Lue keskustelun säännöt.
Mun vanhempien ikäpolvi on viimeinen, jossa jokainen sai oman talon.
13.11.2007 |
Tähän tulokseen alan pikkuhiljaa tulla. Mun lapsuudenkavereista kaikkien perheillä oli okt - myös niillä perheillä, joiden äiti oli vuosikaudet kotiäitinä, myös duunariperheillä, ihan kaikilla. Nykyään rakennuttaminen on niin paljon kalliimpaa, yh-perheitä niin paljon enemmän ja määräaikaiset työsopimukset niin tavallisia, että juuri kukaan tuttavaperheistäni ei uskalla alkaa rakentaa. Suurin osa ei edes saa lainaa mm. noiden määräaikaisuuksien vuoksi (juu, olen töissä yliopistossa, jossa vakituiset työsuhteet nykyään harvinaista herkkua).
Paska juttu.
Kommentit (27)
Itse asun mieluummin kerrostalossa Helsingin keskustan tuntumassa.
Ei vaan, ymmärrän ap:n pointin. Vanhempiemme ikäluokissa oli tavallista, että 35-vuotiailla pariskunnilla oli se okt, auto ja päälle vielä oma kesämökki. Nykyisin sen ikäisillä varsinkin oma kesämökki on harvinaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suurin osa asui kerrostalossa. Ehkä jossain pienessä kunnassa voi olla, jos ei kerrostaloja ole.
Meidän äitikin oli kotiäiti ja omakotitalossa asuttiin. Isä tienasi -ja tienaa edelleen sen verran hyvin että äiti sai keskittyä kodin- ja lastenhoitoon. Sen hän tekikin taitavasti. Itse asiassa äiti hoiti talouden, ruoka-ostokset, maksoi laskut (siihen aikaan oli niitä Postipankin maksukirjekuoria). ELi isä tienas ja äidin käsien välistä ne rahat kulki =D
Ja kyllähän kotiäiti säästää ottaa tehtäväkseen säästää ruokamenoissa. Lehdestä luen minäkin tarjoukset ja lähden illalla miehen tultua ruokaostoksille kerran pari viikossa halpoihin marketteihin kaupungin laidalle (firma maksaa auton bensat, joten ei väliä minne asti ajalen..)
Nykynuorten raha menee henk. koht juttuihin, kauneuteen, vaatteisiin, matkoihin. Ennen kuljettiin samalla rippipuvulla vihille asti =D
Tämä asia on varmaan hyvin pitkälti riippuvainen siitä missä on lapsuutensa viettänyt :)
Muutenkaan en ymmärrä tätä ok-talohysteriaa, vähän väliä joku lapsiperheen äiti on jossain lehdessä itkemässä kun ei ole varaa ok-taloon eron jälkeen tms. Siis eihän siinä mitään, tokihan sitä saa surra mutta kun omalla kohdalla asumismuoto on pitkälti merkityksetön juttu niin on vaikea ymmärtää miten joku on niin fiksautunut siihen että onnellinen voi olla vain omassa talossa.
Itse olen huomannut ihan saman! Eikä tarvitse edes takertua tuohon omakotitaloon, vaan ihan yleisemmin samoilla ammateilla ja palkkatasoilla on ennen elänyt leveämpää elämää kuin nykyisin. Me olemme molemmat akateemisia, mutta silti ei voitaisi nyt kolmekymppisinä kustantaa sekä taloa ETTÄ kesämökkiä. Mun lapsuudessa se oli kuitenkin tosi tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin ne duunarit oli menneet töihin 16-vuotiaana, laittaneet lapset hoitoon 3-kuukautisena, ja rakennustyömaa maksettiin järjettömillä ylitöillä ja liian nuorena kuolleiden vanhempien perinnöllä.
Mutta ainakin rakentaminen oli vielä mahdollista, nyt se tuntuu utopialta.
En tiedä missä te lapsuutenne olette viettäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on prioriteeteissa ykkönen, niin eiköhän sen pysty hankkimaan nykyäänkin kuka vaan.
Joku tuttu muurasi takat, toinen timpuri teki kehikot ja jonkun ollessa pikkupomona rakennusfirmassa hän sai halvalla tarvikkeet. Hartiapankilla sitä mökkiä rakensi koko lähisuvun miehet sekä naiset. Sitten se mökki olikin lepopaikka myös näille sukulaisille. Eihän enää uskalla mennä kenenkään mökille edes kutsuttuna, kun vie sitä kallista loma-aikaa perheeltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos se on prioriteeteissa ykkönen, niin eiköhän sen pysty hankkimaan nykyäänkin kuka vaan.
Meillä nimittäin olisi sellainen, samaten usealla tutullani, jos sen pystyis kuka vaan hankkimaan.
Avaa silmät ja herää!
Eiköhän lapsuuskavereiden asumismuotoon ole vaikuttanut se, missä on asunut ;-) Alueissakin kun on hirveästi eroa. Toisissa asutaan enemmän vuokralla, toisissa omistetaan. Toisissa asutaan kerrostaloissa, toisissa pientaloissa.
Mutta tottahan se on. Tästä on tilastojakin, että suomalaisilla on paljon omaisuutta, mutta valtaosa siitä on 50+ ikäisten hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on myös hirveän paljon korkeammat odotukset talojensa ja asumisen suhteen ylipäänsä. Ennen ei ollut niin paljpn turhia neliöitä, hienoja sisustuksia, taulutelkkareita, kahden auton tarvetta jne.
osti ensin jonkun pienen asunnon, ja sitten kun oli varaa suurensivat pikku hiljaa. Ei ainakaan mun lapsuudessa parikymppiset tyypit ostaneet tai rakentaneet 250-neliöistä taloa ensiasunnoksi.
70-luvulla kun minä olin lapsi, kaikki tutut asuivat suht. pienissä kerrostaloasunnoissa. Mutta mä oonkin lähiöstä.
Sitä paitsi, meidän sukupolvi perii jonkun ajan päästä ne omakotitalot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri 1. Äiti kodinhoitaja kunnalla, isä trukkikuski puutavarakaupan varastolla. Omakotitalo, kaksi uudehdoa autoa. 3 lasta joille ostettiin merkkivaatteita ja kustannettiin kalliit harrastukset, joissa välineet viimesen päälle.
Kaveri 2. Äiti yksinhuoltaja sairaanhoitajana tk:n vuodeosastolla. 2 alaikäistä lasta. Omakotitalo, auto. Nämä lapset eivät harrastaneet eivätkä saaneet merkkivaatteita, mutta joka kesä saivat uudet pyörät ja talvi sukset ja luistimet.
Vierailija:
on myös hirveän paljon korkeammat odotukset talojensa ja asumisen suhteen ylipäänsä. Ennen ei ollut niin paljpn turhia neliöitä, hienoja sisustuksia, taulutelkkareita, kahden auton tarvetta jne.
Itse olen elänyt lapsuuteni maalaistaajamassa, ja mun tuttavapiirissä kaikilla oli okt. Rivareissa asui lähinnä vanhuksia, alkkiksia ja oikeasti köyhiä.
Ja olen kolmekyppinen eli vanhemmat suuria ikäluokkia. Enkä nyt vertaa mitään pientä perusokt:ta 250 neliön hirsilinnaan. Oma haaveeni olisi ihan simppeli 100 neliön talo, mutta olen tullut huomaamaan, että akateemisesta koulutuksesta ja työsuhteesta huolimatta (tai juuri niiden takia) en tule sitä taloa tällä menolla koskaan saamaan.
Tietenkään IHAN KAIKILLA ei omakotitaloa ollut, mutta yleistettynä voisi noin sanoa. Tai siis ymmärrän ap:n pointin.
Itse en esimerkiksi ole koskaan asunut omakotitalossa eivätkä vanhempanikaan.
Meidän perhe oli ainakin tosi köyhä ja lähes kaikki luokkalaiseni asuivat kerrostalossa. Luuletko ap että betonilähiöt on rakennettu ihan vaan koristeeksi? On kaponen maailma joillain...
Mutta tiedättekö mitä, vanhempieni mielestä kerrostalo-osake kaikkine mukavuuksineen (sisävessa, kylpyamme jne) oli jotain käsittämättömän ylellistä. Omakotitalot etenkin maalla oli aika vaatimattomia tuolloin ja uudet kerrostalot moderneja ja hienoja. Kesämökkikin meillä oli kun isä ja ukki rakensivat sen itse (yksi kamari + sauna + ulkohuussi). Mutta se on kyllä totta että ainakin rintamamiestaloissa asui pienituloisia ihmisiä eivätkä ne olleet kovin tavoiteltuja tuohon aikaan.
Vierailija:
Meidän perhe oli ainakin tosi köyhä ja lähes kaikki luokkalaiseni asuivat kerrostalossa. Luuletko ap että betonilähiöt on rakennettu ihan vaan koristeeksi? On kaponen maailma joillain...
Nykyisin kolmikymppisillä oma kesämökki on harvinaisuus.