Hoitakaa asianne niin ettei ole mitään exiä ja nyxiä ja jälkeläisiä sinne sun tänne

Olen hoitanut jo.

Samaa mieltä. Lapset kärsii, mutta aina pitää etsiä uusia puolisoita ja tietenkin tehdä lisää lapsia. Työkseni setvin sitten näitä uusperheiden asioita ja ongelmia.

Nimenomaan näin. Kauhistuttaa, kun eräällä tutulla on kahdeksan lasta, jokainen eri miehelle ja nyt tapailee miestä, joka on vähän väliä putkassa tai tutkintavankeudessa.

Kuule ap, jos olisit kuunnellut hissantunnilla tietäisit että tämä  nykymeno ei  mitenkään eroa menneisyydestä.Sun tietämättömyytesi on pöyristyttävää.

Nelonen on oikeassa. Aina on Suomessa riiailtu ennen papin aamenta ja varsinkin miehet ovat kokeneet vapaudekseen käydä naimassa sosiaalisessa asteikossa alempiaan. Kaupungeissa oli sata vuotta sitten huolestuttavia määriä maksullisia naisia, joita poliisi saattoi ottaa kiinni ja vangita irtolaisuuden perusteella.

Minusta on vain HYVÄ asia, että erota voi ja perustaa uuden elämän paremmin sopivan puolison kanssa. Ja sanon tämän naisena, joka on ollut uskollisessa parisuhteessa jo 31 vuotta sen saman miehen kanssa, jonka kanssa on tehnyt lapsensakin.

Mutta en kuvittele, että parisuhteemme kesto olisi yksinomaan oman viisauteni tulosta, kyllä elämässä on rutkasti tuuriakin mukana, Ajan myötä hyväkin parisuhde voi väljähtyä tai riitautua. Puoliso voi muuttu, sairastua, rakastua. Mitä vain.

Minusta elämä on liian lyhyt siihen, että pitäisi kulissiavioliitossa kärvistellä. Eikä kulississa elämisestä lapsetkaan hyödy! Toki ongelmia pitää yrittää työstää ja sitä onnea viritellä uudelleen, mutta jos se ei onnistu tai toista ei kiinnosta edes yrittää, niin EROTKAA!

Ja kyllä, teillä on oikeus yrittää uudelleen.

N51

Niin miten?

Aina voi yrittää uudelleen ja uudelleen. Tuleeko kuitenkaan koskaan mieleen, että missä vika kun kenenkään kanssa ei onnistu? Miksi niitä lapsia pitää tehdä jokaisen uudelleenyrityksen myötä?

Minä hoidin osuuteni mutta mies alkoi hyppäämään baareissa ja äkkiäkös oli uuden hankkinut. Siksi exä.

Niin se on totta, että yhtä paljon niitä au-lapsia oli ennenkin, mutta niitten hoito oli paljon enemmän retuperällä kuin nykyään.  Orpolapsiakin oli sotien ja hoitamattomien sairauksien takia paljon enemmän.

Tunsin lapsena yhden vanhan miehen, joka oli ollut huutolaisena.  Ei ikinä suostunut syömään talkkunaa sen takia, että oli lapsena saanut syödäkseen pelkästään sitä.

Seurustelkaa jo nuorena. Kokekaa pettymys, jättäminen, jätetyksi tuleminen ja eron tuska. Tajutkaa, että ei ole yhtä ja oikeaa.

Näin ehkä vältytte ripustautumasta aikuisena epätoivoiseen avioliittoon vuosikausiksi. Tunnette itsenne, tiedätte mitä haluatte ja mitä ei. Osaatte valita, ja tunnistatte huonon suhteen nopeasti.

Suhteessa on aina kaksi osapuolta. Toinen ei voi ennakoida tai määrätä, mitä toinen päättää joskus tulevaisuudessa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi yrittää uudelleen ja uudelleen. Tuleeko kuitenkaan koskaan mieleen, että missä vika kun kenenkään kanssa ei onnistu? Miksi niitä lapsia pitää tehdä jokaisen uudelleenyrityksen myötä?

Kyllä uusioperheistä useimmar ovat vasta toisella kierroksella. Ja hei, pointti lienee, että sivusta sinä et voi tietää asioista juurikaan mitään. Siksi on aika turha moralisoida.

Tiedän muuten vain yhden naisen, joka on vaihtanut miestä tiuhaan. Lapsia hän ei ole tehnyt, mutta miehet vaihtuvat noin kolmen vuoden välein. Taustalla on ankea lapsuus vaihtuvissa sijaiskodeissa ja runsaasti hylkäämisen kokemuksia. Aikuisena hän selvästi pyrkii eroon miehistä siinä vaiheessa, kun alun romanttisen rakkauden vaihe on ohi ja häntä pelottaa, että mies jättää hänet - siksi hän toimii ensin.

Tuolle tuskin voi mitään, ihminen on monimutkainen tapaus, eikä ystävä voi sivusta käsin alkaa neuvoa. Edes psykologi tuskin voisi terapiassa ainakaan helpolla muuttaa tuollaisia lapsuudesta juontavia käyttäytymismalleja.

Toisaalta olen järkeillyt asian niin, että niin kauan kuin hän ei aiheuta surua ja tuhoa muille kuin niille aikuisille miehille, joiden kanssa hän päättää suhteen, antaa olla. Eivät nuo ole mitään erityisiä reppanoita olleet, uusiin suhteisiin hekin ovat sitten päätyneet.

Jos joku oikeasti tekee aina uudessa suhteessa lapsia ja on harrastanut sitä jo pitkään, niin onhan se vähän sanoisinko heikkoa elämän suunnittelua. Mutta ovatko lapset sitten niin kauhean onnettomia?

Niin ajattelin. Minulla on kyllä kolme lasta saman miehen kanssa ja ovat jo isoja, mutta miespä sitten päätti pettää ympäriinsä ja sai yhden lehtolapsenkin. Lisäksi lähti sitten toisen naisen matkaan. Ei ollut minun valintani, enkä sitä olisi uskonut. Miten tuohon kaikkeen olisin varautunut? No oltiin sentään 20 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Suhteessa on aina kaksi osapuolta. Toinen ei voi ennakoida tai määrätä, mitä toinen päättää joskus tulevaisuudessa tehdä.

Itse kuitenkin pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä. Mulla ei ole lapsia kuin yhdelle miehelle, enempää ei tule. Uuteen suhteeseen ei ole pakko syöksyä eron jälkeen, voi vaikka elellä yksin.