Lue keskustelun säännöt.
Lapsellinen purkaus: Miksi lievästä ylipainosta täytyy kärsiä näin paljon?
24.07.2018 |
Varoitan etukäteen, että tämä on ihan typerä kiukuttelupurkaus.
Mutta en voi sille mitään, että itkettää kun tuntuu niin "epäreilulta". Minulle aloitettiin vajaa vuosi sitten kortisonilääkitys ja lihoin 60 kilosta 73-kiloiseksi. Sen jälkeen minulle on kasautunut mielestäni ihan kohtuuttomasti ns. lihavuuden ongelmia. On m.m. sokeriarvojen heittelyä, taipeissa sieni-infektioita, jaloissa suonikohjuja ja katkenneita verisuonia, nilkat turvonneet, sormet kuin nakit, maha ja kaula turvonneet niin että näytän lihavammalta kuin 70-kiloiselta, uniapneaa, jaksaminen heikoilla, ja nyt on hikoilusta ja hautumisesta menneet reidet vereslihalle. Sattuu ja itkettää.
En voi sille mitään, että lapsellisesti tunnen tämän olevan epäreilua. Minulla on satakiloisia ystäviä, jotka ovat olleet vuosikymmeniä ylipainoisia, eikä heillä ole tietääkseni mitään ongelmia. Minä olen ollut vajaan vuoden elämästäni painoindeksin mukaan vain lievästi ylipainoinen, ja ongelmia kasaantuu koko ajan lisää :( Kaikki tämä on alkanut nyt muutamassa kuukaudessa.
Jos tälle ketjulle pitäisi jokin pointti keksiä, niin se, että isommat ihmiset voivat olla huomattavasti terveempiä kuin me lievemmin tukevat punkerot. Mutta oikeasti halusin vain purkautua kun on niin paha mieli.
Kommentit (7)
Nojoo tiedän ehkä miltä susta tuntuu. Mulla on lievästi ylipainoisena esidiabetes ja kohta varmaan diabeteskin, vaikka muuten elän terveellisesti. Kaveripiirissä on paljon epäterveellisesti eläviä pullukoita ja ihanteelliset veriarvot niillä. Turhauttavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut neljänkympin iän jälkeen myös noita kaikkia lihavuuden ongelmia, vaikka ylipaino on BMI:n mukaan lievän rajoissa.
No ei tasan varmasti tule pelkästä 13 kilon painonnoususta tule tuollaisia mainitsemiasi vaivoja. Kyllä ne syyt on pääosin muualla. Kortisonihan aiheuttaa monelaisia sivuvaikutuksia, siis tuon painonnousun lisäksi. Eiköhän se syyttävä sormi kannata osoittaa kortisonin suuntaan, eikä pelkkään painonnousuun.
Vierailija kirjoitti:
Miten siitä kortisonista lihoit?
Kortisoni ainakin kasvattaa rasvasoluja joillain kehon alueilla ja lisää ruokahalua.
Omaa kokemusta on psykoosilääkkeestä. Lihoin 20 kiloa vuodessa, lähtöpaino 53 kg. Lääke väsytti niin että fyysinen aktiivisuus loppui lähes kokonaan, ei jaksanut enää laittaa kunnon ruokaa, tuli nesteturvotusta, ummetusta...Tuolloin 10 vuotta sitten psyykenlääkkeiden painohaitoista ei puhuttu niin paljon kuin nykyään, enkä osannut pitää puoliani. Myöhemmin laihdutin 15 kiloa lääkemuutoksella ja kovalla työllä, pysyin tuossa painossa 2 vuotta. 10 kiloa on pysynyt pois 6 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on lääkkeestä, ei läskistä ja vaikutukset ovat kurjia. Ei kannata verrata kortisoniturpoamista lihomiseen. Turpoaminen ja pöhöttyminen on aivan erilaista, kuin lihomisessa.
Minä olen syöppö, mutta rankkojen syöpähoitojen jälkeen painoni romahti nopeasti, koska en pystynyt syömään. Sain useita kertoja suuria kortisonikuureja ja ulkonäköni ja olemukseni muuttui kammottavasti lyhyessä ajassa. Paino nousi 15 kiloa kuukaudessa. Paino ei kertynyt ns. normaalisti, vaan niskaani kasvoi kyttyrä, koko yläkroppa turposi, kaula katosi ja naama levisi. Näkeminen oli vaikeaa turvonneiden luomien vuoksi.
Kortisonivalmisteillakin on valtavia eroja. Minä söin suuria Medrol-annoksia, jottei maksani tuhoutunut.
Minä VIHAAN kortisonia, mutta onneksi pääsin siitä vuosien hoidon jälkeen eroon. Toivottavasti sinäkin pääset.
Varmistaisin lääkäriltä, onko sinulle määrätty kortisoni ainoa mahdollinen vaihtoehto tai voisitko kokeilla jotain muuta versiota. Jos tai kun pääset kortisonista eroon, niin saat oman kroppasi takaisin muutamassa kuukaudessa, kun kortisoni poistuu vartalosta.
En tiedä kaipaisinko jotain neuvoja tässä vai mitä. Kokemuksia, kohtalontovereita? Onko kenelläkään muulla lievä lihominen vaikuttanut näin merkittävästi elämään?