Vähän väliä riitaa miehen kanssa, miten tämän saa loppumaan ilman eroa! Kumpikin haluaa rauhallista mutta ei vaan pysy... Pitkä teksti, anteeksi...

Miehellä masennus, epävakaa persoonallisuushäiriö näin ensi alkuun mainittakoon.. Minä olen aivan loppu niiden tuomiin vaikutuksiin... Mies taas näkee tilanteen niin että minä olen kamalan rasittava vaimo joka valittaa joka asiasta.. Kiinnittää huomion että puhun mutta ei siihen että mistä puhun... Ja paljon on missä mies edes auttaa murheiden syntyä ihan omalla toiminnallaan muttei sitä näe...

Mies tekee, osallistuu, rakastaa, iloitsee meidän kanssa mutta kuitenkin suurimman osan ajasta...

- Unohtelee/jättää tekemättä mitä on luvannut, ei ymmärrä miksi sitten sanon etten voi luottaa häneen... Ja miksi vie multa voimia. Joudun muistamaan omat, lasten asiat, miehen asiat ja vielä muistuttamaan häntä muistamaan mitä on sovittu

- Vähättelee asioita mitkä minua hänen toiminnassaan satuttaa, tai ylipäänsä asiat mitkä harmittaa jos harmittaa... naureskelee ja vitsailee vaikka näkee että puhun alla päin ja kun alan itkemään sen seurauksena niin suuttuu ja sanoo ettei jaksa tällaista...

- Ei pyydä omatoimisesti mitään anteeksi vaikka kohtelisi miten, ei ymmärrä itse tilanteita missä kuuluisi olla ymmärtäväisempi ja välittävämpi kylmyyden sijaan... Joudun kaivamaan nämä asiat hänestä että ymmärtää edes sitten, tuo rasittaa kovasti... Haistattelee ja uhkailee kun HÄN VÄSYY kun juttelen ja tunnen asioista millä hän on loukannut...

- Kääntää kaiken minun syyksi... Vaikka tekisin jotain sellaista mikä hänen tekemänään johtaisi siihen että minua syyttettäisiin siinäkin tilanteessa.

- kun teen jotain viatonta, niin tiuskii ja huutaa mutta olettaa etten tunne siitä mitään ja jos kysyn teinkö väärin jotain, suuttuu kuulema kun vajoan itsesääliin kun kysyn noin?! ei voi itse pyytää anteeksi asiatonta reaktiota tai vastata ymmärtäväisesti kun kysyn...

- Miestä ei kiinnosta juurikaan mikään tekeminen, paitsi hänelle itselle mieluiset... Suurimpaan osaan perheen kanssa tehtävään alkaa huokailu, ankeus, just alkaa väsyttää... Vie ilon muiltakin.. Ja sen kuittaa eikö täällä saa sanoa jos väsyttää... No saa... Muttei huomaa miten se on aikalailla joka asiassa..

- vanhemmuuteen liittyvät asiat on aikalailla minun harteilla. Jaksaa vuosi toisensa jälkeen sanoa että hän ei jaksa sen kummemmin kasvattaa lapsia... Ja se näkyy kun ei opeta mitään, ei anna kotitöitä minkään ikäiselle, ei odota mitään, ei vaadi mitään, ei ole kiinnostunut lapsista sen syvemmin, juttele...ei komenna isompia ollenkaan... Pienemmille taas raivoaa niin että menee jo liian pitkälle.

Jatkuu...