Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainut, jonka mielestä sotaveteraanien ja yleensäkin vanhusten paapominen ei olisi niin tärkeää?
05.12.2007 |
Siis tottakai normaali elintaso pitää säilyttää. Mutta esim sotaveteraanien hyväksi järjestetään joka vuosi keräyksiä. Veteraaneja on enää vähän jäljellä ja jo useampi vuosi sitten tv:ssä sanottiin, että veteraaneille oli jo sillon kerätty niin paljon rahaa, että niillä pystyisi elättämään veteraanit loppuelämän ajan ihan helposti.
Miksi siis keräyksiä yhä järjestetään? Miksi veteraanien vaimot ja lapsetkin saa tukia?
Mielestäni ihan älytöntä!
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika rohkea aloitus. Kohta sinua ap haukutaan epäisänmaalliseksi jne.
Mutta näin 60-luvulla syntyneenä ja 70/80-luvun rauhanliikkeen aikaan kasvaneena on pakko sanoa, että sotasankariuden ihannointi ON vähän etovaa. Eikä tässä nyt ole kyse siitä, että en arvostaisi itsenäisyyttä ja ymmärtäisi, miten kauhea osa oli sotaan joutuneilla. Vaan nimenomaan pidän sitä hiukan yliampuvana ja hurmosmaisena, miten sotaan ja sen kauheuksiin suhtaudutaan.
Joudun työni puolesta seuraamaan maailman kriisejä ja näkemään kamalia kuvia ruumishuoneilta. Siinä on jo vuosia sitten kadonnut gloria sodasta.
Sotaan oli aikoinaan pakko mennä, ei se ollut siinä mielessä " valinta" . Mutta tietenkin sen vuoksi moni menetti nuoruutensa, terveytensä ja jopa sukunsa ja kotinsa. Sen vuoksi he tarvitsevat erityiskohtelua ja apua - kuten kuka tahansa heikoilla oleva suomalainen.
Mitä tulee sotaveteraanien auttamiseen, niin joo: olet ap oikeassa, sotaveteraaneja on niin vähän, että heidän kuntoutus- ja hoitotoimintaansa on rahastoissa varoja yllin kyllin.
Mutta ainakin minun tiedon mukaan (tuttavat) saavat tuet esim valtion maksamana kuntoutuksena, ilmaisina taksi/bussilippuina ym
järjestöllä on miljoonia. ne kulkevat sijoituyhtiöiden kautta osakkeisiin ym. lahjoittaja-parat luulevat antavansa rahaa suoraan veteraanelle!
Ainakin minä mietin aina kun näen jonkun keräävän varoja veteraaneille, että eiköhän sitä rahaa ole ihan tarpeeksi jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisivat suoraan, että on tarkoitus pyörittää järjestöä jolle ei ole nykyoloissa kohta enää tarvetta, mutta ei haluta ketään potkia poiskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja terveytensä isänmaalleen uhrattuaan ansaitsi ne toki.
Xandris, ajattelet aika pinnallisesti. Suvustasi ei taida löytyä sotaveteraaneja? Lotan ja 80% sotainvalidin tyttärentyttärenä voisin sanoa, että tutustu aiheeseen pintaa syvemmältä. Missä olisimme nyt ilman isovanhempieni kaltaisia ihmisiä?
Pärjäsi vammoineen ihan omin voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sotasankariuden ihannoinnilla? Tai siis näin ihan tavallisena ihmisenä ja kolleganasi (tosin en ole uutistoimittaja) mä en ainakaan koe veteraanien arvostusta minään sellaisena. Enkä usko että kovin moni muukaan normaali aikuinen niin tekee. Kuka siis niin tekee mielestäsi? Eläkä sano Tuntematon sotilas...
Sen sijaan mun mielestä on oikeasti tärkeää ja mielenkiintoista kuulla ja tietää millaista elämä sodassa ja sodan aikana muuallakin oli. Koska se on jotain, mitä me emme pysty ikinä edes ymmärtämään, koska emme ole siihen tilanteeseen joutuneet.
Tämän asian tiimoilta on aika ahdistavaa myös ajatella kuinka paljon vanhuksissamme on sodan psyykkisesti vaurioittamia ihmisiä, jotka eivät ole ikinä saaneet mitään apua kokemustensa käsittelyyn. Siitäkin syystä on tärkeä puhua asioista vielä tänäänkin, että noillakin ihmisillä olisi jotain väyliä käsitellä asioita, kun monelle kynnys mennä oikeasti puhumana on jo liian suuri/palveluja ei ole tarjolla.
Xandris:
Aika rohkea aloitus. Kohta sinua ap haukutaan epäisänmaalliseksi jne.Mutta näin 60-luvulla syntyneenä ja 70/80-luvun rauhanliikkeen aikaan kasvaneena on pakko sanoa, että sotasankariuden ihannointi ON vähän etovaa. Eikä tässä nyt ole kyse siitä, että en arvostaisi itsenäisyyttä ja ymmärtäisi, miten kauhea osa oli sotaan joutuneilla. Vaan nimenomaan pidän sitä hiukan yliampuvana ja hurmosmaisena, miten sotaan ja sen kauheuksiin suhtaudutaan.
Joudun työni puolesta seuraamaan maailman kriisejä ja näkemään kamalia kuvia ruumishuoneilta. Siinä on jo vuosia sitten kadonnut gloria sodasta.
Sotaan oli aikoinaan pakko mennä, ei se ollut siinä mielessä " valinta" . Mutta tietenkin sen vuoksi moni menetti nuoruutensa, terveytensä ja jopa sukunsa ja kotinsa. Sen vuoksi he tarvitsevat erityiskohtelua ja apua - kuten kuka tahansa heikoilla oleva suomalainen.
Mitä tulee sotaveteraanien auttamiseen, niin joo: olet ap oikeassa, sotaveteraaneja on niin vähän, että heidän kuntoutus- ja hoitotoimintaansa on rahastoissa varoja yllin kyllin.
siis eikö ne keräysrahat edes mene veteraaneille? Eikö ne kerääjät joudu vastuuseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun oma isäni oli sodassa, samoin kaksi setää ja kaksi tätiä lottana. Miehen puolelta setiä kaatui kaksi.
Kyse siis ei edelleenkään ole siitä, että en ymmärtäisi, millainen se kohtalo oli, joutua sotaan kuolemanvaaraan vuosikausiksi. Ja tiedän oikein hyvin, millainen saavutus oli torjua Neuvostoliiton suurhyökkäys kesällä 1944 (siellä miehen sedät muuten kuolivat, Kannaksella kesäkuussa -44 heti suurhyökkäyksen alkupäivinä).
Mutta ymmärrän myös sen, että se kohtalo oli pakko, eikä siihen siinä mielessä voi kytkeä erityistä SANKARUUTTA, siis siihen rintamalle menoon. Itse kukin varmasti tarvitsi siellä selvitäkseen sankaruutta, mutta siinä mielessä en osaa ihannoida asiaa, kuten nuoremmat kanssasiskot tuntuvat tekevän.
Kun kuuntelen isääni ja muita sotaveteraaneja, heillä on mielestäni aika tervehenkinen asenne asiaan. Sota oli kamala juttu, eikä siitä hirveästi haluta elämöidä. Nuorten sotaintoilua pidetään aika lapsellisena ja todellisuudelle vieraana. TOKI he toivovat, että heidän avuntarpeeseensa vastataan ja että veteraanien saavutuksia Suomen puolustamisessa arvostetaan - sitäkään en halua ollenkaan kiistää.
Mitä tulee sotaveteraanien etuisuuksiin, niin kuntoutus on merkittävin niistä. Veteraanien rintamamieslisä on surkean pieni, joitain kymmeniä euroja kuukaudessa.
Vierailija:
Xandris, ajattelet aika pinnallisesti. Suvustasi ei taida löytyä sotaveteraaneja? Lotan ja 80% sotainvalidin tyttärentyttärenä voisin sanoa, että tutustu aiheeseen pintaa syvemmältä. Missä olisimme nyt ilman isovanhempieni kaltaisia ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Xandris:
Mutta ymmärrän myös sen, että se kohtalo oli pakko, eikä siihen siinä mielessä voi kytkeä erityistä SANKARUUTTA, siis siihen rintamalle menoon. Itse kukin varmasti tarvitsi siellä selvitäkseen sankaruutta, mutta siinä mielessä en osaa ihannoida asiaa, kuten nuoremmat kanssasiskot tuntuvat tekevän..
Miehen isä on sotaveteraani ja käy kerran pari vuodessa veteraanien kuntoutuksessa. Kaunialan sotavammasairaalan toimintaan on kai käytetty näitä keräysrahoja. Itse en anna mihinkään sellaiseen keräykseen rahaa, joka ei kohdennu suoraan nimettyyn asiaan l. nämä yleiset keräykset ovat jääneet ilman tukeani. Mies on kyllä osallistunut esim. sotaveteraanin halkoliiterin täyttöön, pihan haravointiin, talon kunnostukseen jne. Lions Clubin kanssa sekä taloudellisesti, että omalla työllään.
Mieheni äiti, 83, on sotaveteraani, lotta ja vieläpä rintamalla ollut. Hän on jo kymmenien vuosien ajan saanut säännöllisesti ilmaisen kuntoutusviikon tai kaksi. Nyt, kun veteraaneja on niin vähän, hän pääsee kuntoutukseen kerran vuodessa. Lisäksi veteraaneille on monenlaisia ilmaisia tapahtumia, joissa on ruokailu. Monille veteraaneille on tehty remontteja asuntoihin, jotta he ovat voineet asua kotona pidempään yms.
Niistä kauheuksista ei kuulemma puhuta kuin niille jotka on niitä itse kokeneet. Eipä juuri arvostanut sotakokemuksillaan retostelevia ihmisiä. Totesi vain, että tuskin ovat edes olleet paikalla kun on varaa soittaa suutaan. Isäni löysi hieman ennen isoisän kuolemaa tämän rintamalla kirjoittamat kirjeet mummille. Osan isä luki minulle, mutta kaikkea en saa vieläkään tietää mitä niissä lukee.
että järjestöä ei ole tarkoitus pitää järjestön vuoksi pystyssä, vaan että se ajetaan alas siinä vaiheessa kun " asiakkaatkin" loppuvat, ts. rahat käytettäisiin viimeistä senttiä myöten.
Nythän ensisijaisia asiakkaita ei enää kohta ole jäljellä, eli rahathan pitäisi käyttää nyt. Mutta eri asia sitten miten liitto määrittelee mikä on kohderyhmä, saavatko esim. sotainvalidien lapset tukia.
ajoittain sellaista hurmosta, jonka koen sotasankariuden ihannointina. Siis tällaiset Lauri Törni -t-paidat yms. veteraanisormukset.
Vierailija:
sotasankariuden ihannoinnilla? Tai siis näin ihan tavallisena ihmisenä ja kolleganasi (tosin en ole uutistoimittaja) mä en ainakaan koe veteraanien arvostusta minään sellaisena. Enkä usko että kovin moni muukaan normaali aikuinen niin tekee. Kuka siis niin tekee mielestäsi? Eläkä sano Tuntematon sotilas...
Muistatko itse 1970-luvun ajattelua sodasta? Ja nyt en niinkään viittaa vasemmistolaisten ajatteluun, vaan yleiseen mielialaan. Vertaa sitä nykyiseen aikaan. Etkö todella itse näe mitään eroa? En toki väitä, että kaikki muutos olisi huonompaan suuntaan, päinvastoin.
Mutta jos esim. miettii rauhanliikkeen agendaa, niin kyllä nykyään on vaikeampi saada kansaa vastustamaan maamiinoja tai rypäleammuksia kuin mitä 70-luvulla oli mobilisoida kansaa ydinaseiden vastustukseen. Tähän liittyy tietysti muitakin asioita ihmisten kokemista uhista alkaen, mutta myös sitä, että maanpuolustuksesta on onnistuttu kehittämään ikäänkuin koskematon aihealue.
Varsinkin tuo Lottien arvostus pistää oikein veren kiehumaan, ihan kuin naiset olisivat olleet huviretkellä siellä sodassa.
Tosiaan olisi hauska tietää mihin se kaikki veteraaneille (ja niille lotille myös!) tarkoitettu raha menee? Ja kuten ap. sanoi, heitä on tällä hetkellä jäljellä kuitenkin enää niin vähän, että pienintä mitä tämä yhteiskunta voisi tehdä kiitokseksi heille olisi järjestää hyvä hoito ja vankka arvostus loppu elämäksi.