Kumpi parempi tausta: vanha, mutta köyhä kulttuurisuku vai uusrikas perhe?

Raha on aina parempaa, ja onpahan vielä itse tienattuakin!

Henkinen pääoma on asia, jota ei rahalla voi ostaa, se taisi jäädä aloituksessa mainitsematta?

Kuka jaksaa miettiä tämmöistä? Miksi vanhanrahansuvulla olisi vanhaa ja nuhjuista?

Mä arvodtan vanhaa kulttuurisukua. Perinteet ja sivistys on vankemmalla pohjalla kuin joku leasing-konkurssipeli muskelivene maailmanvalloittajasuvun kähinät

Molemmat pahimmillaan täysin sietämättömiä. Toinen porukka kuuntelee sinfonioita ja lipittää viiniä ihmetellen että joku osaa ihan itse korjata jotain. Toisella puolella kaikki mitataan rahassa, myös se henkinen pääoma. Tunnen kummankin sorttisia, mutta ääriesimerkkejä. Saattavathan molemmat porukat olla ihan bänormaalejakin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa miettiä tämmöistä? Miksi vanhanrahansuvulla olisi vanhaa ja nuhjuista?

Tässä oli taidettu nyt vain kirjoittaa yksi esimerkki? Yleensä vanhalla rahalla on vanhoja tavaroita, joskus ne voivat olla nuhjuisiakin. Tällä palstalla mietitään päivittäin paljon typerämpiäkin asioita

Itse kysymykseen: olisin mieluummin kulttuuriperheestä, vaikkei rahaa olisikaan!

Puolisoni on vanhasta mutta köyhästä kulttuurisuvusta. Sanoisin, että tämä on kohdallani parempi vaihtoehto tietyistä ärsyttävistä asioista huolimatta, sillä nousukasmaisuutta ja businesspuhetta en jaksa kuunnella yhtään. Tämän kulttuurisuvun puheissa taas mielellään viitataan suvun kunniakkaaseen historiaan ja käytöksessä on ajoittain ylimielisyyttä. Muilta osin omat mielenkiinnonkohteeni mätsäävät puolisoon ja tämän sukuun. Itse olen duunaritaustainen.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat pahimmillaan täysin sietämättömiä. Toinen porukka kuuntelee sinfonioita ja lipittää viiniä ihmetellen että joku osaa ihan itse korjata jotain. Toisella puolella kaikki mitataan rahassa, myös se henkinen pääoma. Tunnen kummankin sorttisia, mutta ääriesimerkkejä. Saattavathan molemmat porukat olla ihan bänormaalejakin.

Huhuhhuh, ihan viiniä juovat ja sinfonioita kuuntelevat. 

Jestas miten idiootteja aloituksia täällä tänään..

Tuo oli ainoa asia, mikä tuli otsikosta mieleen

Kulttuurisuku tietenkin. Nousukkaat hassaavat helposti rahansa. Henkinen pääoma ei ikinä katoa. Rahaa voi aina hankkia lisää, sivistyksen ja älyn hankkiminen on vaikeampaa. Jos on sivistystä, voi hankkia helposti rahaa. Jos on rahaa, ei välttämättä osaa hankkia sivistystä.

Kylläpäs tämä aihe kuumentaa tunteita, osaatteko eritellä miksi? (retorinen kysymys?)

On parempi saada lapsuudenperheestä sivistys, käytöstavat, kyky olla yläluokkaisten joukossa, kuin että ne joutuisi yksin itsekseen opettelemaan. Rahaa pystyy tienaamaan itsekin, mutta iso kiriminen on noihin edellä mainittuihin

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa miettiä tämmöistä? Miksi vanhanrahansuvulla olisi vanhaa ja nuhjuista?

Tunnen tällaisia sukuja. Heille esim. lukeminen on paljon tärkeämpi asia kuin asunnon tai kesämökin puunaaminen ja sisustaminen. Jokaisella on kesämökki, jossa on ulkovessa ja sisustus koostuu vanhoista keskenään yhteensopimattomista huonekaluista, jotka ovat viety mökeille pois jaloista pyörimästä.

Keskustelut näiden ihmisten kanssa ovat mielenkiintoisia koska useimmat heistä suhtautuvat iästä riippumatta kiinnostuneesti maailmanmenoon ja pitävät pitkistä sekä pohdiskelevasta keskusteluista.

Haluaisin olla kotoisin kulttuuriperheestä :( Olisi kiva, että olisi oppinut jo kotona keskustelemaan, saanut hyvän yleissivistyksen ja että perhe tukisi opinnoissa. Mutta ei.. Ollaan onnellisia te, joilla tällainen perhe on!

Minä olen kotoisin vanhasta kulttuurisuvusta, eikä elämäni ole yhtään onnellista.

Meillä on taustalla vanha rikas kulttuurisuku, jossa 4 sukupolvea  sitten keksittiin, että rahaa on aika helppo tehdä itse. Uusrikkaaksi tuskin voi kutsua sellaista, jonka isoisän isä oli akateeminen, mutta ansaitsi hyvin ja jätti paljon jälkipolvilleen edelleen tuplattavaksi.

Minun perheellä on itse tienattua ns. uutta rahaa ja se tausta on auttanut itseäni eteenpäin elämässä. Raha on tullut opiskelun ja lujan työnteon kautta, eikä se millään tavalla poissulje sivistystä. Meillä on aina arvostettu koulutusta ja kulttuuria ja rahan ansiosta molempia on pystytty myös tarjoamaan: kaikki me lapset olemme voineet kouluttautua (ilman velkaa) niin pitkälle kuin kyvyt ja halu riittää. Raha helpottaa myös sivistyksen kerryttämistä. Lasten kulttuuripääoma kasvaa, kun heidän kanssaan matkustellaan ja käydään oopperassa, teatterissa ym.

Vierailija kirjoitti:

On parempi saada lapsuudenperheestä sivistys, käytöstavat, kyky olla yläluokkaisten joukossa, kuin että ne joutuisi yksin itsekseen opettelemaan. Rahaa pystyy tienaamaan itsekin, mutta iso kiriminen on noihin edellä mainittuihin

Olen samaa mieltä. Lapsuudenkotini ei ollut mitään varsinaista kulttuurisukua, mutta monessa suhteessa varmaan samanlainen. Rahasta oli jatkuva pula, asuimme ahtaasti vuokralla ja ruoka oli vaatimatonta, mutta koulutusta, sivistystä ja kulttuuria arvostettiin. Hyvät tavat opetettiin pienestä pitäen ja niiden noudattamista vaadittiin. Jos erehtyi puhumaan huonoa suomem kieltä tyyliin "alkaa satamaan", niin huomautus ja oikaisu tuli välittömästi. Joka päivänä kotona kuunneltiin klassista musiikkia, vaikka ainoa äänentoistolaite oli matkaradio.

Kun lähdin opiskelemaan, minulla ei ollut pienintäkään vaikeutta sulautua muiden yliopisto-opiskelijoiden joukkoon. Vaikka kotini oli köyhä, niin tavat ja puheenaiheet olivat samat. Nykyisin olen myös hyvän ammatin ansiosta hyvätuloinen.

Haluaisin olla uusrikkaan perheen pää ja vaikka käytännössä aika sellaisen kulta-ajalle alkaa olla ohi tavoittelen sitä ahkerasti. Ajattelen siis niin, että ehkä lapsenlapset saattaisivat sitten elää vanhassa kulttuuriperheessä. Ja lukevat mielenkiinnolla kuinka pappa teki muutakin kuin osallistui maailman tuhoamiseen kuluttamalla tarpeettomaan krääsään.

Uusrikkaasta tietysti. Rahalla voi tehdä mitä haluaa ja voisi viis veisata siitä mitä kukaan ajattelee. Vanhan, mutta köyhtyneen tunnetun suvun edustajana vaan vi*uttaisi se, että kaikki olettavat sinulta ja suvultasi rahaa löytyvän, vaikka näin ei olisi. Olisi myös inhottavaa hengata muiden parempiosaisten vanhojen sukujen edustajien kanssa ja katsella sitä elämäntyyliä mihin ei itse pysty kun joku isoisoisä on joskus hassannut kaikki rahat.