ei hitsi, terapiatunti meni taas lässytykseen
Hukille meni taas. Kerroin alussa päivänpolttavan murheeni ja sitä sitten jauhettiin loppuaika.
Olin hiljaa jossain vaiheessa mutta terapeutti vaan jatkoi.
Kommentit (11)
Olisiko terapeutin pitänyt sanoa siihen sinun päivänpolttavaasi, että ok, ihan kiva ja sitten puhua säästä?
Otan osa ap.
Olen nyt 7 kuukautta "saanut apua" kunnalliselta.
Sinä aiksna olen nähnyt 2 lääkäriä, 4 psykiatria, 3 psykologia ja varmaan ainakin 7 sairaanhoitajaa.
Tänä aikana olen selkeästi kertonut mikä traumani aiheutti. Vieläkään en siitä saa puhua. Tänä aikana 1 tuttavani on päätynyt itsemurhaan. Hän pyysi myös apua, mutta hänet passiyettiin kotiin. Miksi ihmisille ei anneta sellaista hoitoa mitä tarvitsevat ja vartavasten pyytävät. Kyllä ne ainakin joilla elämänhallinta kunnossa ja 1-2 yliopistotutkintoa, tietää mitä tarvitsevat...
Vierailija kirjoitti:
Hukille meni taas. Kerroin alussa päivänpolttavan murheeni ja sitä sitten jauhettiin loppuaika.
Olin hiljaa jossain vaiheessa mutta terapeutti vaan jatkoi.
Terapian aloittaessani minäkin odotin, että terapeutti onnistuisi aukaisemaan kaikki herkät kohtani tuosta vaan, kaivamaan esiin traumani ja itkettämään minua. Mutta jotta päästäisiin käsiksi oikeisiin ongelmiin, on myös terapoitavan osattava tuoda niitä kipupisteitään esiin ihan itse. Vaikka sitten sanomalla, että tästä aiheesta haluaisin jutella, mutta ettei osaa aloittaa. Sitten terapeutti voi alkaa kysellä asiasta ja ehkä keskustelu alkaa mennä omaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hukille meni taas. Kerroin alussa päivänpolttavan murheeni ja sitä sitten jauhettiin loppuaika.
Olin hiljaa jossain vaiheessa mutta terapeutti vaan jatkoi.Terapian aloittaessani minäkin odotin, että terapeutti onnistuisi aukaisemaan kaikki herkät kohtani tuosta vaan, kaivamaan esiin traumani ja itkettämään minua. Mutta jotta päästäisiin käsiksi oikeisiin ongelmiin, on myös terapoitavan osattava tuoda niitä kipupisteitään esiin ihan itse. Vaikka sitten sanomalla, että tästä aiheesta haluaisin jutella, mutta ettei osaa aloittaa. Sitten terapeutti voi alkaa kysellä asiasta ja ehkä keskustelu alkaa mennä omaan suuntaan.
Juuri näin. Mutta kun sinne terapiaan mennään sillä odotuksella, että terapeutti heilauttaa taikasauvaansa ja sanoo taikasanat - TADAA, ongelmat katoavat! Terapeutin oletetaan olevan ajatustenlukija. Oletetaan ja odotetaan ihmepilleriä jolla taivaat aukeavat ja elämä on kuin silkkiä vaan.
Tämä näyttää olevan hyvin yleistä. Ei ihme että tuloksia ei synny ja kansa on yhä enemmän tasapainotonta ja sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hukille meni taas. Kerroin alussa päivänpolttavan murheeni ja sitä sitten jauhettiin loppuaika.
Olin hiljaa jossain vaiheessa mutta terapeutti vaan jatkoi.Terapian aloittaessani minäkin odotin, että terapeutti onnistuisi aukaisemaan kaikki herkät kohtani tuosta vaan, kaivamaan esiin traumani ja itkettämään minua. Mutta jotta päästäisiin käsiksi oikeisiin ongelmiin, on myös terapoitavan osattava tuoda niitä kipupisteitään esiin ihan itse. Vaikka sitten sanomalla, että tästä aiheesta haluaisin jutella, mutta ettei osaa aloittaa. Sitten terapeutti voi alkaa kysellä asiasta ja ehkä keskustelu alkaa mennä omaan suuntaan.
Juuri näin. Mutta kun sinne terapiaan mennään sillä odotuksella, että terapeutti heilauttaa taikasauvaansa ja sanoo taikasanat - TADAA, ongelmat katoavat! Terapeutin oletetaan olevan ajatustenlukija. Oletetaan ja odotetaan ihmepilleriä jolla taivaat aukeavat ja elämä on kuin silkkiä vaan.
Tämä näyttää olevan hyvin yleistä. Ei ihme että tuloksia ei synny ja kansa on yhä enemmän tasapainotonta ja sairasta.
Et tiedä mistä puhutaan. Eivät traumat aukea kun puhutaan vaan arjesta.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko terapeutin pitänyt sanoa siihen sinun päivänpolttavaasi, että ok, ihan kiva ja sitten puhua säästä?
Ei, vaan "OK - haluatko puhua siitä asiasta enemmän?"
Jos ei halua niin "onko mielessä jotain mistä haluat puhua?" TAI "huomaan, että sinua vaivaa jokin asia, haluatko puhua siitä?"
Jne. Jen. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko terapeutin pitänyt sanoa siihen sinun päivänpolttavaasi, että ok, ihan kiva ja sitten puhua säästä?
Ei kai se tilanne terapeutin YKSINPUHELUKSI kuulu mennä, kuten AP kuvasi.
Kuinka monella tavalla voi edes sanoa että mennyt on mennyttä ja siihen ei pysty enää mitenkään vaikuttamaan?
Ainoa mihin voi vaikuttaa on se miten käyttää loput päivänsä tässä elämässä. Katse eteen ja selkä menneisyyteen.
Eipä ole terapialle ollut tarvetta tällä filosofialla...
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella tavalla voi edes sanoa että mennyt on mennyttä ja siihen ei pysty enää mitenkään vaikuttamaan?
Ainoa mihin voi vaikuttaa on se miten käyttää loput päivänsä tässä elämässä. Katse eteen ja selkä menneisyyteen.
Eipä ole terapialle ollut tarvetta tällä filosofialla...
Hyvä että sulla toimii. Kaikki ei tuota osaa vaikka haluaiskin. Kukapa meistä haluaisi olla sairas?! Itse voisin luovuttaa oman sairauteni sulle.
T. yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä ja terapiaa odotteleva
Lol, mun päivän polttava murhe on naaman ihottuma ja flunssa.