapiassa ei vatvota mitään traumoja tai lapsuutta eikä edes opetella normaaliksi vaan mietitään, miten arjen saisi toimivammaksi ja vältytään liikakuormitukselta. Harjoitellaan myös haastavia sosiaalisia tilanteita: miten päästä kohteliaasti eroon seurasta, mitä tehdä jos tuntematon heittäytyy puheliaaksi kun on itse ihan poikki jne. Minkä nyt kukin kokee haasteeksi jonka ratkomisessa tarvitsee apua.
Mikä on henkisesti terveen ja epäterveen raja? Miksi sitä olemassa olevaa terveyttä ei voisi ylläpitää ennen kuin se muuttuu epäterveeksi? Ja uskoisin, että keskusteluapu hyödyttää jopa paremmin, kun ei ole siellä altaan syvemmässä päässä jo, en tiedä.