Läheisriippuvuudesta kokemuksia?

Olisiko täällä paikalla muita mahdollisesti läheisriippuvuudesta kokemuksia omaavia ihmisiä? Olen kahden vuoden ajan ollut parisuhteessa mieheen, jolla on mm. ongelmia päihteidenkäytön kanssa. Mieheni on kännipäissään useamman kerran minulle huutanut, raivonnut ja haukkunut, pari kertaa hieman myös fyysisesti kajonnut. Eniten ovat kuitenkin satuttaneet ilkeät sanat, kylmyys ja yksin jättäminen. Suhteessa on ollut jatkuvasti taloudellisia ongelmia miehen velkojen takia. Olen myös kokenut itseni suhteessa yksinäiseksi miehen viettäessä kaiken vapaa-aikansa omilla menoillaan. Jokin aika sitten selvisi hänen myös pettäneen, mikä on nyt ajanut suhteen siihen tilaan, että yritän tosissani päästä irti. Monen ulkopuolisen on helppo sanoa, että lähde ja heti. Tiedän, että näin pitäisi tehdä, mutta ongelma on nimenomaan siinä etten tunnu siihen kykenevän. Miehessä on myös paljon hyvää ja ratkaisujen hetkellä mieleni valtaavat vain muistot niistä hyvistä hetkistä, jolloin olen pakahtua ikävään jo pelkästä ajatuksesta.

Päädyin suhteeseen miehen kanssa ollessani melko vaikeassa elämäntilanteessa. Hän osasi olla hyvin rakastava ja huolehtiva, koin saavani hänestä turvaa. Tiedostan, että sisälläni on turvattomuutta ja pelkoa, joihin olen hänestä vastauksia hakenut. Minulla on omat ystävät ja oma elämä ollut koko ajan suhteemme aikana, eli kyse ei ole siitä, että eläisin vain hänen kauttaan. Jostain syystä oloni vaan on niin tyhjä ja yksinäinen ilman häntä, että ahdistun suuresti eron ajattelemisesta. Tuntuu, että oloni on parempi huonossa suhteessa kuin yksin. Vaikka suhteessakaan en tunne oloani hyväksi, vaan odotan ja toivon koko ajan muutosta. En kuitenkaan halua tuhlata elämääni turhaan odotteluun. En vaan pysty päästämään irti, pelkään ihan liikaa hänen menettämistään siitäkin huolimatta, että hän on minua niin paljon satuttanut.