Sokeri on maailman vaarallisin huume - tässä syyt

Sokerilla on monta sellaista ominaisuutta joiden perusteella voi sanoa, että se todellakin on maailman vaarallisin huume. Jos vertaamme sitä samaan puriinialkaloidiryhmään kuuluviin kokaiiniin ja heroiiniin, huomaamme sen eroavan niistä tavalla, joka tekee sokerista vaarallisimman näistä kolmesta riippuvuuden syntymiseen vaikuttavien tekijöiden kannalta tarkasteltuna.

- Kokaiinilla ja heroiinilla on vahva päihtymysvaikutus, samoin vaikutuksen päättyessä seuraa selvästi koettava “krapula”.

- Sokerin päihtymysvaikutus on heikko, jotenkin lääkkeenomainen, eikä se aiheuta jälkioireita. Jo yksi lusikallinen sokeri kolmena peräkkäisenä päivänä voi kuitenkin aiheuttaa neljäntenä vieroitusoireita. Oireet ovat niin heikot, ehkä vain kevyt päänsäryn aavistus, että sitä ei osaa yhdistää sokeriin, tulee vain mieleen, että voisi nauttia annoksen, ja siitä se alkaa.

- Käytön alussa sokeri piristää, vaikutus kääntyy jatkuvassa käytössä huomaamatta siten, että päivän mittaam se saa aivot käyntiin, sokeri rauhoittaa, ja sokeri antaa rauhallisen yöunen. Tilanne kehittyy niin hitaasti, että sitä on mahdoton havaita.

- Sokerin psyykkiset vaikutukset kehittyvät yhtä hitaasti, luovuus katoaa, samoin aloitekyky, persoonallisuus muuttuu, kognitiiviset kyvyt laskevat ajoittain hyvinkin voimakkaasti, syntyy aaltoileva toksinen dementia.

- 500g sokeria lusikalla, vie sinut psykoosiin. Sama määrä jaettuna päivän mittaan nautittuihin annoksiin aiheuttaa 10-20 prosentille jonkin asteisia oireita, kuten masennusta, ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriötä “psykofyysisten” oireiden kera tai ilman, maanis-depressiivisyyttä ja skitsofreniaa muistuttavaa psykoottisuutta. Ellei terveyskeskuslääkäri osaa diagnosoida sinua, hän kuittaa kaikki kipusi kuvitteluksi, tai sitten valehtelet saadaksesi huumelääkkeitä, ja patenttiratkaisuna tarjotaan viimeisen muodin mukaista kalleinta mielialalääkettä. Lähetettä erikoislääkärille on turha kysellä, olet pudonnut väliin loppuelämäksesi.

- Äärimmäisenä pisteenä voi olla psykoosi jota ei voi oireiden perusteella erottaa amfetamiinin tai skitsofrenian laukaisemasta psykoosista. Sinut toimitetaan suljetulle osastolle, lääkitään vihannekseksi ja tarjotaan talon puolesta jotain sokerista. Näitä tapauksia on riippumattomien tutkijoiden mukaan tuhansia. Ottaen huomioon millainen sokerin ahmija Suomi on ja kun tilaa ei osata diagnosoida, arvelisin meidänkin lataamoistamme löytyvän eräitä.

- Oireet voivat alkaa vasta vuosien käytön jälkeen, itselläni kesti 5 vuotta ennen kuin huomasin mitään. Sokeri on hankkimieni tietojen ja kokemukseni perusteella maailman vaarallisin huume, eikä pelkästään riippuvuusnäkökulmasta, minulle sokeri esittäytyi hiipivänä hulluutena.

- Ei pidä unohtaa, että sokeri muuttaa eläinkokeissa rajusti eri välittäjäaineiden reseptoritiheyksiä aivosoluissa, se aiheuttaa solukuolemaa aivoissa ja estää hippokampuksen solujen uusiutumista. Kroonisen sokerialtistuksen aiheuttama hippokampuksen solukato ja mantelitumakkeiden glutamaattitason kohoaminen ja niiden verenkierron vilkastuminen selittävät osaltaan sokerin kykyä aiheuttaa masennusta, ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriötä.

Näistä kolmesta siis sokeri aiheuttaa riippuvuutta herkimmin siksi, että se ei varoita käyttäjää voimakkailla vaikutuksilla samoin kuin kokaiini ja heroiini. Kokaiini- ja heroiiniriippuvuus syntyy useimmiten siksi, että haetaan nautintoa tai paetaan ongelmia niiden vahvan päihtymysvaikutuksen vuoksi, henkisesti tasapainoinen kokeilija ymmärtää pysytellä niistä erossa, mutta sokeririippuvuus syntyy kenelle tahansa huomaamatta.