Sain koemielessä haetun työpaikan, lähes 100 hakijaa, en haluaisi lasta hoitoon...

Tai sitten yrität etsiä kivaa pph paikkaa. Ja pianhan olet taas äitiyslomalla:)

toivottavasti hoitojakso ei ehdi venyä pitkäksi. Sitten voit huoletta olla seuraavasta sen 3-vuotta kotona, kun on unelmaduuni odottamassa

Lapselle palkkaatte hoitajan kotiin, jos ette halua viedä hoitoon tai sitten perhepäivähoitoon, joka ei niin paljon eroa kotihoidosta, paitsi, että olisi muutama muukin lapsi.

Pikkukakkonen tulee jos on tullakseen, sitten ehdit olla kotona, eikä tarvitse miettiä mistä työpaikka, kun työhönpaluun aika koittaa.

Tietenkin miehesi jää kotiin hoitamaan lasta. Ellei nyt sitten ole mikään tosi special-tilanne hänellä uran suhteen, mutta ei varmaankaan, kun et mitään maininnnut.

joskus on myös ajateltava omaakin elämäänsä. Toki on fiksua huolehtia myös työnantajan näkökulmaa, mutta mulla ei siitä hyvästä ainakaan ole satanut kuin paskaa niskaan.

Jos mies voi jäädä kotiin edes pariksi kuukaudeksi, teette niin. Jos ei voi, niin etsit mahdollisimman hyvän hoitopaikan ja uskot että lapsi selviää siitä kyllä - etenkin kun pääsee kohta taas kotihoitoon äidin jäädessä äitiyslomalle. Mun esikoinen oli päiväkodissa 1-3-vuotiaaksi ja sitten kotona kolme vuotta - ja voi vakuuttaa että ne kolme kotivuotta näkyy hänessä paljon enemmän kuin ne kaksi päiväkotivuotta, joita hän ei edes muista enää...



Tuon tason tilaisuutta ei sovi uhrata missään nimessä. Lapsi ei siitä mene rikki että joutuu hoitoon vähän aikaisemmin kuin suunnittelit, mutta sun loppuelämälle tuolla työpaikalla voi olla valtava merkitys! Ja mitä tulee työnantajan resursseihin: jos he palkkaavat nuoren yhden lapsen äidin, niin varmasti he ovat varautuneet siihen, että jäät ennen pitkää uudestaan äitiyslomalle. Ei työnantajakaan tyhmä ole. Heidän kannaltaan voi olla hyväkin jos tulet raskaaksi aika pian: sijainen voi löytyä niistä jotka hakivat paikkaa samaan aikaan sinun kanssasi eikä heidän tarvitse tehdä uutta hakua.

Minäkin olisin saanut juuri samaan aikaan tosi mielenkiintoisen duunin, mutta puolitoistavuotiaan hoitoonvieminen tuntui kamalalta ajatukselta, joten sanoin kiitos ei. Ja kun sitten lapsen ollessa vähän yli 2v. halusin töihin, sain heti töitä. Ja lapsi oli paljon valmiimpi hoitoon (eli osaa puhua ja kertoa päivästään, on päiväkuiva, osaa pukea itse jne...)

Itse olin vähän aikaa sitten lähes vastaavassa tilanteessa ja vietin lukuisia unettomia öitä oikeaa ratkaisua päkäillessäni. Lopulta päädyin jäämään kotiin, vaikka varmasti olisikin ollut rationaalisempaa, urani kannalta kannattavampaa ja taloudellisesti houkuttelevampaa ottaa paikka vastaan. Kuitenkin jokin " sisäinen ääni" puhui koko ajan lapsen kotihoidon puolesta, ja päätin kuunnella tuota ääntä. Toistaiseksi en ole vielä katunut päätöstäni, vaan ajattelen, että lapseni, melko herkkä ja ujo tapaus, hyötyy enemmän tästä ratkaisusta kuin minä toisesta.

Ja aloita seuraavan lapsen yritys heti aloitettuasi työt. Ei ole vaaraa että koeajalla saisit lähtöpassit ison mahan takia ja ehdit kerätä hyvät äitiysrahat.



Puolitoistavuotiaasi voi mennä vaikka perhepäivähoitajalle jos tarharyhmät ovat mielestäsi huolestuttavia. Pystyisittekö ottamaan kotiinne sukulaista/tuttua hoitamaan lasta. Ja aina voit myös pyytää työnantajalta lyhennettyä työviikkoa jolloin lapsen hoitopäivä ei suotta veny.



Jos olen monta vuotta putkeen " vain" kotona, tekee siihen väliin ihmeitä jos on muutaman kuukauden töissä.