Kohdunkaulan syövän hoidon jälkeen kivulias turvotus reisissä ja häpykummulla

Liittyykö turvotus imusolmukkeisiin ja -nesteisiin? Vai mihin?

Syöpä ja myös gynekologiset leikkaukset jättävät monelle fyysiset ja henkiset haavat eli kohtalotovereita on paljon.

Oletko miettinyt jotain vertaistukiryhmiä?

Saako kysyä että missä kohtaa kasvaimet olivat ja miten sitä hoidettiin?

Asuin ulkomailla ja minulla kaavittiin pari kasvainta pois jotka olivat papa 3-luokkaa eli menossa pahaksi, ja lopuksi tehtiin jokin jäädytyshoito. Kai varmistumisen vuoksi.

Vaginaa turvotti pari päivää, sitten alkoi turvotus jonka jälkeen monen päivän valkovuoto jota tuli jatkuvalla syötöllä.

korj: Vaginaa siis poltti pari päivää ja sitten alkoi turvotus koko vatsan ja alapään alueella.

Täällä on ollut vähän vastaava aloitus aikaisemminkin.. Turvotus ja kipu oli jaloissa muistaakseni?

Liittyy imusolmukkeiden poistoon ja toiseen leikkaukseen. Lisäksi tämän jälkeen sain tulehdusta tulehduksen perään joihin lykättiin vaan antibioottikuuria, olin kolmesti antibioottitiputuksessa sairaalassakin, se varmasti vaikutti turvotuksen kehittymiseen. Ennen leikkauksia mulle sanottiin vaan, että elimistö palautuu niin lähelle alkuperäistä kuin mahdollista ja imusolmukkeita on ihmisissä satoja, ja toivut luultavasti hyvin koska olet niin nuori. Sanoin myöhemmin, että kun tämä ei ole lähellekään entistä elämänlaatua niin ihmettelen, että oltiin niin optimistisia sekä välinpitämättömiä tulehdusteni suhteen. Sitten vaan levitellään käsiä, että mitään takuita ei koskaan ole. En olisi ikinä, ikinä edes mennyt leikkauksiin jos olisin tiennyt tämän kohtalon. Olisin mieluummin ottanut riskin, että syöpä uusii.

Jotain vertaistukijuttuja varmaan on, mutta tiedän, ettei mikään tuo mulle entistä elämääni takaisin ja se on ainoa asia, mitä haluan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Liittyy imusolmukkeiden poistoon ja toiseen leikkaukseen. Lisäksi tämän jälkeen sain tulehdusta tulehduksen perään joihin lykättiin vaan antibioottikuuria, olin kolmesti antibioottitiputuksessa sairaalassakin, se varmasti vaikutti turvotuksen kehittymiseen.

Valitettavasti näitä joskus käy imusolmukkeiden poiston yhteydessä. Äitini sai rintasyöpäleikkauksesta loppuiäksi hankalat kainaloiden turvottelu- ja nesteenkertymisvaivat jotka oikeasti huonontavat merkittävästi elämänlaatua koska sattuvat myös eikä vain ole ulkonäköhaitta.

3, tuo on normaalia toimenpiteiden jälkeen, mulla on kyse siis kroonisesta turvotuksesta joka ei mene ohi koskaan. Ks. viesti 5, sen tarkemmin en leikkauksista kerro. Ap

Tee kaikki mahdolliset ja mahdottomat lymfakierron tukihoidot mekaanisesti sekä ravinteilla. 

Entistä elämää ei valitettavasti kukaan meistä saa takaisin, minäkin haluaisin, vaikka ongelmamme on eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyy imusolmukkeiden poistoon ja toiseen leikkaukseen. Lisäksi tämän jälkeen sain tulehdusta tulehduksen perään joihin lykättiin vaan antibioottikuuria, olin kolmesti antibioottitiputuksessa sairaalassakin, se varmasti vaikutti turvotuksen kehittymiseen.

Valitettavasti näitä joskus käy imusolmukkeiden poiston yhteydessä. Äitini sai rintasyöpäleikkauksesta loppuiäksi hankalat kainaloiden turvottelu- ja nesteenkertymisvaivat jotka oikeasti huonontavat merkittävästi elämänlaatua koska sattuvat myös eikä vain ole ulkonäköhaitta.

Kyllä, ja se ulkonäköhaittakin on oikeasti merkittävä elämänlaatua vähentävä haitta varsinkin nuorella. Mä en kehtaa harrastaa enää seksiä, mikä nyt on sellainen asia mikä ihmisen elämään normaalisti mielellään kuuluu. Tietenkin voi yrittää, mutta tiedän että en nauti siitä tällä ulkonäöllä. Jos rinta olisi poistettu niin kehtaisin varmaan. Mutta joo, ei sillä, turvotus on ikävää myös vanhemmalla potilaalla ja kädessä toi vaiva heikentää myös käden toimintakykyä joten voi olla hankala käsin tehdä asioita jotka ennen sujui. Ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut vähän vastaava aloitus aikaisemminkin.. Turvotus ja kipu oli jaloissa muistaakseni?

Joo, olen ennenkin valittanut. Ei ole oikein mitään kanavaa purkaa, kävin ennen terapiassa, mutta en oikein hyötynyt. Olen kivunkin takia pahalla tuulella usein. Lisäksi masentaa, että lääkärit ei oikein kiinnostu, koska näytän suht normaalipainoiselta ja näytän melko hyvin liikkuvasta tästä huolimatta (ennen painoin 10kg vähemmän, olin vähemmän kömpelö ja jaksoin kävellä pitkiä matkoja).

Tämä nyt vaan kuulostaa lässynläältä, mutta faktahan on se, että vuosien kuluttua toivottavasti olet sopeutunut nykyiseen elämääsi. Toinen vaihtoehtohan on vaipua vaikeaan masennukseen tai turruttaviin aineisiin. Elämä ei pääty, vaikka tietty aikakausi päättyykin. 

Alan juuri itse olla toipunut viiden vuoden vaikeasta elämän muuttaneesta jaksosta. Sen aikaa elämä oli hyllyllä. Nyt olen saanut rakennettua identiteettini uudelleen. 

8, teenkin mutta se on hyvin epäpalkitsevaa. Pieni helpotus välillä ja silti olen yhtä hirveän näköinen ja kipu jatkuu. Käyn uimassa myös kun ei huvita yhtään, eikä se lymfaterapiakaan ole mukavaa raajojen sitomisten kanssa. Eikä halpaa. Rahanmenosta on ihan turha edes alkaa puhua. Koko elämä järjestyy sen ympärille että hoidot pystyy toteuttaan ja silti olen huonossa kunnossa. Vihaan tätä elämää todella paljon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Liittyy imusolmukkeiden poistoon ja toiseen leikkaukseen. Lisäksi tämän jälkeen sain tulehdusta tulehduksen perään joihin lykättiin vaan antibioottikuuria, olin kolmesti antibioottitiputuksessa sairaalassakin, se varmasti vaikutti turvotuksen kehittymiseen. Ennen leikkauksia mulle sanottiin vaan, että elimistö palautuu niin lähelle alkuperäistä kuin mahdollista ja imusolmukkeita on ihmisissä satoja, ja toivut luultavasti hyvin koska olet niin nuori. Sanoin myöhemmin, että kun tämä ei ole lähellekään entistä elämänlaatua niin ihmettelen, että oltiin niin optimistisia sekä välinpitämättömiä tulehdusteni suhteen. Sitten vaan levitellään käsiä, että mitään takuita ei koskaan ole. En olisi ikinä, ikinä edes mennyt leikkauksiin jos olisin tiennyt tämän kohtalon. Olisin mieluummin ottanut riskin, että syöpä uusii.

Jotain vertaistukijuttuja varmaan on, mutta tiedän, ettei mikään tuo mulle entistä elämääni takaisin ja se on ainoa asia, mitä haluan. Ap

Eikö imusolmukkeita voi siirtää muualta kehostakin - ainakin rintasyöpäpotilaille kai näin voidaan tehdä käsien turpoamisen takia?

Siis oletko saanut esim. jotain lymfahoitoja? Auttaako liikunta/ravintojutut?

Ei Suomessa kyllä yleisesti välitetä yhtään - ei ainakaan ns. naistentautien kohdalla - monessa tapauksessa vain rahalla saa enää hyvää hoito enää, siis jos on varaa maksaa.

Mutta joidenkin sairauksen kohdalla on pakko hyväksyä, että jotkut muutokset ovat valitettavasti pysyviä ja ne ovan hyväksyttävä ja tilanne kestettävä!

11, alan vähän huolestua kun on mennyt jo +2 vuotta ja mitään sopeutumista ei ole tapahtunut. Vieläkin ajattelen päivittäin, että ei kai tää ole mun elämä, koska ei näytä yhtään multa enkä halua tätä. En pysty kuvittelemaan, että tyytyisin tällaiseen elämään koskaan tulevaisuudessakaan. Jaksan vain, koska elättelen toivoa että parannuskeino tai tehokas hoito tulisi enkä muutenkaan halua kuolla näin surkeaan elämään, jossa ei ole tapahtunut paljon mitään hyvää. Sitten jos parantuisin olisin jo vanhempi ja osa elämästä menetetty, mutta edes jotain olisi jäljellä. Ap

Onko siitä syövähoidosta jo pitkä aika? Mulla leikattiin syöpäkasvain ja imusolmukkeita toisesta kohtaa kehoa ja turvotus lieveni joskus 3-4 vuoden kuluttua, jossain määrin myös totuin /turruin siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyy imusolmukkeiden poistoon ja toiseen leikkaukseen. Lisäksi tämän jälkeen sain tulehdusta tulehduksen perään joihin lykättiin vaan antibioottikuuria, olin kolmesti antibioottitiputuksessa sairaalassakin, se varmasti vaikutti turvotuksen kehittymiseen.

Valitettavasti näitä joskus käy imusolmukkeiden poiston yhteydessä. Äitini sai rintasyöpäleikkauksesta loppuiäksi hankalat kainaloiden turvottelu- ja nesteenkertymisvaivat jotka oikeasti huonontavat merkittävästi elämänlaatua koska sattuvat myös eikä vain ole ulkonäköhaitta.

Kyllä, ja se ulkonäköhaittakin on oikeasti merkittävä elämänlaatua vähentävä haitta varsinkin nuorella. Mä en kehtaa harrastaa enää seksiä, mikä nyt on sellainen asia mikä ihmisen elämään normaalisti mielellään kuuluu. Tietenkin voi yrittää, mutta tiedän että en nauti siitä tällä ulkonäöllä. Jos rinta olisi poistettu niin kehtaisin varmaan. Mutta joo, ei sillä, turvotus on ikävää myös vanhemmalla potilaalla ja kädessä toi vaiva heikentää myös käden toimintakykyä joten voi olla hankala käsin tehdä asioita jotka ennen sujui. Ap

Monen näköisillä naisilla on kumppaneita  On todella ylipainoisiakin - ja ihmisillä on pahoja epämuodostumiakin, joku on pyörätuolissa, on arpia onnettomuuksista ja tulipaloista - silti monista heilläkin on ihan hyvä kumppani. 

Osa miehistä myös rakastaa muhkuja muotoja ja esim. paksuja reisiä - vaikka ikävää toki on, jos se on turvotusta ja myös kipua - ja toivottavasti tilanteesi ratkeaa tai ainakin helpottaa ajan myötä.

Mutta opettele hyväksymään itsesi!

Joiltakin gynekologiset leikkaukset vievät alapään tunnon pois ja tuhoavat koko seksuaalisuuden, joten jos se puoli toimii sinulla, niin ole siitä tyytyväinen. Eli voit yhä harrastaa seksiä.

Jeesus kestää kanssasi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyy imusolmukkeiden poistoon ja toiseen leikkaukseen. Lisäksi tämän jälkeen sain tulehdusta tulehduksen perään joihin lykättiin vaan antibioottikuuria, olin kolmesti antibioottitiputuksessa sairaalassakin, se varmasti vaikutti turvotuksen kehittymiseen. Ennen leikkauksia mulle sanottiin vaan, että elimistö palautuu niin lähelle alkuperäistä kuin mahdollista ja imusolmukkeita on ihmisissä satoja, ja toivut luultavasti hyvin koska olet niin nuori. Sanoin myöhemmin, että kun tämä ei ole lähellekään entistä elämänlaatua niin ihmettelen, että oltiin niin optimistisia sekä välinpitämättömiä tulehdusteni suhteen. Sitten vaan levitellään käsiä, että mitään takuita ei koskaan ole. En olisi ikinä, ikinä edes mennyt leikkauksiin jos olisin tiennyt tämän kohtalon. Olisin mieluummin ottanut riskin, että syöpä uusii.

Jotain vertaistukijuttuja varmaan on, mutta tiedän, ettei mikään tuo mulle entistä elämääni takaisin ja se on ainoa asia, mitä haluan. Ap

Eikö imusolmukkeita voi siirtää muualta kehostakin - ainakin rintasyöpäpotilaille kai näin voidaan tehdä käsien turpoamisen takia?

Siis oletko saanut esim. jotain lymfahoitoja? Auttaako liikunta/ravintojutut?

Ei Suomessa kyllä yleisesti välitetä yhtään - ei ainakaan ns. naistentautien kohdalla - monessa tapauksessa vain rahalla saa enää hyvää hoito enää, siis jos on varaa maksaa.

Mutta joidenkin sairauksen kohdalla on pakko hyväksyä, että jotkut muutokset ovat valitettavasti pysyviä ja ne ovan hyväksyttävä ja tilanne kestettävä!

Imusolmukkeiden siirto on uusi hoito, mutta se ei hyödytä mun tapauksessa, on selvitetty. Osaan googlettaa ja en usko että kukaan, ainakaan kenellä ei itsellä ole kys ongelmaa, pystyy kertomaan mulle mitään parannusta mistä itse en jo tiedä. Ainoat hyödylliset vinkit olen saanut eräältä foorumilta muilta sairastuneilta.

Tuntuu aina yhtä kauhealta kuulla ”on hyväksyttävä” jne koska tiedän jo, että en voi hyväksyä. Yhä enemmän umpikujalta alkaa vaikuttaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko siitä syövähoidosta jo pitkä aika? Mulla leikattiin syöpäkasvain ja imusolmukkeita toisesta kohtaa kehoa ja turvotus lieveni joskus 3-4 vuoden kuluttua, jossain määrin myös totuin /turruin siihen.

Oikeastiko? Se on kyllä tosi mukavaa kuulla. Leikkauksista on vähän päälle 3v ja turvotuksen alkamisesta yli 2v. En sitten tiedä onko sulla samasta syystä johtuvaa turvotusta, mulla on kuvattu, missä kohtaa pinnalliset imutiet ei toimi ja ei kyllä vaikuta olevat paljon toivoa, että ne ”kasvaisivat” uudestaan kun siinä määrin ovat tuhoutuneet. Ap

Vertaistuki on ainoa mikä voi helpottaa oloasi. Syöpien jälkihoito ja kunnollisen elämänlaadun takaaminen sairauden jälkeen ovat Suomessa ala-arvoisesti hoidettu eli niitä ei ole. Hoidot on järjestetty erinomaisesti, kiitos niistä, mutta sairauden jälkeen olet omillasi. Edes psykiatriselle hoitajalle en päässyt koska syöpä oli niin kilttiä muotoa että ajat on varattu vakavammilta tapauksille. Mutta muiden kokemukset auttavat ja toivoa on että lymfahoidot kehittyisivät.

Uinti tai vedessä oleilu ja lymfahieronta. Saat varmaan kelalta hoitotukea siihen. Pitäisikö varmistua vielä lääkärissä ettei ole cellulitis tulehdusta?