Sain pienen perinnön, 68000e jäi käteen. Olo on hämmentynyt.

Huoh..

Perinnön saannin yhteydessä asiat on yleensä hyvin huonosti. Itse perin isäni vuosi sitten, ja pikkuhiljaa alkaa jo elämä olla paremmalla tolalla. Rahaa ja omistamista en viitsi edes ajatella.

Aiotko itse jättää isomman vai pienemmän potin?

Ihanaa, oikeesti, olen kateellinen :)

Älä vain tuhlaa turhuuksiin vaan laita iso osa jemmaan pahan päivän varalle.

No mitäs meinasit tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Perinnön saannin yhteydessä asiat on yleensä hyvin huonosti. Itse perin isäni vuosi sitten, ja pikkuhiljaa alkaa jo elämä olla paremmalla tolalla. Rahaa ja omistamista en viitsi edes ajatella.

Miten niin huonosti?

Vierailija kirjoitti:

No mitäs meinasit tehdä?

Taidan vaan pitää sukanvarressa:)

ap

Pystyisitsä vippaamaan muutaman tontun? Mä oon aina tienny että sä oot hyvä ihminen.

Kattele rauhassa. Kaikkea hyvää sinne. 😊

Tää onki kumma juttu, hyvä että itse pystyy verot perinnöllä maksamaan.

Hienoa ap. Pistä talteen pahan päivän varalle!

Kyllä se helpottaa elämää kun on vararahasto. Tuollainen summa kannattaa sijoittaa, jos ei ole heti tiedossa kohdetta, mihin sen kuluttaisi. Laita sellaiseen, joka parantaa elämänlaatuasi ja jonka arvo säilyy loppuelämäsi.

Minullekin tuli ylimääräistä rahaa elämään. Se helpotti.

Onnittelut! Ja tietenkin osanotto, kun yleensä perintö tietää jonkun menehtymistä.

Minäkin, köyhä kirkonrotta sain melkein saman summan. Pääsin kunnan vuokratalosta omaan (miehen kanssa puoliksi ostettiin) rauhaan. Ihanan hiljaista, ja hyvä taloyhtiö, kaikki hoituu, eikä velkaa ole.

Jätin tilille jonkun verran. Verenpainekin on jo varmaan normaalilukemissa, kun ikuinen stressi on poistunut. Onneksi en ole hassaavaa tyyppiä, eli en ole mihinkään törsännyt. Yhden kauniin korun ostin itselleni, sen kauan haaveilemani, kun ei mulla mitään ole. Eikä sekään hirveästi maksanut, tarjouksesta -40 %. Ja lapselleni tietenkin annoin apuja.

Olisin riemuinnut muutamasta satasestakin.

Voin ymmärtää hämmennyksen, kun itsekin tässä aika tiukoilla tulee eleltyä, olisi itsellä ihan sama fiilis. Aikanaan sain huomattavasti pienemmän summan äitini kuoleman jälkeen ja oli sellainen olo, että mitä ihmettä teen, en ole näitä rahoja ansainnut, eivät kuulu mulle... No, kävikin sitten niin, että jouduimme teettämään ison remontin asunnossamme (kosteusvaurio), joten ne rahat tulivat todella tarpeeseen! Kiitos äiti :)

Vierailija kirjoitti:

Joo, toisille ei varmaan tuollainen rahasumma ole hyttysenpaskaa isompi, mutta minä olen aina joutunut elämään kädestä suuhun. Tilipäivänä ei penninlatia jäljellä edellisestä palkasta. Olo on hämmentynyt, että miten minulla voi muka asiat olla yhtäkkiä muka hyvin. Velat ja perintöverot maksettu.

Tästä kirjoituksesta saa jotenkin sen kuvan että tämä perintö on tullut sinulle ikäänkuin massiivisena yllätyksenä eikä sinulla ole ollut aavistustakaan että näin voisi käydä. En ymmärrä miten tuo on mahdollista. Kai sinulla on ollut jonkinlainen yleinen käsitys vanhempiesi varallisuudesta? Et nyt tarkoita että sentilleen, mutta kai olet tiennyt esim. asuvatko vuokra-asunnossa vai omistavatko asuntonsa? Ja ei kai sekään yllätys voi olla että jonain päivänä vanhempasi kuolevat, ja perit ensin toisen, ja sitten myöhemmin toisen?

Vai onko tämä joku niitä äärimmäisen harvinaisia tapauksia jossa sinulla on joku kaukainen sukulaistäti josta et ole ikinä kuullutkaan ja jolla hupsista heijaa ei jostain ihme syystä ole yhtään läheisempää perillistä kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Perinnön saannin yhteydessä asiat on yleensä hyvin huonosti. Itse perin isäni vuosi sitten, ja pikkuhiljaa alkaa jo elämä olla paremmalla tolalla. Rahaa ja omistamista en viitsi edes ajatella.

Tsemppiä, minulla on mennyt nyt kolme vuotta ja elämä alkaa tuntua taas normaalilta. En tosin ole jaksanut vieläkään miettiä perintöä (parisataatuhatta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäs meinasit tehdä?

Taidan vaan pitää sukanvarressa:)

ap

Mieluummin laita raha töihin eli  sijoita viisaasti ja pitkäjänteisesti, osa osakkeisiin ja osa indeksirahastoihin.

Osinkotuotoilla voit jatkossa tehdä kerran vuodessa pienen reissun mikäli  et halua sijoittaa osinkoja uudelleen saadaksesi lisää osinkoja seuraavana vuonna.Pääomaan ei tarvitse koskea mutta sitä voit halutessasi kasvattaa osinkotuotoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, toisille ei varmaan tuollainen rahasumma ole hyttysenpaskaa isompi, mutta minä olen aina joutunut elämään kädestä suuhun. Tilipäivänä ei penninlatia jäljellä edellisestä palkasta. Olo on hämmentynyt, että miten minulla voi muka asiat olla yhtäkkiä muka hyvin. Velat ja perintöverot maksettu.

Tästä kirjoituksesta saa jotenkin sen kuvan että tämä perintö on tullut sinulle ikäänkuin massiivisena yllätyksenä eikä sinulla ole ollut aavistustakaan että näin voisi käydä. En ymmärrä miten tuo on mahdollista. Kai sinulla on ollut jonkinlainen yleinen käsitys vanhempiesi varallisuudesta? Et nyt tarkoita että sentilleen, mutta kai olet tiennyt esim. asuvatko vuokra-asunnossa vai omistavatko asuntonsa? Ja ei kai sekään yllätys voi olla että jonain päivänä vanhempasi kuolevat, ja perit ensin toisen, ja sitten myöhemmin toisen?

Vai onko tämä joku niitä äärimmäisen harvinaisia tapauksia jossa sinulla on joku kaukainen sukulaistäti josta et ole ikinä kuullutkaan ja jolla hupsista heijaa ei jostain ihme syystä ole yhtään läheisempää perillistä kuin sinä?

Nimenomaan juuri näin: kaukaisempi sukulais-ihminen ilahdutti minua. ap

Ohis: Kyllä perintöjä voi tulla yllätyksenä. Ei vanhukset aina retostele pankkitiliensä sisällöillä. Anoppikin valitti rahapulaa ja kuinka ei raski ostaa mitään ja perunkirjoituksessa selvisi, että olisi ollut varaa vaikka mihin. Kävipä myös niin, että sukulaistytöt perivät ihan kivasti mummoltaan, jonka olemassa olosta eivät edes tienneet. Olivat eronneet, isä ainoa lapsi ja isä kuollut ennen mummoa, mutta mummo ei ollut koskaan saanut edes kunnolla tutustua tyttöihin, koska äiti ei halunnut pitää yhteyttä isän sukuun. Mutta mitään testamenttia ei ollut, joten tytöt olivat lakisääteiset perijät. He saivat kivan perinnön yllätyksenä - ja olivat surullisia, etteivät edes tienneet, että heillä oli toinen mummokin jossain.

Minä voin kyllä ottaa ne rahat, jos sinun on niiden kanssa vaikeaa elää. :)