Kohdunkaulan syövän hoidon jälkeen kivulias turvotus reisissä ja häpykummulla

Ihan fakta on se, että viiden vuoden päästä et ole samassa tilanteessa (ellet ole äidistään jankkaava hullu) vaan elämäsi on joko vienyt sinua jonnekin tai olet itse alkanut sopeutua ja löytänyt uudet merkitykset elämääsi. Keskimäärin ihmisellä on elämänhalu ja selviytymishalu, joka nostaa päätään alun lamautumisen ja vastaanpanon jälkeen. Joitain vuosia se voi kyllä ottaa. Ilmeisesti sinulla ei ole ollut aiemmin isoja vastoinkäymisiä ja olet ollut itseesi ulkoisesti tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

Jeesus kestää kanssasi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyy imusolmukkeiden poistoon ja toiseen leikkaukseen. Lisäksi tämän jälkeen sain tulehdusta tulehduksen perään joihin lykättiin vaan antibioottikuuria, olin kolmesti antibioottitiputuksessa sairaalassakin, se varmasti vaikutti turvotuksen kehittymiseen. Ennen leikkauksia mulle sanottiin vaan, että elimistö palautuu niin lähelle alkuperäistä kuin mahdollista ja imusolmukkeita on ihmisissä satoja, ja toivut luultavasti hyvin koska olet niin nuori. Sanoin myöhemmin, että kun tämä ei ole lähellekään entistä elämänlaatua niin ihmettelen, että oltiin niin optimistisia sekä välinpitämättömiä tulehdusteni suhteen. Sitten vaan levitellään käsiä, että mitään takuita ei koskaan ole. En olisi ikinä, ikinä edes mennyt leikkauksiin jos olisin tiennyt tämän kohtalon. Olisin mieluummin ottanut riskin, että syöpä uusii.

Jotain vertaistukijuttuja varmaan on, mutta tiedän, ettei mikään tuo mulle entistä elämääni takaisin ja se on ainoa asia, mitä haluan. Ap

Eikö imusolmukkeita voi siirtää muualta kehostakin - ainakin rintasyöpäpotilaille kai näin voidaan tehdä käsien turpoamisen takia?

Siis oletko saanut esim. jotain lymfahoitoja? Auttaako liikunta/ravintojutut?

Ei Suomessa kyllä yleisesti välitetä yhtään - ei ainakaan ns. naistentautien kohdalla - monessa tapauksessa vain rahalla saa enää hyvää hoito enää, siis jos on varaa maksaa.

Mutta joidenkin sairauksen kohdalla on pakko hyväksyä, että jotkut muutokset ovat valitettavasti pysyviä ja ne ovan hyväksyttävä ja tilanne kestettävä!

Imusolmukkeiden siirto on uusi hoito, mutta se ei hyödytä mun tapauksessa, on selvitetty. Osaan googlettaa ja en usko että kukaan, ainakaan kenellä ei itsellä ole kys ongelmaa, pystyy kertomaan mulle mitään parannusta mistä itse en jo tiedä. Ainoat hyödylliset vinkit olen saanut eräältä foorumilta muilta sairastuneilta.

Tuntuu aina yhtä kauhealta kuulla ”on hyväksyttävä” jne koska tiedän jo, että en voi hyväksyä. Yhä enemmän umpikujalta alkaa vaikuttaa. Ap

Sinun on saatava myös muuta ajateltavaa, koska ajatusten pyöriminen tuon yhden asian ympärillä vain pahentaa asiaa.  Eli vatvominen lisää sitä tuskaakin.

Miten muu elämäntilanteesi? Keskity muihin asioihin välillä, esim. jos olet nuori, niin opintohin ja uraan. Ja taatusti voit löytää sen rakkaudenkin, jos sitä ei vielä ole.

Joskus voi olla vaan pakko hyväksyä  se, että keho on muuttunut, tosin tuossahan joku kommentoija totesi, että joillain helpottanut 3-4 vuoden päästäkin eli ehkä tilanteesi voi vielä muuttua.  Uskotaan ja toivotaan niin.

Vanheneva nainen joutuu joka tapauksessa kohtaamaan joskus sen, että vanha keho on mennyt - joku jo ehkä raskauksien jalkeenkin kokee kehonsa ns. rupsahtaneen. Joillain taas ei ole koskaan kovin nättiä kehoa, ei edes nuorena - jos pinnallisista kauneuskriteereistä puhutaan.

Ihmisen on pakkokin yrittää löytää muitakin arvoja, myös ulkonäköön liittymättämiä - koska iän myötä ulkonäkö menee joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyy imusolmukkeiden poistoon ja toiseen leikkaukseen. Lisäksi tämän jälkeen sain tulehdusta tulehduksen perään joihin lykättiin vaan antibioottikuuria, olin kolmesti antibioottitiputuksessa sairaalassakin, se varmasti vaikutti turvotuksen kehittymiseen.

Valitettavasti näitä joskus käy imusolmukkeiden poiston yhteydessä. Äitini sai rintasyöpäleikkauksesta loppuiäksi hankalat kainaloiden turvottelu- ja nesteenkertymisvaivat jotka oikeasti huonontavat merkittävästi elämänlaatua koska sattuvat myös eikä vain ole ulkonäköhaitta.

Kyllä, ja se ulkonäköhaittakin on oikeasti merkittävä elämänlaatua vähentävä haitta varsinkin nuorella. Mä en kehtaa harrastaa enää seksiä, mikä nyt on sellainen asia mikä ihmisen elämään normaalisti mielellään kuuluu. Tietenkin voi yrittää, mutta tiedän että en nauti siitä tällä ulkonäöllä. Jos rinta olisi poistettu niin kehtaisin varmaan. Mutta joo, ei sillä, turvotus on ikävää myös vanhemmalla potilaalla ja kädessä toi vaiva heikentää myös käden toimintakykyä joten voi olla hankala käsin tehdä asioita jotka ennen sujui. Ap

Monen näköisillä naisilla on kumppaneita  On todella ylipainoisiakin - ja ihmisillä on pahoja epämuodostumiakin, joku on pyörätuolissa, on arpia onnettomuuksista ja tulipaloista - silti monista heilläkin on ihan hyvä kumppani. 

Osa miehistä myös rakastaa muhkuja muotoja ja esim. paksuja reisiä - vaikka ikävää toki on, jos se on turvotusta ja myös kipua - ja toivottavasti tilanteesi ratkeaa tai ainakin helpottaa ajan myötä.

Mutta opettele hyväksymään itsesi!

Joiltakin gynekologiset leikkaukset vievät alapään tunnon pois ja tuhoavat koko seksuaalisuuden, joten jos se puoli toimii sinulla, niin ole siitä tyytyväinen. Eli voit yhä harrastaa seksiä.

Musta tuntuu, että tämä vartalo ei enää ole mun. Arpia on toki itelläkin ja ne on ihan ok. Paksut reidet voisin hyväksyä, jos tykkäiisin syödä, mutta nyt näytän lihavalta vaikka mulla ei ole lihavan ihmisen elintavat. Sen takia en usko, että ajan kanssakaan tai millään terapialla voin hyväksyä tätä ulkonäköä. Vaikka tietenkään muutkin vammaiset tai muut ihmiset eivät välttämättä koe, että näyttävät ”oikeasti” siltä kuin todellisuudessa ulkomaailmalle näyttävät. Olen sitä miettinyt, että joillain tunto on kokonaan pois. Toisaalta en koe että siitä on hyötyä että mulla on tuntoaistia siellä jäljellä, kun en silti seksiä pysty harrastamaan nautittavasti. Just viime yönä näin unta, että miehet olivat halukkaita ja olin muka aktiin houkutellut mutta käskin vaan ahdistuneena niitä menemään pois. Ap

Tuo viimeinen kommenti ap:lta oli juuri sellaista sontaa, että valitettavasti tuntuu siltä, että hän on ansainnut henkiset vaikeutensa. 

Ap, kasva ihmisenä niin helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyy imusolmukkeiden poistoon ja toiseen leikkaukseen. Lisäksi tämän jälkeen sain tulehdusta tulehduksen perään joihin lykättiin vaan antibioottikuuria, olin kolmesti antibioottitiputuksessa sairaalassakin, se varmasti vaikutti turvotuksen kehittymiseen.

Valitettavasti näitä joskus käy imusolmukkeiden poiston yhteydessä. Äitini sai rintasyöpäleikkauksesta loppuiäksi hankalat kainaloiden turvottelu- ja nesteenkertymisvaivat jotka oikeasti huonontavat merkittävästi elämänlaatua koska sattuvat myös eikä vain ole ulkonäköhaitta.

Kyllä, ja se ulkonäköhaittakin on oikeasti merkittävä elämänlaatua vähentävä haitta varsinkin nuorella. Mä en kehtaa harrastaa enää seksiä, mikä nyt on sellainen asia mikä ihmisen elämään normaalisti mielellään kuuluu. Tietenkin voi yrittää, mutta tiedän että en nauti siitä tällä ulkonäöllä. Jos rinta olisi poistettu niin kehtaisin varmaan. Mutta joo, ei sillä, turvotus on ikävää myös vanhemmalla potilaalla ja kädessä toi vaiva heikentää myös käden toimintakykyä joten voi olla hankala käsin tehdä asioita jotka ennen sujui. Ap

Monen näköisillä naisilla on kumppaneita  On todella ylipainoisiakin - ja ihmisillä on pahoja epämuodostumiakin, joku on pyörätuolissa, on arpia onnettomuuksista ja tulipaloista - silti monista heilläkin on ihan hyvä kumppani. 

Osa miehistä myös rakastaa muhkuja muotoja ja esim. paksuja reisiä - vaikka ikävää toki on, jos se on turvotusta ja myös kipua - ja toivottavasti tilanteesi ratkeaa tai ainakin helpottaa ajan myötä.

Mutta opettele hyväksymään itsesi!

Joiltakin gynekologiset leikkaukset vievät alapään tunnon pois ja tuhoavat koko seksuaalisuuden, joten jos se puoli toimii sinulla, niin ole siitä tyytyväinen. Eli voit yhä harrastaa seksiä.

Musta tuntuu, että tämä vartalo ei enää ole mun. Arpia on toki itelläkin ja ne on ihan ok. Paksut reidet voisin hyväksyä, jos tykkäiisin syödä, mutta nyt näytän lihavalta vaikka mulla ei ole lihavan ihmisen elintavat. Sen takia en usko, että ajan kanssakaan tai millään terapialla voin hyväksyä tätä ulkonäköä. Vaikka tietenkään muutkin vammaiset tai muut ihmiset eivät välttämättä koe, että näyttävät ”oikeasti” siltä kuin todellisuudessa ulkomaailmalle näyttävät. Olen sitä miettinyt, että joillain tunto on kokonaan pois. Toisaalta en koe että siitä on hyötyä että mulla on tuntoaistia siellä jäljellä, kun en silti seksiä pysty harrastamaan nautittavasti. Just viime yönä näin unta, että miehet olivat halukkaita ja olin muka aktiin houkutellut mutta käskin vaan ahdistuneena niitä menemään pois. Ap

Mutta muut voivat hyväksyä sinut.  Mieti, miten rakkaan rakastava kosketus ja katsekin voi parantaa.

Ja oletko nyt varmasti saanut kaiken mahdollisen lääketieteellisen avun, esim. käynyt yksityisen spesialisteillakin?  Aivan kaikki ei toimi julkisella puolella, kun kaikesta säästetään.

Kyllä mulla on ollut muitakin vaikeita vastoinkäymisiä elämässä. Miksi ei olisi? Yleensä on niin, että pari, kolme suurta vastoinkäymistä menee, mutta sen jälkeen alkaa ihminen romahtaa. Näin juuri mulle on käynyt. Ap

Mä luulen, että mulle voi olla paras vaihtoehto se päihteillä itsensä turruttaminen, sillä tiellä kuolemankin saapuminen nopeutuu ja on edes hetken edes vähän hauskaa. Ehkä huomenna pistän hanskat tiskiin. Nyt lähden uimaan ja otan sitten vielä särkylääkettä jos tarvii ja toivottavasti ilta tulee pian. Kiitos kannustuksesta ja mukavista viesteistä. Ap

Ap, minkä ikäinen olet?

Ymmärrän sinua, minun on ollut tosi vaikeaa hyväksyä oma lihomiseni, se on ollut rankinta ikääntymisessä. Että yhtäkkiä onkin joku muu kuin se hoikka tyttömäinen varsa. On tasapaksu pönäkkä tantta. Oletan, että olet kohtalaisen nuori.

Aikuisen ihmisen elämään kuuluvat joskus hyvinkin suuret vastoinkäymiset. Kypsä ja tasapainoinen ihminen kykenee selviytymään niistä.