Lue keskustelun säännöt.
Miten taas ryhdistaytya, kun menkat alkoi eika vielakaan meille vauvaa? Ekan puolen vuoden ajan jotenkin tsemppasin, nyt en enaa jaksa kun tuntuu vaan teeskentelylta porrata pirtea
19.11.2007 |
nä, vaikka oikeasti vaan itkettää ja tekee mieli raivota. Mies taas reagoi mun huonoihin mielialoihin tosi negatiivisesti ja kuulemma hänen puolestaan yritys saa jäädä, jos siitä seuraa vaan tämmöistä tuskaa.
Tämä viikko menee taas siihen, että kerää itseään kasaan. Miten näitä pettymyksiä voi jaksaa kerta toisensa jälkeen?
Kommentit (4)
Ajattelet vaan että ne voi olla nyt ne viimeiset menkat, sitten tärppää. Yritä löytää muuta iloa elämästä ja olla stressaamatta (tiedän, ei ole helppoa) jos sitten tärppäisi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä meni 5-vuotta että saatiin oma pieni tuhisia :)
itseasiassa mä jo tavallaan luovutin ja mietin että ei me ikinä saada omaa vauvaa.. niin monta vuotta ja niin monta pettymystä...
kunnes sitten eräänä kylmänä helmikuisena päivänä ihmettelin menkkakipuja, niin pakottavia ja vihlovia, ja odotin sitä hetkeä että nyt vessaan ja äkkiä.. mutta meni päivä, meni kaks, kivut olivat,mutta menkkoja ei tullutkaan .. pieni pelko tulikin mukaan, onko tämä nyt sitä?
ostin testin apteekista ja siihen tuli haalea,haalea viiva..
minä innoissani uskoin jo vauvaan, mieheni ei.. ostin kolme testiä, tein ne eri päivinä ja lopulta miehenikin ymmärsi tilanteen, vauva oli tulossa..
sitten menin niiden vihlovien kipujen kans sairaalaan, ja sielä tohtori teki sisätutkimuksen ja sanoi ettei täällä kyllä sydän syki, ei taida olla elämää sun mahassa...
olin saada sydärin että näinkö meidän onni vietiinkin pois??
olin shokissa, tuli toinen tohtori, huomattavasti vanhempi kuin tämä aikaisempi, se katsoi ultralla ja sanoi, (muistain ikuisesti sen lauseen..)
voi siellähän se pikkusydän sykkii, kyllä täällä elävä sikiö on )
oisin voinut kuristaa sen ekan nuoren lopin, tohtorin...
niin se sitten syntyi meille terve iso tyttö 4.5kg ja 50.5cm sektiolla.
ja toista ei ole kuulunut, mutta kyllä minä olen niin onnellinen kun sain edes yhden ja terveen lapsen. nyt 2v.
ONNEA MYÖS TEILLE YRITYKSEEN JA ELÄ RESSAA, SE TULEE KUN SITÄ VÄHITEN OOTTAA :)
Kun annat itsellesi luvan voida huonosti, niin elämäsi helpottuu. Ei sinun tarvitse teeskennellä toisille onnellista.
Tiedän tuskasi enkä osaa edes auttaa muuten kuin sanomalla, että aika helpottaa tuotakin tuskaa. Elämä on epäreilua. Toiset saavat heti ja jotkut eivät koskaan. Toivotaan, että sinä kuulut miehesi kanssa kuitenkin siihen ryhmään, jotka lopulta saavat nyytin syliin.
Odotuksen odotus on tuskallista ja herättää niin paljon erilaisia tunteita ja kysymyksiä. Koeta hemmotella itseäsi ja tehdä jotain superkivaa niin mieli hieman paranee. Kyllä se siitä taas lähtee kun pari päivää saa velloa pohjamudissa. Ja hei oikeasti, tekee välillä ihan hyvää maata sohvalla puhumattomana ja velloa itsesäälissä :o) Sen jälkeen tuntee itsensä virkeäksi ja saa kummasti puhtia uuteen kiertoon.
Tsemppiä kovasti!!!
T: äiti, jolla kesti äidiksi pääseminen 3,5 vuotta ja lukemattomia kiertoja...