Tunnetko ketään aikuisena Suomeen muuttanutta täydellisesti suomea osaavaa?
Nuorten yleisurheilun MM-kisoista on sattunut silmiini useita urheilijoita, joilla on tausta kahdessa maassa. Toinen vanhemmista puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin asuinmaansa ja lapsensa asuinmaan kieltä.
Kuitenkaan urheilijat itse eivät ole oppineet äitinsä tai isänsä äidinkieltä. Ihmetyttää, miksi lapsia ei kasvateta kaksikielisiksi, koska kaksikielisyys on valtava lahja. Aikuisena vieraan kielen sujuvan hallinnan saavuttaminen näet vaikuttaa hyvin vaikealta.
Vai tunnetko ketään ulkomaalaista, joka on muuttanut Suomeen aikuisiällä ja puhuu täydellistä suomea ymmärtäen sen kaikki vivahteet ja kokien sen kaikki ilmaisut samalla tavalla kuin suomalaiset? Minä en tunne.
Siksi minusta tuntuisi myös hankalalta solmia parisuhde ulkomaalaisen kanssa. En epäile, ettenkö oppisi puhumaan vierasta kieltä sujuvasti johonkin saakka. Kieliopin voisi harjoitella ja erilaiset sanonnat tarttuisivat päähän vuosien myötä, mutta ääntämisessä ja painotuksessa säilyisi aina vieras sävy, eikä kielestä tulisi koskaan tunnekieltä. Kuinka voi kommunikoida syvällisesti puolisonsa kanssa, jos tunteet eivät kulje mukana kielessä?
Esimerkiksi Roman Schazt on kertonut, ettei suomen prkle herätä hänessä minkäänlaista tunnetta verrattuna saksalaisiin kirosanoihin. Ja vaikka Schatz on asunut Suomessa iät ja ajat ja puhuu liki täydellistä suomea, niin edelleenkin hänen puheeseensa lipsahtelee silloin tällöin kielioppivirheitä, eikä hän osaa lausua kaksoiskonsonantteja. Myös suomelle ominainen glottaaliklusiili on vajavainen, mikä tekee puheesta liian tauotonta.
Kommentit (52)
En tunne ketään, mutta Roman Schatz puhuu hyvää suomea ottaen huomioon että on muuttanut vasta aikuisena suomeen.
Tunnen huomattavan paljon Suomeen aikuisena muuttaneita ihmisiä (heitä on runsaasti sekä työpaikallani että harrastuksissani).
Suurimmalla osalla on tietysti puheessa aksentti, eivätkä kaikki puhu suomea edes kovin hyvin. Joukkoon mahtuu silti joitakin, joiden kielitaito on aivan ällistyttävä. Outo ei varmasti heistä arvaa, että eivät ole syntyperäisiä suomalaisia. Äkkiä tulee mieleeni yksi ranskalainen, yksi japanilainen, yksi kiinalainen, yksi venäläinen ja yksi latvialainen.
En kyllä tunne kovin montaa suomalaistakaan, joka puhuu täydellistä suomea, jos raja aletaan laittamaan tarpeeksi korkealle. Tuo Schatz on aika hyvä esimerkki siitä, että aksentista on aika mahdoton päästä eroon, jos on vasta aikuisiällä altistunut toiselle kielelle. Toisaalta taas sitten monessa kielessä (englanti, espanja esimerkiksi), on niin merkittäviä murre-eroja, että aksentilla ei sinänsä ole merkitystä. Mutta kuten sanot, suomen kielessä on sellaisia äänteitä, joiden täydellinen oppiminen on haastavaa ja paljastaa helposti ihmisen, jolle suomi ei ole äidinkieli. Arvostan ihan älyttömästi ihmisiä, jotka ovat suomen oppineet tänne muutettuaan, sillä todella moni kymmenenkin vuotta täällä asunut käyttää pääasiassa englantia, koska sillä pärjää kuitenkin hyvin pitkälle.
Puolisoni on yhdysvaltalainen ja puhumme keskenämme englantia. Olemme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta ja meillä on yhteinen perhe. Kyllä ne tunteet saa välitettyä vaikka kiroilisikin äidinkielellä. Ja kiihtyessähän sen huomaa, kun kielitaito katoaa, että on ihan hyvä, että joutuu miettimään mitä toiselle huutaa.
Miesystäväni on onneksi oppinut suomen kielen todella hyvin. Osaa sujuvasti paria muutakin kieltä. Kommunikoinnissa ei ole mitään suuria ongelmia ollut koskaan. Jos tulee vieraita sanoja tai ilmaisuja, niistä päästään englannin, tai ruotsin kielen kautta yhteisymmärrykseen. Ihan syvällisiäkin pystymme puhumaan. En tosin tiedä, miten vaikeaksi mies tämän kokee. Tiedän, että itse en pystyisi hänen äidinkieltään opettelemaan niin hyvin kuin hän puhuu suomea. Mies kyllä kiroilee äidinkielellään ja muutenkin kiihtyneenä tai keskittyneenä mutisee omalla kielellään. Kyllä siitä yleensä arvaa, mitä siinä on meneillään tai mitä en ymmärrä, ei minulle kuulukaan.
En, mutta tunsin yhden kiinalaisen joka puhui melko hyvää suomea alle vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Miesystäväni on onneksi oppinut suomen kielen todella hyvin. Osaa sujuvasti paria muutakin kieltä. Kommunikoinnissa ei ole mitään suuria ongelmia ollut koskaan. Jos tulee vieraita sanoja tai ilmaisuja, niistä päästään englannin, tai ruotsin kielen kautta yhteisymmärrykseen. Ihan syvällisiäkin pystymme puhumaan. En tosin tiedä, miten vaikeaksi mies tämän kokee. Tiedän, että itse en pystyisi hänen äidinkieltään opettelemaan niin hyvin kuin hän puhuu suomea. Mies kyllä kiroilee äidinkielellään ja muutenkin kiihtyneenä tai keskittyneenä mutisee omalla kielellään. Kyllä siitä yleensä arvaa, mitä siinä on meneillään tai mitä en ymmärrä, ei minulle kuulukaan.
Tähän vielä se verran, että todellakin miehen aksentista huomaa, että on ulkomaalainen ja taivutukset ovat ihan päin seiniä. Lähinnä tuohon tunnekieliasiaan siis tuo äskeinen kommentti.
Tunnen jopa suomen kielen professorin, joka ei ole syntyperäinen suomalainen.
Tosin en ymmärrä, miten aksentti tai ääntäminen muuten tekisi kielitaidosta jotenkin vajavaisen. Veikkaan että esim. tuon proffan Suomen kielen taito (sanavarasto, vivahteiden taju, kielen rakenteiden hallinta, oikeakielisyys) on hurjan paljon parempi kuin jonkin pihtiputaalaisen maajussin, joka ei ole eläissään lukenut yhtään kirjaa.
Neil Hardwick puhuu myös erinomaista suomea ilman aksenttia. Mielestäni Roman Schatzillakaan ei kovin selkeää aksenttia ole.
Minulla oli kerran opiskelutoverina yksi äidinkieleltään suomalainen tyttö ja ihan oikeasti luulin, että hänen äidinkielensä on ruotsi, kun hänellä oli sellainen suomenruotsalainen aksentti ja nuotti. Ei kuitenkaan osannut ruotsia yhtään paremmin kuin minäkään.
Jos ajattelette englantilaisia kirosanoja, niin ymmärrättekö, miten englanninkielinen ne kokee? Jos kiroilette englanniksi, niin tuntuuko se aidolta? Saatteko sanoihin tunnetta?
Tunnen. Jenkki, joka asunut 15 v täällä. Ei edes aksenttia.
Puhuu myös ranskaa ja espanjaa ilman vierasta aksenttia. Eli lahjakkuus.
Ei se varmaan kauhean yleistä ole, mutta on niitä. Esimerkiksi juuri Neil Hardwick.
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään, mutta Roman Schatz puhuu hyvää suomea ottaen huomioon että on muuttanut vasta aikuisena suomeen.
Roman Schatz tuli ekana mieleen. Puhuu kieliopillisesti täydellistä Suomea, mutta aksentilla.
Tunnen. Britti joka muutti Suomeen rakkauden perässä.
Opetteli kieliopinkin niin pilkulleen, että pystyi tarkistamaan muiden tekemien raporttien oikeinkirjoitukset. En aluksi tajunnut, että kyseessä oli ei-suomalainen. Myöhemmin sain kuulla hänen uransa vaiheista.
Tiedän yhden italialaisen ja yhden itävaltalaisen, jotka puhuvat erittäin hyvää suomea. Sen sijaan ihmetyttää jokusen turkulaisen suomenruotsalaisen suomen kielitaito. Aivan järkyttäviä kielioppivirheitä, ja he sentään ovat ikänsä asuneet Suomessa.
No mitenkäs Mahadura ja Özbergan ?
Tai entä se albanialaisperäinen kansanedustajanainen täällä (...paljon on ollut esillä ) Hetemaj , vai mikä hänen nimensä nyt olikaan ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään, mutta Roman Schatz puhuu hyvää suomea ottaen huomioon että on muuttanut vasta aikuisena suomeen.
Roman Schatz tuli ekana mieleen. Puhuu kieliopillisesti täydellistä Suomea, mutta aksentilla.
No se nyt ei todellakaan haittaa millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
No mitenkäs Mahadura ja Özbergan ?
Tai entä se albanialaisperäinen kansanedustajanainen täällä (...paljon on ollut esillä ) Hetemaj , vai mikä hänen nimensä nyt olikaan ?
Kun asuu lapsuutensa Kangasniemellä, niin kyllähän siinä suomen oppii. Nyt on siis kysymys ihmisistä, jotka ovat muuttaneet aikuisena Suomeen.
Saattaa olla totta, mutta mitä väliä?