Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa vauvan
13.11.2007 |
Moikka,
Kyselisin onko kellään kokemuksia tällaisesta tilanteesta, että mies haluaa vauvan ja minä taas olen epäröinnyt jo muutaman vuoden. Olemme siis olleet naimisissa vähän päälle 3 vuotta ja koko sen ajan mieheni on puhunut vauvan teosta ja ehdottanut sitä mulle. Mä olen aina lykännyt asiaa ja pyytänyt häntä odottamaan. Nyt hän on tosiaan odottanut jo sen reilut 3v. ja tiedän että raskausuutinen tekisi hänet maailman onnellisimmaksi mieheksi. Olen nyt alkanut ajattelemaan, että mitä jos nyt jättäisi pillerit pois... Pidän lapsista ja voin hyvin kuvitella olevani äiti, en vain oikein tiedä onko ajankohta vieläkään oikea?? Minulla on nimittäin sellainen urheiluharrastus, josta en mielelläni luovu ja jossa ole viime vuosina kehittynyt siinä maajoukkuetasolle. Vaikka voisihan sitä jatkaa sitten vauvan syntymän jälkeen... Mitä mieltä olette, mitä mun kannattaisi tehdä? Voiko raskauden aikana tottua ajatukseen ja varmistua siitä että tämä oli oikea ratkaisu, vai pitäisikö se tietää jo ennen raskaaksi tulemista? Minä olen 25v. ja mieheni 32v.
Olisin todella kiitollinen, jos joku ehtii vastaamaan tähän viestiin! Eli omia näkemyksia, kokemuksia asiasta, kiitos!
T:Tarja
Kommentit (11)
Olemme miehen kanssa olleet yhdessä 7 vuotta. Ikinä en uskonut lasta saavani koska mulla oli semmoinen tunne etten pidä lapsista (ainakin vieraitten lapset aiheutti inhon väristyksiä). Sitten tulin raskaaksi, ihan suunnitellusti ja yhteisestä päätöksestä. Raskaus oli ihana ja nautin suunnattomasti " norsumaisesta" olemuksestani:) Miehenikin huomasi minun muuttuneen raskauden myötä, huomattavasti rauhallisemmaksi ja minustakin tuntui että olen ihan uusi ihminen:) Kyllä se raskausaika naista muuttaa, muutenkin kuin ulkoisesti. En osaa sinulle neuvoa antaa koska jokainen tekee päätökset itse. Mutta jos esteenä on vain tuo tunne että vielä ei ole oikea aika.. siihen voin sanoa että koskaan ei ole oikea aika jos asiaa alkaa siltä pohjalta puimaan.. Kuuntele sitä pamppailevaa elintä rinnassa ja jätä hetkeksi järjellinen ajattelu sivuun, siitä se lähtee:)
T: pienen pojan äiti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos paljon edelliselle vastaajalle viestistä!
pitää kuunnella sydäntä ja miettiä...
Varmaan aika monet naiset ryhtyvät lapsentekopuuhiin ilman varsinaista vauvakuumetta. Turha on odotella sitä, että alkaa tuntumaan siltä, ei sitä tunnetta välttämättä tule koskaan. Luonto kyllä hoitaa sen, että sitten kun olet raskaana, niin et muuta haluaisikaan kuin olla raskaana ja saada lapsen, ja varmasti sinusta tulee hyvä ja rakastava äiti. :)
olin aina kuvitellut että jos teen lapsia niin sitten ainakin olisin kolmen kympin päälle... ja joskus ajattelin etten halua lapsia ollenkaan vaikka ihan pidin penskoista... siinä yhdeksän kuukauden aikana ehti kyllä tottumaan ajatukseen, ja pari kuukautta syntymän jälkeen olin ihan toista mieltä, olihan se sittenkin ihan mukava asia saada pieni poika... alkusi oli hieman vaikea tajuta että hän on mun lapsonen, ja en ihan heti rakastunut häneen vaan se tunne tuli vähitellen.. nyt vauva jo 5kk ja en voisi kuvitella elämääni ilman häntä...
mielipiteet ja ajatukset muuttuu..
En tajunnut että siinä vaiheessa kun minä olisin sopivassa iässä, hän olisikin mielestään liian vanha:(
Sinuna miettisin aika tarkkaan myös sitä, minkä ikäinen miehesi on. Jos odotat että hän on vaikka 40, kun saatte esikoisen, hän on jo melkein 60 kun tämä on täysi-ikäinen - ja entä jos haluat useampia lapsia?
Sanoisin että sinulla on 3 vuotta aikaa, ja sitten ei keskustella edes ikäerosta enää, 5v ikäero ei onnistu enää vaan täytyy jaksaa parinkin vaippaisen kanssa.
Näin on näreet kun ottaa niin paljon itseään vanhemman. Been there, done that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ap on nyt 25, kolmen vuoden kuluttua 28, siitä viiden vuoden kuluttua 33. Voi hankkia vielä vaikka kolmannenkin lapsen viiden vuoden ikäerolla.
Itse olin 29, kun esikoinen syntyi ja nyt olen 34 ja odotan toista. Minua kahdeksan vuotta vanhempi mieheni toivoo vielä kolmatta.
Ymmärrän hyvin, ettei lapsenteko tunnu juuri nyt parhaalta idealta.
Vierailija:
Sanoisin että sinulla on 3 vuotta aikaa, ja sitten ei keskustella edes ikäerosta enää, 5v ikäero ei onnistu enää vaan täytyy jaksaa parinkin vaippaisen kanssa.
Lapsi ei välttämättä tule nappia painamalla. Mulla on tosi monta ystävää/tuttavaa, joilla em. ongelma ilmaantunut.
He kaikki sanovat, että JOS olisivat tienneet, olisivat alkaneet ajoissa hommiin, eivätkä ihmetelleet ja miettineet, että " ovatko he valmiita vanhemmiksi?" Hedelmöityshoidot ja adoptiot kilpailevat ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka ap:llä on vaikka kuinka paljon aikaa, niin hänen miehellään on sitä 7v vähemmän, laske siitä.
Kiva että sinulla on mies joka haluaa kolmannenkin, en minäkään tajunnut että minulla mies panee topin koska on liian vanha. Olin luullut että miehet tekee lapsia vaikka 70:senä, mutta niin sitä voi erehtyä. Kalliiksi vain kävi se erehdys.
mutta hänhän miettii ettei ole vielä valmis. Koska hän sitten ajattelee olevansa valmis? Aikaa ei ole rajattomasti, vaikka sitä 25:sena niin luulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin tunnen niitä, jotka ovat alle kolmikymppisenä kärsineet lapsettomuudesta, mutta ei se minusta ole mikään syy hankkia lapsia 25-vuotiaana, jos itse kokee, ettei ole vielä valmis.
Olisitko ystävällinen ja kertoisit millä perusteella kutsut mua tyhmäksi?