Mun vanhempien ikäpolvi on viimeinen, jossa jokainen sai oman talon.
Tähän tulokseen alan pikkuhiljaa tulla. Mun lapsuudenkavereista kaikkien perheillä oli okt - myös niillä perheillä, joiden äiti oli vuosikaudet kotiäitinä, myös duunariperheillä, ihan kaikilla. Nykyään rakennuttaminen on niin paljon kalliimpaa, yh-perheitä niin paljon enemmän ja määräaikaiset työsopimukset niin tavallisia, että juuri kukaan tuttavaperheistäni ei uskalla alkaa rakentaa. Suurin osa ei edes saa lainaa mm. noiden määräaikaisuuksien vuoksi (juu, olen töissä yliopistossa, jossa vakituiset työsuhteet nykyään harvinaista herkkua).
Paska juttu.
Kommentit (27)
niitä ei ylipäätään ollut meidän alueella montakaan.
Jos asuit betonilähiössä, olit betonilähiön koulussa jossa kaikki muutkin asuivat siinä samassa betonilähiössä. Jos asuit vanhalla tai uudella omakotitaloalueella, niin kaikki muutkin asuivat omakotitaloissa. Poikkeuksen saattoivat muodostaa jotkut erikoiskoulut ja -luokat, joihin kerääntyi porukkaa ympäri kaupunkia ja jota minäkin kävin. Luokallani oli kaupungin rikkaimpien lapsia, jotka asuivat vanhoissa kerrostaloissa keskustassa, lapsia jotka asuivat niissä betonilähiöissä ja paljon, paljon rivitaloissa asvia. Oli niillä joillakin omakotitalojakin, mutta ihan niin kuin nykyäänkin, silloinkin ihmiset panostivat eri asioihin. Meillä elettiin yhdellä palkalla, ja liikoja rahoja ei ollut, mutta panostettiin omaan isoon kerrostaloasuntoon kaupungin keskustassa ja kesämökkiin. Ehkä siksi en itse ole ikinä mitään omaa taloa hingunnut, kun olen kerrostaloissa asunut aina. Mutta joo, enpä tunne ketään 3-kymppistä jolla olisi oma mökki.
että ennen korot olivat huomattavasti kovemmat ja ihmiset maksoivat lainansa lyhyessä ajassa. Ei matkustettu Thaimaaseen joka talvi ja syöty ulkona joka päivä. Itse leivottiin ja tehtiin ruokaa ja tällä tavalla säästettiin. Ei ostettu myöskään joka viikko uusia vaatteita ja heitetty vanhoja roskiin, vaan kierrätettiin sukulaisilla.
valmistumisen jälkeen omakotitalon ja kolme vuotta myöhemmin rakennuttivat hirsimökin Etelä-Suomen alueelle. Velkaa oli myös opinnoista runsaasti (kuulemma lähes puolikkaan omakotitalon verran), kuten kaikilla tuon ikäpolven ihmisillä, jotka kävivät enemmän kouluja. Jotenkin vaan pärjättiin ja inflaatio söi lainan. Ei meillä koskaan ollut pulaa rahasta, vaikka tietysti perustarkkoja olivatkin.
Olisipa mielenkiintoista tietää, kuinka moni opepariskunta pystyy ensin elämään opiskeluaikansa velaksi ja sitten jo kahden vuoden päästä rakentamaan talon ja siitä hetken päästä mökin? Jotenkin se elintaso oli silloin suhteessa parempi.
Vierailija:
osti ensin jonkun pienen asunnon, ja sitten kun oli varaa suurensivat pikku hiljaa. Ei ainakaan mun lapsuudessa parikymppiset tyypit ostaneet tai rakentaneet 250-neliöistä taloa ensiasunnoksi.70-luvulla kun minä olin lapsi, kaikki tutut asuivat suht. pienissä kerrostaloasunnoissa. Mutta mä oonkin lähiöstä.
Sitä paitsi, meidän sukupolvi perii jonkun ajan päästä ne omakotitalot.
Äiti kotirouva eli ilman tuloja ja isä tehdastyöläinen.
Kyllä meillä on omakotitalo ja melkein kaikilla opiskelukavereillani, jotka ehtivät asuntomarkkinoille 80-luvulla.