Lue keskustelun säännöt.
MITÄ tehdä kun loman jälkeen työt jatkuu ja aamulla jo itkettää ja vituttaa mennä
23.07.2018 |
Ei edes täysi työpäivä edessä mutta niin mitta täynnä että tekisi mieli vetää kännit, vituttaa ja väsyttää vaikka päivä vasta edessä. Työpaikan vaihto ei auta, näin käynyt jokaisessa työssä että mitta vaan tulee täyteen. Mistään ei tule mitään, en saa edes laittauduttua eikä tee mieli syödä vaikka on nälkä.
Mitä te muut työtänne vihaavat teette vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (26)
Siellä taas laiskiainen itkua vääntää kun "joutuu" työhön. Ja kun kaikissa töissä tulee sama, niin kertoo että sinulla on asenne pielessä. Veikkaan että olet saanut lapsena liian vähän vitsaa persuukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piristää kun mietin että tulee syksy ja aukeaa uusia työpaikkoja. Aina uuden työtehtävän ansiosta jaksan olla motivoitunut sen n. 6 kk ja sitten taas uutta katsomaan... Että joo, omalla kohdalla auttaa ainoastaan vaihtelu. Tosin olen alkanut harkitsemaan uutta tutkintoa työn oheen tehtäväksi etten tylsistyisi.
Ooh, tuo on niin tuttua, että fiilis on haikea, surullinen ja itkettää, kun loma on loppumassa.
Ehtii tottua lomalla olon rentouteen ja vapauteen. Lähes poikkeuksetta
joka kerta voisin vielä jatkaa lomaa.
Koululaisetkin toteavat usein kesäloman loppuessa, että vielä olisi loma kelvannut.
Toivottavasti voit olla kiitollinen, että sinulla on töitä ja työpaikka. Tuleehan niitä uusia lomia, kun niitä tienaa.
Tsemppiä ja positiivistä suhtautumista elämään :)
Oma asenne vaikuttaa pitkälti kaikkeen. Itse yritän väsyneenä aamulla ajatella POSITIIVISESTI:
Minä SAAN (en joudu) mennä töihin auttaa kummasti☺
Mitä minä teen? Nielen kitinät ja pakotan itseni töihin. Ei kaikki aikuisen elämässä ole kivaa, mutta työ on yksi niistä asioista jotka on silti pakko hoitaa vaan. Ja sen tiedän että loman jälkeen ekat päivät on vaikeimpia, kyllä se siitä taas rutinoituu tasaiseen tympeyteen ajan kanssa, kunhan vaan sisulla pakottaa itsensä töihin ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile vaihtaa työpistettä.
Mulla oli aikaisemmin sama fiilis että ihan ahdisti mennä töihin mutta sitten vaihdoin kokonaan kerrosta missä olin töissä ja nykyään menen täysin ok tai neutraalein fiiliksin töihin. Nykyinen työ on itsenäisempää, oma työhuone eikä mitään asiakaspalvelua, hermot lepää :)
7 oli hyvä vinkki.
Jotain muutoksia työpisteeseen / vaatetukseen / eväisiin tai lounaan valintaan tms. niin se tuntuu vähän erilaiselta. Jokainen valinta jonka voi tehdä, tuo lisää oloa että "minä saan / voin / pystyn vaikuttamaan". Ei ole niin sidottu olo työpaikkaan ja "työminään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nielet kiukkusi ja itkusi ja menet töihin - kuten me kaikki. Hyvin sä vedät!
Taidan olla väärä ihminen vastaamaan, kun olen niin onnekas, että olen aina saanut tehdä pelkästään mukavia töitä. Itselläkin oli tänään paluu sorvin ääreen muttei harmita yhtään, kun täällä on niin kivaa. Nykyään nautin oikeastaan entistä enemmän kun tiedän, että muutaman vuoden päästä on pakko jäädä eläkkeelle.
En siis osaa sinua oikein neuvoa. Mutta jos todella ainoastaan ja pelkästään kärsit, ehkä sinun olisi sitten vaan paras jäädä pois työelämästä? Onhan se kaikkien kannalta parempi, että tilallesi tulee joku työhön halukas ja siitä ehkä jopa pitävä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Yritän vain psyykata itseni joka päivä suoriutumaan tehtävistäni. Inhoan työtäni ja olen inhonnut kaikkia aikaisempiakin yhtä paljon. Olen vaihtanut alaa 4 kertaa mutta sekään ei ole auttanut. Minä yksinkertaisesti inhoan käydä töissä. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Yritän vain psyykata itseni joka päivä suoriutumaan tehtävistäni. Inhoan työtäni ja olen inhonnut kaikkia aikaisempiakin yhtä paljon. Olen vaihtanut alaa 4 kertaa mutta sekään ei ole auttanut. Minä yksinkertaisesti inhoan käydä töissä. Piste.
Etkö haluaisi olla edes filmitähti, muusikko, kilpaurheiluja, kirjailija tms? Inhoatko aivan kaikkea millä voi tienata elannon, vai vain tylsimpiä töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellasta se on monelle. En tekisi päivääkään töitä, jos ei olisi taloudellisesti pakko. Kaikki "vaihda työpaikkaa/alaa/asennetta/" lähinnä naurattaa. Elämässä nyt vaan on kaikkea paljon mukavampaa ja mielekkäämpää kuin työnteko. Minulla ei ole koskaan ollut mitään toiveammattia tai alaa, joka kiinnostaisi. Nyt 36-vuotiaana en usko, että sellaista enää tulee olemaankaan.
Ei siinä auta kuin pistää sprinklerit kiinni ja painua sorvin ääreen. Mutta jos haluat elämää suurempaa draamailua niin siitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus on perjantaipullo alkosta, lauantaina sitten iltapäivätansseihin ja sen jälkeen syömään ja ehkä naimaan jos luoja suo. Näillä eväillä jaksaa porskuttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Yritän vain psyykata itseni joka päivä suoriutumaan tehtävistäni. Inhoan työtäni ja olen inhonnut kaikkia aikaisempiakin yhtä paljon. Olen vaihtanut alaa 4 kertaa mutta sekään ei ole auttanut. Minä yksinkertaisesti inhoan käydä töissä. Piste.
Etkö haluaisi olla edes filmitähti, muusikko, kilpaurheiluja, kirjailija tms? Inhoatko aivan kaikkea millä voi tienata elannon, vai vain tylsimpiä töitä?
Ehkä näyttelijä tai muusikko. Taidemaalari tai kirjailija. Ikävä kyllä minulla ei ole mitään taiteellisia lahjoja joten näillä mennään.
Pakkohan sinne on mennä. Itse selviän ajattelemalla, että työni on onneksi vain osa-aikaista, ja pelkkää päivävuoroa arkena. En edes inhoa työtäni, mutta inhoan sitä, etten saa työpaikalla vähääkään arvostusta, vaikka teen työni kuitenkin paremmin kuin hyvin. Pomo vain v*****lee ja kohtelee kuin jotain alkueläintä. Työ itsessään on siis ok, haastavaa ja henkisesti raskasta, mutta ihan mielelläni sitä teen. Ilmapiiri vain niin suolesta, että menee maku itse työstäkin.
10,
Tuota työelämästä pois jäämistä mietin paljon mutta en tiedä kuinka pärjäisi. Mistä saisi rahat?
Kiitos vastauksista. Kaikenlaiset kommentit kelpaa.
"Kivaa" kuulla että niin se menee kaikilla, en ole yksin tämän kanssa. En silti vain pysty sopeutumaan. Mietin jos joku joskus näkisi minut itkemässä työpaikalla mitä he sanoisivat? Onko se tosiaan normaalia?
Minulla on masennustausta ja sellainen normaali työelämään astuminen nuoruudessa on mennyt vähän ohi. Totta myös se etten varmaan tarpeeksi saanut piiskaa lapsena. Mutta asia häiritsee itseänikin, toivoisin todella että saisin tämän asenteeni muuttumaan.
Jos kyseessä onkin asennevamma niin kuinka sen saa muuttumaan, kun paha olo on niin lamaannuttava ettei muustakaan elämästä tule mitään?
Vierailija kirjoitti:
Ei edes täysi työpäivä edessä mutta niin mitta täynnä että tekisi mieli vetää kännit, vituttaa ja väsyttää vaikka päivä vasta edessä. Työpaikan vaihto ei auta, näin käynyt jokaisessa työssä että mitta vaan tulee täyteen. Mistään ei tule mitään, en saa edes laittauduttua eikä tee mieli syödä vaikka on nälkä.
Mitä te muut työtänne vihaavat teette vastaavassa tilanteessa?
Aika vaikea paikka sinulla! :(
Sinne vaan töihin, eihän siinä muu auta. Taidat olla allerginen työlle.