Kehopositiivisuuden nimittäminen tekosyyksi on merkki sairaasta maailmankuvasta ja peitellystä ahdistuksesta?
Kiitos kun kerrot meille tämän. Kaikki ylipainoiset on siis jeesuksia ja hyvyyden perikuvia!
http://mussaonhyvaolla.fi/luulin-etta-kehopositiivisuus-on-tekosyy-ja-m…
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Ja merkki laiskuudesta. Fakta on että ylipaino on terveysriski.
Ja nimenomaan se on repsahtamista.
Tervetuloa sairaiden vauvapalstalaisten joukkoon :D
Heti toisessa kappaleessa mainitaan miten kirjoittaja itse on ollut niitä "lasketaan kaloreita millintarkasti, ei syödä ollenkaan herkkuja ja urheillaan niin paljon kuin pystyy" -tyyppejä. Ei taskaan ihme jos on onnellisempi kun ei enää laske kaloreita tai urheile suunnattomasti.
Läskien ja tuollaisten ihmisten väliin mahtuu monta olomuotoa, miksi aina pitää vetää esimerkiksi ne ääripäät?
Olen tahtomattani liian laiha. Haluaisin olla kehopositiivinen, mutta se ei onnistu, koska muiden tuijotus aiheuttaa enemmän pahaa mieltä kuin laihuuden peitteleminen. Kehopositiivisuus ei koske vain ylipainoisia vaan heitäkin, joilla on esim. sairauden vuoksi keho " epätavallinen".
Minulla on teille kaikille mietittävää. Voitte sitten illalla ennen nukkumaanmenoa miettiä tätä:
Miksi sinä koet tuntemattomien ihmisten kehot niin voimakkaasti itsessäsi? Oletko ajatellut että saattaisit tarvita mielenterveysapua, koska ei ole tervettä käyttää elämästään noin isoa osaa toisten kehojen miettimiseen?
Mitä voisit itse tehdä? No ainakin nyt ihan ensin yrität olla ajattelematta toisten vartaloita. Se onnistuu ensin ehkä pari sekuntia, mutta tiiviillä harjoittelulla aika pitenee, ja huomaat että ahdistus helpottaa pikkuhiljaa. Jos tämä ei itsenäisesti onnistu, on pakkomielle päässyt joa sairauden tasolle, ja tarvitset ammattilaisapua. Rohekasti vain, tk:n kautta pääset eteenpäin, eikä maksa paljoa!
Tsemppiä kaikille tuntemattomien ihmisten kehoista pakkoajatuksia kokeville!
Vierailija kirjoitti:
Heti toisessa kappaleessa mainitaan miten kirjoittaja itse on ollut niitä "lasketaan kaloreita millintarkasti, ei syödä ollenkaan herkkuja ja urheillaan niin paljon kuin pystyy" -tyyppejä. Ei taskaan ihme jos on onnellisempi kun ei enää laske kaloreita tai urheile suunnattomasti.
Läskien ja tuollaisten ihmisten väliin mahtuu monta olomuotoa, miksi aina pitää vetää esimerkiksi ne ääripäät?
Samaa ajattelen! Miksi aina ääripäät? Mihin unohtuu ne BMI 19-24? Itse kuulun tuohon joukkoon, BMI20.
EN laske kaloreita, syön vatsan täyteen mässäämättä. Syön pieniä määriä viisi kertaa päivässä. Liikun ehkä keskitasoa enemmän, kävelen paljon koska on koira joka vaatii liikuntaa.
EN kiduta itseäni kitudieetillä. EN joudu kieltäytymään mistään hyvästä, makean mässytys ja sipsin rouskutus ei vain kuulu päivittäisiin nautintoihini. Kerran viikossa ostan Fazerin ison suklaalevyn jonka nautin yksin omassa rauhassani hyvän kirjan kera. Se on minun nautintoni ja se riittää. Syön marjoja, proteiineja, vihaksia, hedelmiä kohtuudella. Hiivatonta happamatonta täysruisleipää koska en voi syödä vehnää. Sokeria en lisää mihinkään. Lihaa ja lihatuotteita en syö ollenkaan. Alkoa ei tee mieli enkä tupakoi.
Ja kirsikkana kakun päällä olen yli 20 vuotta syönyt aineenvaihduntaläkettä, koska matala kilpirauhasen toiminta. Sen mukaan minun pitäisi olla vähintään ryhävalas, vaan en ole.
On täysin mahdollista elää ja syödä hyvin lihomatta mätykseksi. On se ollut ennenkin! Itse olen kuusikymppinen ja muistan hyvin vuodet 30-40 vuotta sitten, valtaosa oli normaalipainoisia ja naisilla oli vielä vartalo tallella. Jotain on tapahtunut mutta mitä?
Vierailija kirjoitti:
Heti toisessa kappaleessa mainitaan miten kirjoittaja itse on ollut niitä "lasketaan kaloreita millintarkasti, ei syödä ollenkaan herkkuja ja urheillaan niin paljon kuin pystyy" -tyyppejä. Ei taskaan ihme jos on onnellisempi kun ei enää laske kaloreita tai urheile suunnattomasti.
Läskien ja tuollaisten ihmisten väliin mahtuu monta olomuotoa, miksi aina pitää vetää esimerkiksi ne ääripäät?
eikös pointtina ollut nimenomaan se että kun ei enää ollut itse ääripäässä, ei enää nähnyt läskejäkään ällöttävinä?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on teille kaikille mietittävää. Voitte sitten illalla ennen nukkumaanmenoa miettiä tätä:
Miksi sinä koet tuntemattomien ihmisten kehot niin voimakkaasti itsessäsi? Oletko ajatellut että saattaisit tarvita mielenterveysapua, koska ei ole tervettä käyttää elämästään noin isoa osaa toisten kehojen miettimiseen?
Mitä voisit itse tehdä? No ainakin nyt ihan ensin yrität olla ajattelematta toisten vartaloita. Se onnistuu ensin ehkä pari sekuntia, mutta tiiviillä harjoittelulla aika pitenee, ja huomaat että ahdistus helpottaa pikkuhiljaa. Jos tämä ei itsenäisesti onnistu, on pakkomielle päässyt joa sairauden tasolle, ja tarvitset ammattilaisapua. Rohekasti vain, tk:n kautta pääset eteenpäin, eikä maksa paljoa!
Tsemppiä kaikille tuntemattomien ihmisten kehoista pakkoajatuksia kokeville!
Kiitos tämä tuli tarpeeseen
Ja merkki laiskuudesta. Fakta on että ylipaino on terveysriski.