Minkä ikäistä vauvaa isä voi hoitaa?

Ton logiikan mukaan olisi siis hyvä, että vauvalla olisi heti kumpikin vanhempi ensisijaisena hoitajana.

Riippuu miehestä, joitain ei pitäisi päästää hoitamaan edes täytettyä pöllöä.

Oma mies hoisi jostain noin kymmenen minuutin ikäisestä lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Ton logiikan mukaan olisi siis hyvä, että vauvalla olisi heti kumpikin vanhempi ensisijaisena hoitajana.

En usko, että pystyisimme jakamaan vastasyntyneen hoitoa aivan 50/50. Eli parasta varmasti olisi tässä tapauksessa , että mies jää kotiin vasta 1-vuotiaan kanssa niin kuin ennenkin on jäänyt. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ton logiikan mukaan olisi siis hyvä, että vauvalla olisi heti kumpikin vanhempi ensisijaisena hoitajana.

En usko, että pystyisimme jakamaan vastasyntyneen hoitoa aivan 50/50. Eli parasta varmasti olisi tässä tapauksessa , että mies jää kotiin vasta 1-vuotiaan kanssa niin kuin ennenkin on jäänyt. AP

No varmaan noin😅

Meillä kaksoset syntyivät etuajassa ja toinen pääsi muutamaa viikkoa aiemmin kotiin kuin toinen. Kyllä se isä hoisi toista kotona, kun toisen luona oltiin sairaalassa ja päinvastoin kävi sairaalassa hoitamassa, kun äiti oli kotona. Kotiin päässyttä vauvaa ei saanut viedä takaisin sairaalaan, että olisi voitu koko perhe olla yhdessä.

Ei ollenkaan. Ehkä max 15min

Meillä on nyt kouluikäiset lapset. Esikoista odottaessa mies arveli tulevansa juttuun paremmin hieman vanhempien lasten kanssa. Mutta hyvin pärjäili vauvankin kanssa, kun annoin mahdollisuuden. Tekee hyvää myös äidille, kun ei ole 24/7 vauvan kanssa.

Meillä vanhempainvapaat on jaettu, ja olen mennyt töihin vauvan ollessa noin puolivuotias. Tämä on sopinut miehelle ja hän on ollut vapailla mielellään vauvan kanssa.

Muuta pulmaa ei ole ollut kuin että itselläni se on vähentänyt imetystä. Toiset jatkavat lypsäen tai isä tuo vauvan töihin lounastauolle. Mutta itse olen ollut tyytyväinen myös puolen vuoden imetykseen.

Tässä on se hyvä puoli, että itse olen tällä hetkellä työelämässä. Minulla on tuttuja, jotka ovat olleet useamman lapsen kanssa kotona kolmivuotiseksi asti. Nämä on toki valintoja. Mutta nelikymppisenä työkokemus voi olla jäänyt hieman ohueksi ja työllistyminen itseä kiinnostaviin tehtäviin hieman vaikeampaa, jos on ollut pitkään kotona. Ja vaikka lapset ovat tärkeitä, ei heihin voi eläkeikään asti ripustautua. Toisaalta ihmiset tekevät nykyään useampia työuria ja vanhemmallakin iällä voi löytyä itseä kiinnostava aivan uusi ala, jolle voi työllistyä.

Ja joillekin aloille työllistyy myös pitkän poissaolon jälkeen. Mutta itselläni voisi olla jopa henkisiä esteitä työnhakuun, jos ison osan aikuisiästäni olisin ollut lasten kanssa kotona.

Meille töihinmenoni on ollut taloudellisesti mahdollista, vaikka palkka ei ole niin suuri johtuen lyhennetystä työajasta. Koen kuitenkin, että olen saanut molemmista parhaat palat, saan käydä töissä ja aikaa riittää myös lasten kanssa olemiseen.

Tajuaako ap kuinka feministinen aloitus on? Vaihda miehen tilalle nainen niin huomaat miten feministi olet.

No jos nyt ajatellaan isää joka heti syntymän jälkeen ottaa kotona ollessaan vastuuta vauvasta ja äitikin kotona ollessaan ”luovuttaa” vauvaa tämän omalle isälleen, niin eihän isä ole vauvalle silloin vieras. Itse en olisi imetyksen ja yöherätysten puitteissa ollut valmis töihin kovin aikaisin, vaikka vauva söi pullosta myös. Heräsin kuitenkin siinä missä vauvakin. Mutta jos tämä ei olisi ollut esteenä niin kyllä puolivuotiaan olisin helposti voinut isänsä hoitoon satunnaisten työpäivien ajaksi. Silloin maidontulo ei ollut enää niin runsasta ja oli helpommin hallittavissa, olisin hyvin voinut pumpata kesken työpäivän. Itse vietin vauvan ollessa pariviikkoinen ja siitä eteenpäin säännöllisesti (viikoittain) aikaa yksin kuusi vuotta vanhemman esikoisen kanssa ja vauva söi pullosta nuo ajat. Oli tärkeää niin minulle, isälle, vauvalle kuin esikoisellekin. Meillä on kyllä ensisijaisia hoitajia molemmilla lapsilla ollut aina kaksi.

Kyllä se lastenhoito on naisten hommia, ei siihen miehet pysty. Ei vaikka isäksi kutsutaankin, tekevät vaan kaiken väärin ja sitten lapsesta kasvaa silkka tyhjäntoimittaja. Pysyt nyt vaan seuraavat 20 vuotta kotona.

Ihan vastasyntyneeseen sääntö ei päde, ja yleensäkin se on +-2h/ikäkuukausien mukainen tuntimäärä riippuen lapsesta, ja silläkin tarkoitetaan enemmänkin perheen ulkopuolista hoitoa. Mutta mikäli ensisijaisesta hoitajasta (eli hoitaja, johon lapsi ensisijaisesti kiinnittyy, hox näitä ei voi olla kuin yksi) ollaan usein erossa ikään nähden pitkiä aikoja, niin riski kiintymyssuhdehäiriölle lisääntyy.

Kun hoitajana on isä, niin en näe mitään ongelmaa osa-aikatyölle, esim. 3-4h kerrallaan pari/kolme kertaa viikossa, kun vauva on esim. 3 kuukautta vanha. Jos puhutaan asiasta kiintymyssuhdeteorian valossa, niin tärkeintä lienee että molemmat ymmärrätte ja tiedostatte, että lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että yksi ihminen on olemassa aivan erityisellä tavalla häntä varten, ja se joka hänet korvaa ajoittain, tulisi olla lapselle mahdollisimman tuttu ja tuntea vauvan rutiinit.

Ylipäätään on tärkeää, että vauva luo suhteen isään ja isällä on oma tärkeä isän roolinsa. Sillä sillekin löytyy ihan psykologisesta näkökulmasta paikkansa lapsen kehitykselle - siinä missä äidinkin (toki roolit voivat olla toisinkin päin!). Mutta mihinkään 50/50 jakoon ei kannata pyrkiä, tai ainakaan siihen ei löydy tukea tutkimuksista ja teorioista. On tärkeää, että ensimmäisen vuoden ajan toinen hoitaa enemmän vauvaa, mutta se ei missään nimessä tarkoita, etteikö vauva pärjäisi toisenkin hoitajansa kanssa.

Enpä ole tiennyt , että erossa olo ajan laskemiseenkin on matemaattinenkaava.

Onneksi ei ollut silloin kun omat lapset oli pieniä.

On sen lapsen hyvä olla syntynyt, mutta heti sen jälkeen. 

Mies on lapselle vanhempi syntymästä saakka.

Töihin paluuta ajatellen sanoisin kuitenkin, että kyllä sillä on vaikutusta mm. imetykseen, että ihan hurjan aikaisin en sitä suunnittelisi. Et tainnut kyllä ikää tässä mainitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nyt kouluikäiset lapset. Esikoista odottaessa mies arveli tulevansa juttuun paremmin hieman vanhempien lasten kanssa. Mutta hyvin pärjäili vauvankin kanssa, kun annoin mahdollisuuden. Tekee hyvää myös äidille, kun ei ole 24/7 vauvan kanssa.

Meillä vanhempainvapaat on jaettu, ja olen mennyt töihin vauvan ollessa noin puolivuotias. Tämä on sopinut miehelle ja hän on ollut vapailla mielellään vauvan kanssa.

Muuta pulmaa ei ole ollut kuin että itselläni se on vähentänyt imetystä. Toiset jatkavat lypsäen tai isä tuo vauvan töihin lounastauolle. Mutta itse olen ollut tyytyväinen myös puolen vuoden imetykseen.

Tässä on se hyvä puoli, että itse olen tällä hetkellä työelämässä. Minulla on tuttuja, jotka ovat olleet useamman lapsen kanssa kotona kolmivuotiseksi asti. Nämä on toki valintoja. Mutta nelikymppisenä työkokemus voi olla jäänyt hieman ohueksi ja työllistyminen itseä kiinnostaviin tehtäviin hieman vaikeampaa, jos on ollut pitkään kotona. Ja vaikka lapset ovat tärkeitä, ei heihin voi eläkeikään asti ripustautua. Toisaalta ihmiset tekevät nykyään useampia työuria ja vanhemmallakin iällä voi löytyä itseä kiinnostava aivan uusi ala, jolle voi työllistyä.

Ja joillekin aloille työllistyy myös pitkän poissaolon jälkeen. Mutta itselläni voisi olla jopa henkisiä esteitä työnhakuun, jos ison osan aikuisiästäni olisin ollut lasten kanssa kotona.

Meille töihinmenoni on ollut taloudellisesti mahdollista, vaikka palkka ei ole niin suuri johtuen lyhennetystä työajasta. Koen kuitenkin, että olen saanut molemmista parhaat palat, saan käydä töissä ja aikaa riittää myös lasten kanssa olemiseen.

Perus mamma. Sinä olit tyytyväinen puolen vuoden imetykseen. Harmi kun vauvoilta ei kysytä. Suomessa on tilastollisesti niin surkeat imetystilastot, ettei tosikaan. Ei, en tarkoita, että pitää olla tississä kiinni teini-ikään saakka, tai että oman terveyden uhalla pitäisi imetystä väkisin vängätä, mutta kyllä se aina harmittaa kuulla, kun ihmiset kellä ei ole mitään ongelmaa lopettavat ennen yhden vuoden ikää tuosta noin vaan. No, ehkä jonain päivänä täällä Suomessakin tämä äitien minäitsekkyys alkaa taas väistymään.

Mies kykenee hoitamaan vastasyntynyttä lasta. Tosin suurin osa naisista on täysin kykenemättömiä tätä ymmärtämään, joten tämä tilanne vaatisi käytännössä äidin menehtymistä synnytykseen, mikä on nykyään varsin harvinaista.

Imetys on ainut mitä isä ei voi hoitaa. Kaikki muu hoituu molemmilta vanhemmilta heti ensi rääkäisystä lähtien.

Ei ihme ettei miehiä kiinnosta omat lapset ja perhe-elämä jos siihen ei saa osallistua kun äiti-jumala omii lapsen. Ja sitten super-äiti marttyyrinä valittaa kun mies on paska ja väsyttää.

Mieheni on hoitanut napanuoran katkaisemisesta lähtien. Piti isyyslomaa ja muita vapaita 3kk. Minä palasin työelämään lapsen ollessa 9kk ja isä oli vuoden kotona tuosta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän sanotaan, että vauva kestää yhtä monta tuntia erossa ensisijaisesta hoitajastaan kuin ikää on kuukausissa, mutta mitä jos tämä toistuu useampana päivänä viikossa?

Toisin sanoen mietin paluuta töihin osa-aikaisesti ja -päiväisesti. Voiko tästä seurata jotain ongelmia esim imetyksen tms suhteen? Mikä olisi sopiva ikä lapselle jäädä isän hoitoon äidin palatessa töihin vauvan ja perheen hyvinvoinnin kannalta ajatellen?

Niin, tuo aika on joidenkin psykologien lanseeraama, jotka tarkastelevat ihmisen kehitystä pelkästään kiintymyssihdeteorian kautta. Kasvatustieteessän on aina otettu yhteisöllisempi linja ja huomattu, että lapset kyllä viihtyvät erittäin hyvin "laumoissa".