Kyllä ottaa päähän ja lujaa tämä työttömyys.

Mua vituttaa erityisesti se, että mä olen hyvä työntekijä, olettaen tietysti että olen töissä siinä työssä minkä osaan ja josta tykkään. Mulla olisi annettavana hyvä työpanos, mutta kukaan ei suostu ostamaan sitä.

Entinen työpaikka on talousvaikeuksissa josta määräaikaisen työsopimuksen loputtua jouduin jäämään pois, ja kuulemma edelleen joutuvat vähentämään porukkaa. Minä tiedän että jos minä olisin siellä töissä voisin tehdä kahdenkin vakituisen ihmisen työn koska siellä on liian monta ihmistä töissä jotka luottaa siihen että kun on vakipaikka niin ei koskaan laiteta pois. Se työpaikka on sellainen jossa ei tietyistä säännöistä ja alan luonteesta johtuen voi pitää yt-neuvotteluja joten vakituisia on vaikea laittaa pois. Jos minä olisin siellä töissä, niin todellakin tuottaisin firmalle voittoa.

Yritän ajatella positiivisen toiveikkaasti että mulla on vielä 25 vuotta eläkkeeseen, että kyllä mä joskus vielä pääsen takaisin töihin, pääsinhän siihen edelliseenkin vaikka olin vuosia ollut kotona ja ajatellut että alkaa ikä tulla vastaan että en määse koskaan enää töihin. Mutta kyllä tämä kotona oleminen vaan ärsyttää kun tuntuu että olisin hyödyksi monille ihmisille kun olisin töissä ja toki palkkaakin tulisi. Tuntisi itsensä hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi ja mikä tärkeintä, työyhteisön jäseneksi. Työtön on aina B-luokan kansalainen vaikka mitä tekisi.

Sinänsä mulla ei ole tekemisen puutetta, mä en vaan halua tehdä näitä tylsiä juttuja kotona mitä pitäisi tehdä, ja sekin ärsyttää että työttömyys laskee virettä, ei saa öisin nukuttua jne.

Mua ei ärsytä yhtään sellaiset ihmiset jotka ei halua töihin, helkkarin hyvä vaan etteivät ole yrittämässä samaa työtä hakea kuin minä, olkoot kotona.